Tilkkutyötä ja paljon kirjontaa

 

Kassin päällikangas valmistui noin puolessa vuodessa.

Sunnittelu

Käsityöopettajani Tarja Härkösen innoittamana aloin suunnitella keväällä kassia, jonka toteuttaisin tilkkutyönä. Tarkoitus oli opetella etupistokirjontaa. Tuolloin en vielä aavistanut, mihin ryhdyn. Asiakkaaksi valikoitui tyttäreni Taija. Pyysin häntä valitsemaan 40 Caran d´Ache -puuväristä 6 mieleistä. Näiden värien pohjalta tekisin hänelle kassin, jossa on metsä tai puutarha. Halusin käyttää vain kaapissani olevia materiaaleja. Aloitin mummon, äidin ja siskon muliinilankojen selvittelyn. Erottelin tilkkulaatikoistani kankaat, joissa oli valittuja värejä.

Työtä varten jouduin lopulta ostamaan vain kaksi pakettia kirjontaneuloja, päävetoketjun ja kolme vyyhtiä kirjontalankaa.

Satumetsään suunnittelin kolme isoa, vuokon tapaista kukkaa ja kaksi puuvartista ruusua. Halusin porojen lisäksi muitakin eläimiä. Mietin oravaa, jänistä ja pöllöä. Lopulta päädyin kettuun. Puun oksat olivat aika ahtaat, joten linnut löysivät tiensä tyhjään tilaan taivaalla.

Pahvikkoja syntyi useita. Lajittelin langat sävyttäin.

Ideoin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään
-kirjan pohjalta maisemaa:
taivas, puut juurakoineen, mäkeä...

Siskon anorakkikankaan palasta löytyi kaksi poroa.
 Ehkä tekisin satumetsän Lapin maisemaan?
Keskiyön aurinko.
Kukkatilkussa oli kaksi ehjää ruusua.
Päätin leikata ne irti.

Välillä tarkistin, että pysyin värikartalla. Ei mustaa!

Kirjonta

Aurinko ja poro

Kuvittelin, että niin selkeä asia kuin pyöreä pallo olisi helppo aloitus. Arvaus meni pieleen. Aloitin etupistot pallon reunoilta, vaikka olisi pitänyt aloittaa keskeltä. Lähes kaikissa muissa osissa kirjonta aloitetaan kiinnittämällä ensin reunat. Auringon keskikohta nousi kuprulle ja jouduin korjailemaan sitä myöhemmin. Ei ollut tyytyväinen aloitukseen.

Seuraavaksi kiinnitin porot. Ompelin ne kiinni pykäpistoin. Päätin, että ompelen kaikkien isojen osien reunat pykäpistoin pohjakankaan läpi. Siihen menee enemmän lankaa ja aikaa, mutta työstä tulee tukeva. Olin valinnut pohjakankaaksi äidin vanhaa lakanaa: kevyttä puuvillaa. Opettaja oli neuvonut, että langanpäät pujotetaan päällisen ja pohjan väliin. Takapuolella näkyy vain pieni piste päättelylankaa. Siitä on myöhemmin kuva.

Reunoihin pykäpistoja

Sisälle etupistoja

Vuokot

Minulla oli iso tilkku juuri värikarttaan sopivaa lilapohjaista kangasta. Käytin sitä vuokkojen keskustaan, kantokahvojen sisäpuoleen ja taskun vuoriin. Vuokkojen ompeleminen oli yhtä nuppineulan pistoa ennen kuin sain kiinnitettyä ne keskustan avulla tukevasti vuorikankaaseen. Jos olisin ommellut terälehdet pykäpistoilla, olisi niistä tullut kömpelöt ja rumat. Päätin reunustaa ne tikkipistoilla ja täyttää etupistoilla. Vuokot ovat kassin kestävyyden näkökulmasta heikoin lenkki, sillä terälehdet rispaavat kovin.

Ruusut, lehdet ja puuvarret

Ruusukuviot ja lehdet sain valmiiksi painettuina, joten oikeastaan oli aika helppoa jatkaa niitä kirjomalla. Sain käytettyä laajat varastoni erisävyisiä punaisia lankoja. Ompelin ensin kukat pykäpistoilla taustaan, sitten jaoin alueet lohkoihin ja täytin ne yksi kerrallaan mukaillen pohjakuviota.

