Tilkkutyötä ja paljon kirjontaa

 

Kassin päällikangas valmistui noin puolessa vuodessa.

Sunnittelu

Käsityöopettajani Tarja Härkösen innoittamana aloin suunnitella keväällä kassia, jonka toteuttaisin tilkkutyönä. Tarkoitus oli opetella etupistokirjontaa. Tuolloin en vielä aavistanut, mihin ryhdyn. Asiakkaaksi valikoitui tyttäreni Taija. Pyysin häntä valitsemaan 40 Caran d´Ache -puuväristä 6 mieleistä. Näiden värien pohjalta tekisin hänelle kassin, jossa on metsä tai puutarha. Halusin käyttää vain kaapissani olevia materiaaleja. Aloitin mummon, äidin ja siskon muliinilankojen selvittelyn. Erottelin tilkkulaatikoistani kankaat, joissa oli valittuja värejä.

Työtä varten jouduin lopulta ostamaan vain kaksi pakettia kirjontaneuloja, päävetoketjun ja kolme vyyhtiä kirjontalankaa.

Satumetsään suunnittelin kolme isoa, vuokon tapaista kukkaa ja kaksi puuvartista ruusua. Halusin porojen lisäksi muitakin eläimiä. Mietin oravaa, jänistä ja pöllöä. Lopulta päädyin kettuun. Puun oksat olivat aika ahtaat, joten linnut löysivät tiensä tyhjään tilaan taivaalla.

Pahvikkoja syntyi useita. Lajittelin langat sävyttäin.

Ideoin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään
-kirjan pohjalta maisemaa:
taivas, puut juurakoineen, mäkeä...

Siskon anorakkikankaan palasta löytyi kaksi poroa.
 Ehkä tekisin satumetsän Lapin maisemaan?
Keskiyön aurinko.
Kukkatilkussa oli kaksi ehjää ruusua.
Päätin leikata ne irti.

Välillä tarkistin, että pysyin värikartalla. Ei mustaa!

Kirjonta

Aurinko ja poro

Kuvittelin, että niin selkeä asia kuin pyöreä pallo olisi helppo aloitus. Arvaus meni pieleen. Aloitin etupistot pallon reunoilta, vaikka olisi pitänyt aloittaa keskeltä. Lähes kaikissa muissa osissa kirjonta aloitetaan kiinnittämällä ensin reunat. Auringon keskikohta nousi kuprulle ja jouduin korjailemaan sitä myöhemmin. Ei ollut tyytyväinen aloitukseen.

Seuraavaksi kiinnitin porot. Ompelin ne kiinni pykäpistoin. Päätin, että ompelen kaikkien isojen osien reunat pykäpistoin pohjakankaan läpi. Siihen menee enemmän lankaa ja aikaa, mutta työstä tulee tukeva. Olin valinnut pohjakankaaksi äidin vanhaa lakanaa: kevyttä puuvillaa. Opettaja oli neuvonut, että langanpäät pujotetaan päällisen ja pohjan väliin. Takapuolella näkyy vain pieni piste päättelylankaa. Siitä on myöhemmin kuva.

Reunoihin pykäpistoja

Sisälle etupistoja

Vuokot

Minulla oli iso tilkku juuri värikarttaan sopivaa lilapohjaista kangasta. Käytin sitä vuokkojen keskustaan, kantokahvojen sisäpuoleen ja taskun vuoriin. Vuokkojen ompeleminen oli yhtä nuppineulan pistoa ennen kuin sain kiinnitettyä ne keskustan avulla tukevasti vuorikankaaseen. Jos olisin ommellut terälehdet pykäpistoilla, olisi niistä tullut kömpelöt ja rumat. Päätin reunustaa ne tikkipistoilla ja täyttää etupistoilla. Vuokot ovat kassin kestävyyden näkökulmasta heikoin lenkki, sillä terälehdet rispaavat kovin.

Ruusut, lehdet ja puuvarret

Ruusukuviot ja lehdet sain valmiiksi painettuina, joten oikeastaan oli aika helppoa jatkaa niitä kirjomalla. Sain käytettyä laajat varastoni erisävyisiä punaisia lankoja. Ompelin ensin kukat pykäpistoilla taustaan, sitten jaoin alueet lohkoihin ja täytin ne yksi kerrallaan mukaillen pohjakuviota.

