Pikkulaukun ristipistot

 

Pikkulaukkuun ei ihan mahdu tabletti,
mutta muuten siitä tuli oikein käyttökelpoinen.

Lintuaiheinen kirjonta on ensimmäisiä koskaan tekemiäni ristipistoja. Aloitin sen noin 28 vuotta sitten, jolloin muistaakseni tein ristipistoja muutamiin joulukortteihin. Jostain syystä työ jäi kesken enkä kuitenkaan ole raaskinut luopua siitä. Sattumalta vuosia sitten opettajan lahjoituskokoelmissa oli aivan samaa keltaista muliinilankaa kuin työni taivaassa, joten pieni ajatus työn tulevaisuudesta jäi jonnekin käsityösuunnitelmiini muhimaan.

Lomamatkan lähestyessä totesin tarvitsevani pienen laukun, johon mahtuisivat passi, aurinkolasit, rahapussi ja hengityssuojain. Päätin tehdä ristipiston valmiiksi ja ommella sen laukkuun, mutta mihin ja miten? Väreihin sopiva kangas löytyi ystävän lahjoituksista. Tilkku on afrikkalainen.

Aloitin minulle tyypillisellä tavalla: kokosin muliinilangoista mahdollisten värien keon ja poistin yksi kerrallaan ne, joita en halunnutkaan. Jotta saisin ristipistotilkut laukun molemmille puolille, leikkasin työn pahemmin harkitsematta kahtia. Nyt piti vain täydentää keskeneräiset alueet ja ottaa huomioon saumanvara.

Täytin puuttuvat kohdat ja lisäsin
hieman korkeutta saumavarojen takia.

Valmiit tilkut. Pienempään lisäsin toisen puun.
Aputikkasin ja tuin risareunat.

Kuvassa näkyy sivuvetoketjun paikka tukikankaineen.

Jälkikäteen mietin, että viininpunaisen taustakankaan olisin voinut valita toisin. Aluslakanan sivusta irrotettu pala tuntui vain niin hyvän väriseltä. 

Laukun vuoriksi laitoin siskon siniseksi värjäämää lakanakangasta, josta värin alta vähän kuultaa kukkia.

Valmis laukku takaa. Tässä näkyvät päällyskankaan ongelmat.

Ainoa investointi tässä työssä oli kaksi avainrengasta, 1 euro.

Lippalakin tuunaus

 

Valmis tuunaus

Toukokuussa tuli ajankohtaiseksi, miten suojaisin päätä ja silmiä tulevalla Sorrenton-lomalla. Löysin hattuhyllyn perältä käyttämättömän lakin, jossa ei ollut muita yksityiskohtia kuin tiukasti kiinnitetty yrityksen logo. Ratkoin sen irti lanka kerrallaan, varovasti.

Silkkivärivalikoimani on runsas, joten lakin vaikein työvaihe oli päättää, mitä siihen halusin. Aluksi pääni oli ihan tabula rasa. Lopulta päädyin vuokkoihin, joita lähimetsässä oli tuolloin runsaasti.

Sekoittelin sävyjä ja testasin, miten ne leviävät puuvillakankaalla. Moni lähes käyttämätön mutta silti melkein kuivunut tekstiilitussi päätyi jätekeräykseen. Lopulta ostin mustan värin, jonka muste riitti juuri ja juuri tähän työhön. Piirsin vapaalla kädellä lippiksen etuosaan niin monta vuokkoa kuin siihen mukavasti mahtui.

Kuvasta ei erotu, mutta vuokkojen keskustassa

 on keltaisen lisäksi hiven hopeaväriä.

Tilkkukissoja ukrainalaisille

 

Kissaperhe valmiina leikkimään

Kissaperhe ehti juuri ja juuri Sammonkadun ilmaiskauppaan ennen kuin se vaihtoi toimitsijaa. Koronan ja muiden vaivojen vuoksi projekti edistyi hitaasti. Työ kesti kauan senkin vuoksi, että vuoritin vartalo-osan, jotta pinta olisi sileä ja kestävä. Vain häntää en vuorittanut, koska etenkin pikku kissan häntä olisi ollut vaikea kääntää.

Päätin käyttää tähän kaikkein pienimmät tilkut, joita kaapistani löytyi. Ne piti kiinnittää vuoriin yksi kerrallaan tai rivi kerrallaan (ruutukissa). Koska kissoja oli niin monta, työ tuntui piensarjatuotannolta. Oli vaikea mahtua tilaan ja pölyyn. Mutta halusin tuottaa iloa ukrainalaisille lapsille.

Leikkasin jokaiseen kissaan kaksi osaa, 

jotka eivät näy päällepäin.

Ompelin tilkut vuoriin siten, että sauma tuli
päällistä vasten. Vuori on siis tässä jo kiinnitetty.

Aputikkasin päällisen reunan kiinni vuoriin
ennen sivusaumojen ompelua.

Valmis tilkkukissa