Lehdet ja rungot kiinnitin ketjupistoilla reunoista. Runko oli aika tylsä. Lopulta keksin, että koristelen sen näyttävillä saniaispistoilla, tosin en tiennyt nimeä ennen kuin tätä kirjoittaessani.

Metsä ja vesi

En suunnitellut kassia paperilla juuri ollenkaan. Tämän työn kiinnostavin asia oli, että se oli täynnä yllätyksiä ja keksintöjä. Ne paljastuivat vasta työtä tehdessä.

Metsä oli teknisesti haastava. Tummanpunainen satiinilakana rispasi. Metsäpalsta sisälsi useita paloja, jotka eivät pysyneet paikallaan. Tämän vuoksi puustosta piti tehdä tiheä. Ompelin ensin taivaanrannan (taivaan ja metsän rajan) ja sitten metsän ja veden rajan pykäpistoilla tukevasti vuoriin. Tummanpunaisen kankaan liittymäkohdat on sijoitettu puunrukojen, lehtien ja porojen taakse. 

Mietin piirtämällä, miten pelkistäisin kuusikon. Tein taas ensin ääriviivat tikkipistoilla ja sen jälkeen täytin alueet pienillä etupistoilla.

Vesi oli yksi työn kiinnostavimmista asioista. Kävin kuvaamassa Vesijärveä, katselin kuvia netistä. Mietin veden väriä ajatellen värikarttaa ja olemassa olevia muliinilankojani. Miten saisin järven aaltoilemaan ja auringon kiiltelemään veden pinnassa? Mielestäni onnistuin hyvin, vaikka turkoosi sävy vaihtuikin langan loputtua.

Parhaiten erotat järven yksityiskohdat, kun klikkaat tekstin aloituskuvaa.

Tässä vaiheessa keksin, miten aalto tehdään (kts. etureuna).
Ompelin turkoosin värin 3 säikeellä ja valkoisen 2 säikeellä.
Veteen syntyi struktuuri.

Kettu ja linnut

Olin juuri virkannut Kettuliinun ja edelleen mietin kettujuttuja. Löysin ideakuvan, jonka muokkasin omanlaisekseni. Käytin ompelussa tikki- ja etupistoja. Sijoitin ketun lepäilemään puunlehvien alle, piiloon auringonpaisteelta.

Lintuja mahtui taivaalle kaksi. Minulla oli valmiina lakanakankaalle piirretyt hahmot, jotka kiinnitin pykäpistoilla aluskankaaseen asti ja kirjoin eläviksi. Samoja lintuja olen käyttänyt käsitöissäni useasti, esim. täällä ja täällä.

Lähde: Pinterest

Valmis kettu

Valmis lintu

Maa ja taivas

Maa tarkoittaa työssäni harmaata flanellia, joka ei ole kovin tukevaa. Se piti kassin kestävyydenkin vuoksi täyttää tihein etupistoin. Jotta alue ei olisi ollut niin yksitoikkoinen, kirjoin muutamia kiviä. En ollut niihin kovin tyytyväinen. Langan värivalinta ei onnistunut ja kivet näyttävät "läpinäkyviltä". Mietin myös kiven muotoisia tilkkuja. Leikkasin niihin sabluunatkin, mutta jostain syystä jätin idean. Maa ja kivet erottuvat hyvin aloituskuvassa.

Taivaan aloitin korjaamalla kohollaan olevan auringon. No, ei se juuri korjaantunut. Ompelin ensin auringon ympärille kehiä, sitten aina isompia säteitä, kunnes koko oikea ylänurkka oli pelkkää aurinkoa. Tästä sain idean, että käytän punaisia väriä auringon puolella maisemaa ja viileitä värejä kauempana.

Taivaan kirjominen oli ihanaa! Tein ensin paljon taustatyötä: tuijotin taivasta, tutkin vanhoja valokuviani, ja tarkastelin taiteilijoiden pensselin jälkeä (mm. Van Gogh). Lopulta päädyin irrottelevaan otteeseen. Halusin, että ilmavirtaukset näkyvät lintujen lennossa ja taivas liikkuu.

Piirsin tekstiilitussilla ensin kiekuran ja ompelin sen päälle nopeasti ennen kuin tussi ehtisi haihtua. Kun olin saanut taivaan täytetyksi, tein vielä "varjoja" eli rinnakkaisen ompeleen.