Lehdet ja rungot kiinnitin ketjupistoilla reunoista. Runko oli aika tylsä. Lopulta keksin, että koristelen sen näyttävillä saniaispistoilla, tosin en tiennyt nimeä ennen kuin tätä kirjoittaessani.

Metsä ja vesi

En suunnitellut kassia paperilla juuri ollenkaan. Tämän työn kiinnostavin asia oli, että se oli täynnä yllätyksiä ja keksintöjä. Ne paljastuivat vasta työtä tehdessä.

Metsä oli teknisesti haastava. Tummanpunainen satiinilakana rispasi. Metsäpalsta sisälsi useita paloja, jotka eivät pysyneet paikallaan. Tämän vuoksi puustosta piti tehdä tiheä. Ompelin ensin taivaanrannan (taivaan ja metsän rajan) ja sitten metsän ja veden rajan pykäpistoilla tukevasti vuoriin. Tummanpunaisen kankaan liittymäkohdat on sijoitettu puunrukojen, lehtien ja porojen taakse. 

Mietin piirtämällä, miten pelkistäisin kuusikon. Tein taas ensin ääriviivat tikkipistoilla ja sen jälkeen täytin alueet pienillä etupistoilla.

Vesi oli yksi työn kiinnostavimmista asioista. Kävin kuvaamassa Vesijärveä, katselin kuvia netistä. Mietin veden väriä ajatellen värikarttaa ja olemassa olevia muliinilankojani. Miten saisin järven aaltoilemaan ja auringon kiiltelemään veden pinnassa? Mielestäni onnistuin hyvin, vaikka turkoosi sävy vaihtuikin langan loputtua.

Parhaiten erotat järven yksityiskohdat, kun klikkaat tekstin aloituskuvaa.

Tässä vaiheessa keksin, miten aalto tehdään (kts. etureuna).
Ompelin turkoosin värin 3 säikeellä ja valkoisen 2 säikeellä.
Veteen syntyi struktuuri.

Kettu ja linnut

Olin juuri virkannut Kettuliinun ja edelleen mietin kettujuttuja. Löysin ideakuvan, jonka muokkasin omanlaisekseni. Käytin ompelussa tikki- ja etupistoja. Sijoitin ketun lepäilemään puunlehvien alle, piiloon auringonpaisteelta.

Lintuja mahtui taivaalle kaksi. Minulla oli valmiina lakanakankaalle piirretyt hahmot, jotka kiinnitin pykäpistoilla aluskankaaseen asti ja kirjoin eläviksi. Samoja lintuja olen käyttänyt käsitöissäni useasti, esim. täällä ja täällä.

Lähde: Pinterest

Valmis kettu

Valmis lintu

Maa ja taivas

Maa tarkoittaa työssäni harmaata flanellia, joka ei ole kovin tukevaa. Se piti kassin kestävyydenkin vuoksi täyttää tihein etupistoin. Jotta alue ei olisi ollut niin yksitoikkoinen, kirjoin muutamia kiviä. En ollut niihin kovin tyytyväinen. Langan värivalinta ei onnistunut ja kivet näyttävät "läpinäkyviltä". Mietin myös kiven muotoisia tilkkuja. Leikkasin niihin sabluunatkin, mutta jostain syystä jätin idean. Maa ja kivet erottuvat hyvin aloituskuvassa.

Taivaan aloitin korjaamalla kohollaan olevan auringon. No, ei se juuri korjaantunut. Ompelin ensin auringon ympärille kehiä, sitten aina isompia säteitä, kunnes koko oikea ylänurkka oli pelkkää aurinkoa. Tästä sain idean, että käytän punaisia väriä auringon puolella maisemaa ja viileitä värejä kauempana.

Taivaan kirjominen oli ihanaa! Tein ensin paljon taustatyötä: tuijotin taivasta, tutkin vanhoja valokuviani, ja tarkastelin taiteilijoiden pensselin jälkeä (mm. Van Gogh). Lopulta päädyin irrottelevaan otteeseen. Halusin, että ilmavirtaukset näkyvät lintujen lennossa ja taivas liikkuu.

Piirsin tekstiilitussilla ensin kiekuran ja ompelin sen päälle nopeasti ennen kuin tussi ehtisi haihtua. Kun olin saanut taivaan täytetyksi, tein vielä "varjoja" eli rinnakkaisen ompeleen.

