Lohikäärmeitä on internetissä niin monta kuin on mielikuvitusta, ei kuitenkaan ollut yhtään huovutettua. Myöskään kolmiulotteisen leikkieläimen työstämisestä sisärakenteista ulospäin ei löytynyt neuvoja.
Ideointi
 |
| Ideoinnin lähtökohtana käytin Rudolf Koivun hahmoa sadusta Vihreä lohikäärme. |
 |
| Kuva on linkki alkuperäiseen dokumenttiin (Dropbox, public) |
Lohikäärmeen päätä muotoillessa täytyi pitää mielessä, että on kyse käärmeestä, ei siis hevosesta. Ensimmäisestä versiosta tuli aasi. Yritin hahmottaa pään muodon kolmioksi sekä edestä että sivusuunnasta katsottaessa. Yhdistin pieniä kappaleita. Porkkanan osat ovat: pää, vartalo, kaksi häntäpalaa, harja kolmesta palasta, neljä jalkaa, joissa kussakin on erikseen kantapää ja rautalankanilkka varpaineen, sekä siivet, joita yhdistää rautalanka vartalon läpi. Sarvet on tehty niin, että otsalohko on jaettu kuuteen osaan ja kutakin osaa on jatkettu villalla. Lisäksi on käytetty täytepaloja.
Tekniikan opettelua
Vaahtomuovin veisto on työlästä, koska materiaali on erittäin sähköistä. Myöhemmin opin, että vaahtomuovi kannattaa kastella työstövaiheessa. Rautalangan tulee olla muovipäällysteistä, sillä huovutuksessa sisustuksetkin kastuvat läpimäräksi eikä lanka saa ruostua. Kuumaliima on käyttökelpoista, mutta huovutusneula ei läpäise sitä (eikä rautalankaa). Villaa on neulattava ainakin neljä kerrosta, mieluiten eri suuntiin. Jokaisen kerroksen neulaamiseen meni minulta 3 – 4 tuntia.
Koekaniinina minulla oli kaniini. Huomasin, että villa liikkuu märkähuovutusvaiheessa ja vaahtomuovi pilkahtaa helposti esiin. Jälkikäteen ohuita kohtia voi paikkailla neulalla. Käytin Porkkanan eri kerroksissa värejä, joista osa ei edes näy lopputuloksessa. Halusin kokeilla eri villalaatuja ja sitä, miten ne sekoittuvat märkähuovutuksessa.
Huovutusvillan kilohinta vaihtelee paljon riippuen maahantuojasta, laadusta ja ostopaikasta. Kalleinta on ostaa askartelukaupan pieniä, valmiita pakkauksia. Ennen märkähuovutusta Porkkana oli suloisen villava ja halittavan pehmoinen, mutta haisi niin lampaalta, ettei Iisa (7 v) halunnut leikkiä sillä. Lampaan haju jäi ikävä kyllä myös lopputulokseen.
Märkähuovutus
Märkähuovutuksessa hieroin Porkkanan tarkasti yltä päältä Marseille-saippualla ja lämpöisellä vedellä moneen kertaan. Jouduin myös hieman lisäämään villaa rintaan neulalla. Lopuksi annoin puhdistavan ja vanuttavan loppushokkihoidon: kylmää ja kuumaa vettä vuoronperään.
Märkähuovuttamiseen kului 6,5 tuntia eli yksi kokonainen päivä. Porkkana ja pupu pääsivät perheen kanssa saunaan kuumiin löylyihin kahdestikin kolmen päivän aikana.
Vihdoin ne olivat kuivaa sisuksiaan myöten ja lohis pääsi käsityökoulu Velmaan ihailtavaksi. Opettaja pyysi, että Porkkana tulisi käsityökoulun esitteeseen ja Kätevä-messuille. Vastasyntynyt oli kuitenkin vielä hieman ujo, eikä uskaltautunut julkisen yleisön silitettäväksi.
Pohdintaa...
En ole pitkään aikaan tuntenut niin syvää käsillä tekemisen tyydytystä kuin valmistaessani Porkkanaa omia aivojani vaivaten. Se on melkein virheetön; jopa siivet ovat juuri niin hivenen läpikuultavat kuin olin ajatellut. Muutamat asiat olisin ehkä tehnyt toisin: varpaiden ympärille oli turha kieputtaa vaahtomuovia kun olisi voinut laittaa villaa, sarvet olisi voinut tehdä hieman jämäkämmiksi, rintakarvat voisivat olla hieman tasaisemman väriset…
Miksi huovutetut lelut ovat hinnakkaita? Työtunteja menee valmistamiseen valtavasti!