Kassin kokoaminen ja yksityiskohdat lyhyesti

Kun päällinen oli kirjottu valmiiksi, tarkistin että kassi on suorakaiteen muotoinen. Tasasin reunat saumurilla ja leikkasin lilasta solmubatiikkikankaasta suunnilleen samankokoisen vuorin. Ompelin sisäsaumat ja jätin sisäsivuun kääntöaukon. Tein vetoketjullisen sisätaskun ja ompelin sen kiinni vuoriin. Kiinnitin niminauhan.

Ompelin vuorin ja päällikankaiden nurkat "kiinni", jotta kassiin tulisi pohja.

Kirjoin ja ompelin kantohihnat. Mitoitin ne niin, että kassia voi kantaa sekä olkapäällä että kädessä.

Ompelin vuorikankaasta "lipareen" eli suikaleen, johon kiinnitin kassin päävetoketjun. Tämä oli kenties hankalin vaihe ja tarvitsin siinä opettajan apua.

Sisätaskuun mahtuu passi tai kännykkä.

Pohjakankaassa näkyvät pykäpistot ja päättelyt.
Vuori peittää nämä kaikki.

Kassin pohja ulkoapäin

Aputikkasin kantohihnat kassin reunaan.

Vuoritin taskun ja kantohihnat samalla kankaalla.

Vaikein vaihe koko kassissa oli
päävetoketjun kiinnitys.

Valmis!

Suomen Suurin joululahja 2021 > PHKS

 
Tänä vuonna vein joululahjakeräykseen 20 lelua ja
porkkanan, joka kuuluu kanille.
Ylärivin mollamaijat teki Taija ja oikean reunan kisut Asta.

Mustekaloja tein neljä: kaksi pientä ja
kaksi vähän isompaa.
Tein myös turvalonkeron ohjeen,
mutta se on vielä testaamatta.

Pupu ja porkkana kuuluvat myös "vakiosettiini",
joten ei heistä sen enempää.

Ompelin vanhasta pöytäliinasta joulusäkin. 
Lupasivat käyttää tätä tulevinakin jouluina.

Joulukortit 2021

Tänä jouluna en ehtinyt tehdä itse kuin 4 korttia. Yhden kortin tekemiseen kun menee noin päivä suunnitteluineen ja viimeistelyineen.

Ensin täytyy etsiä malli esimerkiksi Pinterestin kautta. Minulla alkaa olla siellä massiivinen kirjasto mm. ristipistoja. Malli täytyy siirtää paperille ja sovittaa tilaan, johon aion sen ommella. Juuri koskaan kuva ei sovi sellaisenaan. Ikkunan pyöreä muoto on mallin suunnittelun näkökulmasta vaikeampi kuin suorakulmainen. Värit täytyy suunnitella sen mukaan, mitä kaapista löytyy.

Luonnos

Valmis ristipisto

Ristipisto tulisi sijoittaa kankaalle siten, että se on sekä kankaan keskellä että kortin ikkunan keskellä. Laskemista on paljon. Lyijykynän jälkeä on vaikea saada pois, mutta muuten piirtäminen auttaa paljon. Alla olevassa kuvassa pöllö sijoittui ylälaitaan, joten ompelin sen alle oksan, lehtiä ja pienen sydämen.

Ristipiston valmistuttua kuva sijoitetaan tukevalle taustapaperille oikeaan kohtaan ompelemalla se ylänurkista muutamalla pistolla. Solmut eivät näy, kun kuva on kiinnitetty korttiin. Ompeleet voi tehdä tähdeksi, jolloin jälki on siisti. Alla olevassa kuusikortissa kuva sijoittui liian alas. Ompelemani helmet eivät kuvassa oikein erotu.

Tämän jälkeen ristipisto taustoineen liimataan reunoista kiinni korttiin. Tahrimista kannattaa välttää ja kortti kannattaa laittaa liimauksen jälkeen painon alle, kunnes se on kuivunut.