Kassin kokoaminen ja yksityiskohdat lyhyesti

Kun päällinen oli kirjottu valmiiksi, tarkistin että kassi on suorakaiteen muotoinen. Tasasin reunat saumurilla ja leikkasin lilasta solmubatiikkikankaasta suunnilleen samankokoisen vuorin. Ompelin sisäsaumat ja jätin sisäsivuun kääntöaukon. Tein vetoketjullisen sisätaskun ja ompelin sen kiinni vuoriin. Kiinnitin niminauhan.

Ompelin vuorin ja päällikankaiden nurkat "kiinni", jotta kassiin tulisi pohja.

Kirjoin ja ompelin kantohihnat. Mitoitin ne niin, että kassia voi kantaa sekä olkapäällä että kädessä.

Ompelin vuorikankaasta "lipareen" eli suikaleen, johon kiinnitin kassin päävetoketjun. Tämä oli kenties hankalin vaihe ja tarvitsin siinä opettajan apua.

Sisätaskuun mahtuu passi tai kännykkä.

Pohjakankaassa näkyvät pykäpistot ja päättelyt.
Vuori peittää nämä kaikki.

Kassin pohja ulkoapäin

Aputikkasin kantohihnat kassin reunaan.

Vuoritin taskun ja kantohihnat samalla kankaalla.

Vaikein vaihe koko kassissa oli
päävetoketjun kiinnitys.

Valmis!

Suomen Suurin joululahja 2021 > PHKS

 
Tänä vuonna vein joululahjakeräykseen 20 lelua ja
porkkanan, joka kuuluu kanille.
Ylärivin mollamaijat teki Taija ja oikean reunan kisut Asta.

Mustekaloja tein neljä: kaksi pientä ja
kaksi vähän isompaa.
Tein myös turvalonkeron ohjeen,
mutta se on vielä testaamatta.

Pupu ja porkkana kuuluvat myös "vakiosettiini",
joten ei heistä sen enempää.

Ompelin vanhasta pöytäliinasta joulusäkin. 
Lupasivat käyttää tätä tulevinakin jouluina.

Joulukortit 2021

Tänä jouluna en ehtinyt tehdä itse kuin 4 korttia. Yhden kortin tekemiseen kun menee noin päivä suunnitteluineen ja viimeistelyineen.

Ensin täytyy etsiä malli esimerkiksi Pinterestin kautta. Minulla alkaa olla siellä massiivinen kirjasto mm. ristipistoja. Malli täytyy siirtää paperille ja sovittaa tilaan, johon aion sen ommella. Juuri koskaan kuva ei sovi sellaisenaan. Ikkunan pyöreä muoto on mallin suunnittelun näkökulmasta vaikeampi kuin suorakulmainen. Värit täytyy suunnitella sen mukaan, mitä kaapista löytyy.

Luonnos

Valmis ristipisto

Ristipisto tulisi sijoittaa kankaalle siten, että se on sekä kankaan keskellä että kortin ikkunan keskellä. Laskemista on paljon. Lyijykynän jälkeä on vaikea saada pois, mutta muuten piirtäminen auttaa paljon. Alla olevassa kuvassa pöllö sijoittui ylälaitaan, joten ompelin sen alle oksan, lehtiä ja pienen sydämen.

Ristipiston valmistuttua kuva sijoitetaan tukevalle taustapaperille oikeaan kohtaan ompelemalla se ylänurkista muutamalla pistolla. Solmut eivät näy, kun kuva on kiinnitetty korttiin. Ompeleet voi tehdä tähdeksi, jolloin jälki on siisti. Alla olevassa kuusikortissa kuva sijoittui liian alas. Ompelemani helmet eivät kuvassa oikein erotu.

Tämän jälkeen ristipisto taustoineen liimataan reunoista kiinni korttiin. Tahrimista kannattaa välttää ja kortti kannattaa laittaa liimauksen jälkeen painon alle, kunnes se on kuivunut.

Täydellinen sijoitus

Nappinalle

Aloitin nallen valmistuksen jo 10.5.2021. Käytin tekemiseen ja miettimiseen siis noin puoli vuotta - tosin välillä hautasin tekeleen kaappiin. Olin lainannut kirjastosta englanninkielisen kirjan Teddy Bear Century, jossa on esitelty historiallisia nalleja 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä. Kirjassa kerrotaan hieman nallejen historiaa ja siinä on myös kaavat, yksi kultakin vuosikymmeneltä.

