maanantai 21. joulukuuta 2015

Dino - tai pari

Lähipiirissä oli dinosauruksista kiinnostunut pikkupoika. Törmäsin kirjaston käsityöhyllyn ääressä mukavan näköiseen malliin. Mutta ei se nyt niin helppo ollutkaan - enkä ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen. Opin silti paljon. Toivottavasti leikeissä pikku yksityiskohdat eivät niin haittaa. Vastaanottajaperhe voi minun puolestani kierrättää lelut esim. energiajätteeseen ;)

Kankaan leikkaus kaavojen mukaisesti sujui hyvin.

Vihreät ja oranssit kankaat sain sisareltani, joka oli batiikkivärjännyt ne upeiksi. Värjäämiseen voi käyttää vanhojakin kankaita tai vaatteita. Niiden elinikä saattaa jatkua vuosia.

Tärkein oppi tässä työssä kuitenkin oli: Älä koskaan käytä leluihin vanhoja värjättyjä kankaita! Nukenvaattteita niistä voi ommella.

Aiemmin olin oppinut, ettei myöskään vanhoja resoreita kannata laittaa uusiin vaatteisiin. Elastaani/kumi hapertuu vanhetessaan, vaikka kangasta/vaatetta ei käyttäisi. Samoin tietysti käy, jos pesee liian kuumassa vedessä.

Nyt täytyi vain tyytyä siihen, että en tehnyt kestäviä leluja sillä kertaa. 


Harjaosan sovitus. Tähän asti kaikki hyvin.

Ongelmallisin kohta lelussa oli tietysti harja. Puuvillakangas oli täysin joustamatonta. Kaava oli tarkoitettu toisenlaiseen valmistusmateriaaliin (pörröinen kangas) eikä mutka dinon selässä onnistunut helposti toisellakaan yrittämällä, puhumattakaan harjan jämäkkyydestä. Koska harja piti ommella selkäkappaleiden väliin, ei sitä oikein pystynyt ommellessa hallitsemaan.

Jalkapohjat olivat samasta syystä hankalat: kangas ei joustanut. 

Minun piti motivoida itseäni pitkään ennen kuin jaksoin ommella ilmeet. Ne kyllä onnistuivat.

Ensimmäinen enkeli
Toinen tonkeli
Valmiit vihdoin!
Sivukuva, jossa lerputtavat harjat näkyvät hyvin.


Ylhäältä katsottuna, kun harjat on aseteltu.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Rintasyöpädiagnoosi

Heinäkuuun 21. sain tietää, että minulla on edessä rintasyöpäleikkaus ja sen jälkeen tulisi sietää oheishoidot. Tieto ei ollut minulle hirveän iso järkytys, mutta se oli, etten kykenisi olemaan työelämässä pitkään aikaan.

Ainakin äidillä ja serkulla oli ollut rintasyöpä. Kuuluin monella tavalla muutenkin riskiryhmään:
  • Pituus (176 cm)
  • Ikä 58 v
  • Varhaiset menkat (11 - 12 v)
  • Myöhäinen ensisynnyttäjä (42 v)
  • Hormonikorvaushoito: estrogeenin käyttö yli 5 v
  • Alkoholin reipas käyttö ajoittain
  • Lievä ylipaino
  • Pitkäaikainen stressi, sisältäen haastavan työn, YT-neuvottelut, äidin hoidon: kaksi muuttoa samana vuonna ja lopulta kuolema, lapsuuden kodin tyhjentämisen 16 kk:n aikana (92 neliötä, äiti ei koskaan heittänyt mitään pois), tyttären opintojen aloittamisen, koulukiusatun tukemisen ym.
Lopulta kirjoitettiin sairauslomaa peräti 9 kuukautta. Minulla on syövän lisäksi isona riesana sairaalafobia. Sain trauman 4-vuotiaana, jolloin olin pahassa autokolarissa. Hoitojen ohessa saan psykiatriselta poliklinikalta tukea, jotta uskallan käydä sairaalassa lukuisia kertoja.

Eka ilta kaljuna 16.11.2015.
Lapsuuden kallovedosta saadut arvet koristavat kalloa.

Olen aika energinen selviytyjätyyppi. Nytkin aloin miettiä, millä strategialla saisin ajatukseni pois rintasyövästä. Mitä muuta elämässäni voisi olla lähes vuoden ajan? Totesin nopeasti, että keskittymiskyvyttömyys, unettomuus ja erinäiset lääkkeet aiheuttavat niin paljon ongelmia, etten voi tehdä opetustyötä, en edes etänä.

Löysin blogin, jonka kirjoittaja oli suunnilleen samassa tilanteessa ja oli postannut mitä hienoimpia käsitöitä. Päätin tehdä samoin. Nyt en enää löydä blogia, mutta lisään linkin tähän, jos jonain päivänä löytyy.

Huomasin pian valinneeni ihan oikein. Tein ensin nuppupeittoja Päijät-Hämeen Keskusssairaalan keskosille (olen tehnyt ennenkin) ja sen jälkeen pehmoleluja Lasten Suomen suurin joululahja Päksiin -keräykseen. Sain molemmista suurta tyydytystä. Minulla on myös 2-vuotias tyttärenpoika, jolle voin ommella, mitä haluan.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Amiguruminukke

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKS 2015


Laatikollinen joutavia puuvillalankoja ja Suuri Käsityölehti nro 11 - 12/2009 inspiroivat kokeilemaan pikku amigurumitytön virkkausta. Ideana oli, että sairaalan pikku potilas voisi letittää ja laitella nuken hiuksia joutessaan.


Nukessa on hiusten lisäksi 7 osaa. Sytostaattien turvottamat tolppasormet yhdistettynä arkoihin sormenpäihin tekivät projektista haasteellisen ja epämieluisan.

Nukke silti valmistui vähä vähältä ja ennätti hyvin projektin kuudenneksi leluksi. En suosittele heikkohermoisille.

 

Työkuvia

 

Langanpäitä riitti!
Osat on ommeltu.
Tästä näkyy mittakaava: noin 14 cm pitkä.
Paljon työtä ja keskinkertainen lopputulos.
Muut tosin kehuivat.