Täydellinen sijoitus

Nappinalle

Aloitin nallen valmistuksen jo 10.5.2021. Käytin tekemiseen ja miettimiseen siis noin puoli vuotta - tosin välillä hautasin tekeleen kaappiin. Olin lainannut kirjastosta englanninkielisen kirjan Teddy Bear Century, jossa on esitelty historiallisia nalleja 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä. Kirjassa kerrotaan hieman nallejen historiaa ja siinä on myös kaavat, yksi kultakin vuosikymmeneltä.

Valmis Nappinalle

Mallini 30-luvun Clarence

Kirjan nallet ovat kaikki karvaisia, mutta allergiani takia en voinut ajatella valmistavani pörrönallea, vaan tyydyin sisareni batiikkivärjäämään oranssiin puuvillakankaaseen. Koska se oli aika ohutta, piti kaikki kappaleet vuorittaa. Käytin vuorina äitini vanhaa tyynyliinaa. En myöskään halunnut laittaa nallelle muovisia niveleitä, joita ehdotetaan nykyisin kaikille perinnenalleille. Myöskään lasisilmät eivät kelvanneet minulle, koska alunperin olin ajatellut antaa nallen sairaalan keräykseen. Sen sijaan toivoin, että voisin jotenkin tehdä nallelle nahkaiset anturat. Tämä toive oli mielessäni vielä viime metreillä, mutta ei toteutunut.

Päällikangas toimi vuorin kaavana.

Vuori ei ollut varsinaisesti liukas, mutta siirtyili ompelun aikana. Koska nalle on karvaton, näkyvät pienetkin virheet selvästi. Jouduin purkamaan saumoja, koska kaavassa olevat täyttöaukot olivat väärässä paikassa. Nallen sisälle piti päästä ompelemaan niveliä ahtaista paikoista vielä täytön jälkeenkin.

Nivelten paikat oli merkitty kaavaan. Tarvitsin kuitenkin aika paljon henkistä tukea opettajalta ja Wellamon ryhmäläisiltäni, koska en löytänyt netistä tai kirjallisuudesta yhtään ohjetta nappinivelten tekemiseen. Löysin kyllä leluja, joissa nappi on kiinnitetty hartiaan, ulkopuolelle. Välillä mietin, olenko itse keksinyt koko nivelen.

Lopulta sain lukuisten neulanpistojen jälkeen napit kiinnitettyä, kaksi nappia kuhunkin raajaan: toinen raajan sisälle, toinen vartalon sisälle. Ompelin helmiaskarteluun tarkoitetulla langalla. Minulla oli kahdenlaista lankaa ja tietysti ensin valitsin väärän. Se katkesi, koska nappeja yhdistävä lanka, joka kulkee siis nallen vartalon lävitse, vedetään tosi kireälle edestakaisin ja vielä toisenkin kerran edestakaisin. Näin varmistetaan, ettei nivel hajoa. Tähän käytetään pitkää nukkeneulaa, jolla täytyisi osua sisäkautta kohdakkain napinreikiin. 

Nallen nivelmateriaalit siskon nappikokoelmista

Napit on ommeltu nallen raajoihin.

Kun vihdoin sain nivelet valmiiksi, hengähdin
hieman miettimään nallen vaatetusta.

Nallen pää tuotti monenmoista huolta. Olin tehnyt ratkaisevan ompeluvirheen heti alussa. Opettajakaan ei saanut sitä korjattua. Kun teen seuraavan nallen, kiinnitän erityistä huomiota kuonoon, jossa saumojen täytyy osua kohdakkain. Oma nalleni on tämän virheen takia ainutlaatuinen. Keksin lopulta, että ompelen kuonoon pienillä pistoilla palan askarteluhuopaa. Se ei tietenkään kestä pesua ja saattaa käytössä nukkaantua. Jo tässä vaiheessa olin niin kiintynyt Nappinalleen, että päätin pitää sen itselläni.

Korvien muotoiluun sain apua toiselta opiskelijalta. Olin täyttänyt korvan ohuella vaahtomuovolla ja tikannut reunan. Korva tuntui jäykältä, isolta ja vaikeasti muotoiltavalta. Mutta jotenkin se lopulta istui nallen päähän.

Ompeluvirhe näkyy vielä hyvin.

Silmien ja suun suunnittelua nuppineulojen avulla

Opiskelija opettaa korvan asettelua.

Käytin nallen villatakkiin jämälankoja. Yritin tehdä siitä iloisen. Kirjoneule kutisti mittoja sen verran, että nallen masu pääsee hyvin esille. Muuten takki istuu hyvin ja on sopiva.