Valmis Nappinalle

Mallini 30-luvun Clarence

Kirjan nallet ovat kaikki karvaisia, mutta allergiani takia en voinut ajatella valmistavani pörrönallea, vaan tyydyin sisareni batiikkivärjäämään oranssiin puuvillakankaaseen. Koska se oli aika ohutta, piti kaikki kappaleet vuorittaa. Käytin vuorina äitini vanhaa tyynyliinaa. En myöskään halunnut laittaa nallelle muovisia niveleitä, joita ehdotetaan nykyisin kaikille perinnenalleille. Myöskään lasisilmät eivät kelvanneet minulle, koska alunperin olin ajatellut antaa nallen sairaalan keräykseen. Sen sijaan toivoin, että voisin jotenkin tehdä nallelle nahkaiset anturat. Tämä toive oli mielessäni vielä viime metreillä, mutta ei toteutunut.

Päällikangas toimi vuorin kaavana.

Vuori ei ollut varsinaisesti liukas, mutta siirtyili ompelun aikana. Koska nalle on karvaton, näkyvät pienetkin virheet selvästi. Jouduin purkamaan saumoja, koska kaavassa olevat täyttöaukot olivat väärässä paikassa. Nallen sisälle piti päästä ompelemaan niveliä ahtaista paikoista vielä täytön jälkeenkin.

Nivelten paikat oli merkitty kaavaan. Tarvitsin kuitenkin aika paljon henkistä tukea opettajalta ja Wellamon ryhmäläisiltäni, koska en löytänyt netistä tai kirjallisuudesta yhtään ohjetta nappinivelten tekemiseen. Löysin kyllä leluja, joissa nappi on kiinnitetty hartiaan, ulkopuolelle. Välillä mietin, olenko itse keksinyt koko nivelen.

Lopulta sain lukuisten neulanpistojen jälkeen napit kiinnitettyä, kaksi nappia kuhunkin raajaan: toinen raajan sisälle, toinen vartalon sisälle. Ompelin helmiaskarteluun tarkoitetulla langalla. Minulla oli kahdenlaista lankaa ja tietysti ensin valitsin väärän. Se katkesi, koska nappeja yhdistävä lanka, joka kulkee siis nallen vartalon lävitse, vedetään tosi kireälle edestakaisin ja vielä toisenkin kerran edestakaisin. Näin varmistetaan, ettei nivel hajoa. Tähän käytetään pitkää nukkeneulaa, jolla täytyisi osua sisäkautta kohdakkain napinreikiin. 

Nallen nivelmateriaalit siskon nappikokoelmista

Napit on ommeltu nallen raajoihin.

Kun vihdoin sain nivelet valmiiksi, hengähdin
hieman miettimään nallen vaatetusta.

Nallen pää tuotti monenmoista huolta. Olin tehnyt ratkaisevan ompeluvirheen heti alussa. Opettajakaan ei saanut sitä korjattua. Kun teen seuraavan nallen, kiinnitän erityistä huomiota kuonoon, jossa saumojen täytyy osua kohdakkain. Oma nalleni on tämän virheen takia ainutlaatuinen. Keksin lopulta, että ompelen kuonoon pienillä pistoilla palan askarteluhuopaa. Se ei tietenkään kestä pesua ja saattaa käytössä nukkaantua. Jo tässä vaiheessa olin niin kiintynyt Nappinalleen, että päätin pitää sen itselläni.

Korvien muotoiluun sain apua toiselta opiskelijalta. Olin täyttänyt korvan ohuella vaahtomuovolla ja tikannut reunan. Korva tuntui jäykältä, isolta ja vaikeasti muotoiltavalta. Mutta jotenkin se lopulta istui nallen päähän.

Ompeluvirhe näkyy vielä hyvin.

Silmien ja suun suunnittelua nuppineulojen avulla

Opiskelija opettaa korvan asettelua.

Käytin nallen villatakkiin jämälankoja. Yritin tehdä siitä iloisen. Kirjoneule kutisti mittoja sen verran, että nallen masu pääsee hyvin esille. Muuten takki istuu hyvin ja on sopiva.

Molskihousut tein Ihaan harmaasta flanellista. Ompelin niihin kaksi isoa taskua, joihin olisin voinut laittaa nenäliinan tai vaikka jotain tietoa nallen tarinasta, jos olisin antanut nallen joulukeräykseen.

Suloinen ja persoonallinen Nappinalle onnistui
lopulta oikein hyvin. Nivelet toimivat hienosti!

Nyt minulla on kaksi lelua, jotka ovat
kavereita keskenään.
Lohikäärme Kultasarven tarinan voit lukea täältä.