Molskihousut tein Ihaan harmaasta flanellista. Ompelin niihin kaksi isoa taskua, joihin olisin voinut laittaa nenäliinan tai vaikka jotain tietoa nallen tarinasta, jos olisin antanut nallen joulukeräykseen.

Suloinen ja persoonallinen Nappinalle onnistui
lopulta oikein hyvin. Nivelet toimivat hienosti!

Nyt minulla on kaksi lelua, jotka ovat
kavereita keskenään.
Lohikäärme Kultasarven tarinan voit lukea täältä.

Vuoden 2021 paikkaus- ja korjausprojektit

"Parsi ja paikkaa" oli vuoden 2021 käsityöteema. Siksi teen tästä oman postauksen. Mukana ovat vain ne työt, joista hoksasin ottaa kuvan. Korjausompelu on minulla verissä ja pidän sitä suunnilleen yhtä arkisena asiana kuin kaappien siivous. 

1. Sisareni pyysi, että tekisin hänelle varastoon lintupaikkoja. Ohje tähän löytyy blogistani tästä postauksesta. Tein kolme. 

Kirjoin näihin kaikkiin ääriviivat muliinilangalla. Isot linnut ovat kaksinkertaisia; saumavarat ovat sisällä. Sinistä pikkulintua ei saanut käännettyä, joten se on yksinkertainen ja täytyy applikoida pohjakankaaseen.

2.  Mustan T-paitani takahelmaan tuli euron kokoinen reikä pyykinpesun yhteydessä. 

Kursin ensin reikää kokoon mustalla ompelulangalla. Leikkasin tilkusta nallen kuvan ja silitin sen liimaharson avulla reiän päälle. Tämän jälkeen ompelin ohuella puuvillalangalla pykäpistoin tilkun ympäri. Kuvassa näkyvät valkoiset pisteet ovat päättelyn jälkiä, sillä pujotin tilkun alle langanpäät. Paita on kestänyt jo monet pesut paikkauksen jälkeen, joten työ kannatti.

Oikea puoli ja nurja puoli

3. Lempifarkkuni hajosivat ihan totaalisesti haaroista isolta alueelta.

Leikkasin mustasta lakanakankaasta sopivan, soikion mallisen palan, jonka huolittelin reunasta aika tiheällä siksakilla. Paikka kannattaa leikata vähän isommaksi kuin hitulainen kohta. Harsin sen housujen sisäpuolelta pienin harsintapistoin. Harsin paikan myös haarasaumoja myöten. Muodostui 4 osaa. 

Tämän jälkeen siksasin oikealta puolelta leveällä ja aika tiheällä siksakilla osan kerrallaan vieri viereen kuvan mukaisesti. Oli uskomatonta, miten hitulainen kangas muuttui ehjäksi ja reikä meni umpeen. Lakanakangas ei erotu yhtään päällipuolelta. Lopuksi poistin harsinlangat ja höyrytin hieman. 

Paikattu kohta ei juurikaan tunnu haaruksissa. Paikka ei haittaa kotioloissa tai lenkillä yhtään. Jos housujen päällä on tunika tai mekko, kukaan ei tiedä, miten hienosti paikatuissa housuissa kuljen.

 

4. Miehen kohtalaisen uudet farkut olivat menneet riekaleiksi lahkeensuusta. 

Leikkaan yleensä vanhat farkut tilkuiksi, joista teen jossain vaiheessa leluja tai muuta tarpeellista. Edesmenneistä housuista oli vielä säilynyt lahje, joka oli lähes samanvärinen kuin korjattavat housut. Leikkasin sen parhaasta kohdasta 4 suorakaiteen muotoista tilkkua, jotka ompelin yhteen pareittain (jatkokohdat tulivat suunnilleen sivusaumojen kohdalle). Purin rikkinäisen sauman ja leikkasin varovasti repaleisen kohdan pois. Ompelin reunaan kantin siten, että rikkinäinen osa jäi kokonaan kantin sisällä. Siksasin kantin nurjalle puolelle kääntyvän reunan ja harsin ulkopuolelta kohdan, johon tikki tuli. Näin sisäpuolelta käänne kiinnittyisi oikein. Silitin ensin reunan ja sitten tikkasin aivan sauman vierestä oikealta puolelta. Lopuksi höyrytin lahkeet.

Vaikeinta oli pitää koko ajan mielessä, että lahkeen pituus ei muutu ja että molemmista lahkeista tulee samanpituiset. Kantista tuli niin siisti, ettei siihen varmasti kukaan kiinnitä huomiota. Ja miehen ei tarvinnut mennä kauppaan :)

Jazz-varis ja Pingviini-Piitu

Löysin sattumalta Anu Kosken suunnittelemat amigurumiohjeet netistä. Molemmat ovat saatavissa (2022) netistä suomen ja englannin kielellä. Ohjeet ovat tosi selkeät ja niiden avulla on helppo aloittaa myös omien mallien suunnittelu. (Huom 2025: Anu Kosken ohjeita ei enää ole saatavilla.)

Jazzvariksen ohje

Pingviinin ohje

Tein ensin variksen. Kun näytin sitä opettajalleni, hän selvästi ihastui. Vaikea olla ihastumatta... No virkkasin sitten toisen lähes samanlaisen joulukeräykseen.

Tein varikselle pesän. Siinä on sininen silkkivuori.

Kuvan amigurumit on muuten tehty aivan ohjeiden mukaisesti, mutta pingviinille virkkasin jouluisen asun: punaisen pipon ja kaulahuivin. 

Jazz-varis on tosi kuvauksellinen, joten liitän tähän muutamia otoksiani.

Ihaa

Nasun kanssa samalla kaava-arkilla on myös Iiris Päivisen suunnittelema Ihaa. Olin tehnyt 70-luvulla jo ainakin yhden Ihaan, ehkä kaksi. Muistan käyttäneeni materiaalina ns. jalkarättikangasta, flanellia jota armeijassa käytettiin sukkien asemesta. Muistan silloisen poikaystäväni kertoneen, että jalkarätti ehkäisee rakkojen syntymisen pitkillä marsseilla. Käteen flanelli tuntuu suloisen pehmeältä. Metsästin sitä vuosien ajan, mutta valmistus on ilmeisesti lopetettu - ja armeijakin on luopunut jalkaräteistään.

Kuvan Ihaassa on käytetty Eurokankaasta löytynyttä puuvillaflanellia, joka on lähes saman laatuista kuin Nasussa - ei kovin laadukasta ja hieman liian ohutta isoon leluun. 

Leikkasin silmän valkoisesta flanellista ja keskustan mustasta lakanakankaasta. Kiinnitin liimakankaan molempiin osiin ja applikoin ensin keskustan valkoiseen osaan ja lopuksi koko silmän oikeaan kohtaan päähän.

Hankalin kohta oli pään kiila. Sovittelin sitä useita kertoja ja lopulta turvauduin aputikkaukseen. Pään kiila päättyy kohtaan, jossa harja alkaa. Ennen harjaa piti kiinnittää korvat kiilan molemmin puolin. Saumojen risteyskohdasta oli vaikea tehdä aivan tarkka.

Harjaa varten suunnittelin ihan oman metodin: Virkkasin kaksi sopivan pituista ketjusilmukkaketjua. Pujotin virkkuukoukun avulla jokaisesta silmukasta pätkän villalankaa siten, että jäi 5 - 6 cm pitkä lankasilmukka. Tässä vaiheessa en siis katkaissut lankaa, vaan vasta kun Ihaa oli täytetty ja häntää lukuun ottamatta valmis. Aputikkasin harjat molempiin saumanvaroihin, oikeaan kohtaan niskaan, kiilan jälkeen. Tämän jälkeen ompelin aasin selkäosan valmiiksi.

Häntä on kevyesti täytetty. Tilkkuja jäi todella vähän. Jos kangasta olisi ollut enemmän, olisin ehkä ommellut hännän uudelleen ja tehnyt yläosasta pyöreän. Sauman olisi voinut laittaa alapuolelle, näkymättömiin. 

Häntä on irrotettava. Ompelin ison mustan nepparin, jolla häntä pysyy aika hyvin kiinni.

Lopputulos on hyvin lähellä muistikuvaani 70-luvun Ihaasta. "Kylkiluut" hieman erottuvat, ainakin kuvassa. Tämän olisi voinut estää vuorittamalla sivuosat.