Muumiperhe

 

Aloitin "toivotut muumit" -projektin hemulista, josta tuli niin

persoonallinen, että päätin pitää sen itse.

Seuraavistakin hemuleista tuli ilmeikkäitä - ja äänekkäitä.

Pappa ja mamma syntyivät seuraavaksi. Sukat ovat vaihtari

kaverini kanssa. Tein ne hänen keräykseensä ja itse sain 

kivan pehmolelun sairaalan lastenosastolle nro 12.

Muumien hännät ovat punottua munkinnyöriä. Ei suju ihan

aloittelijalta. Youtubessa on hyvä nuoren tytön tekemä ohje.

Sekalaisessa järjestyksessä seurasivat Nipsu, Muumipeikko 1,

 Niiskuneiti, Muumipeikko 2 ja Nuuskamuikkunen. Kuvassa 

heiltä puuttuvat vielä silmät.

Muikkusen huuliharppu on 

ihan "oikeaa hopeaa".

Kaikki lahjoitusmuumit ja surunsyöjä yhteiskuvassa,

lähtövalmiina leikkimään.

Retkellä puussa.
Muumit herättivät Pikku-Vesijärven puistossa suurta huomiota. 
Eräs turisti jopa kuvasi heitä muistoksi.

Turvalonkeroiden ohje

Mustekalojen eli turvalonkeroiden ohjeita on netistä hyvin saatavissa. Halusin kuitenkin harjoitella virkkausohjeen kirjoittamista ja tein oman ohjeeni.

Valitse virkkuukoukku nro 2,5 tai käsialan mukaan ja langaksi merseroitu puuvilla. Se kestää konepesua eikä siitä ei irtoa nöyhtää.

ks = kiinteä silmukka

kjs = ketjusilmukka

ps = piilosilmukka

1>2 = lisää yksi silmukka

2<1 = vähennä yksi silmukka

Lakki

Aloita päälaelta kiristyssilmukalla (= lankalenkki). Virkkaa spiraalina. Jätä aloituslangan pää sisäpuolelle.

Laske silmukat muutaman kerroksen välein tai laita kerroksen alkuun aloitusmerkki, kuten langanpätkä. 

1. krs: 6 ks kiristyssilmukkaan (= 6 ks, aloitusrengas)

2. krs: 1>2 ks, toista yhteensä 6x (= 12 ks)

3. krs: 1 ks, 1>2, 6x (= 18 ks)

4. krs: 2 ks,  1>2, 6x (= 24 ks)

5. krs: 3 ks, 1>2, 6x (= 30 ks) 

6. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan (= 30 ks)

7. krs: 4 ks, 1>2 ks, 6x (= 36 ks)

8. - 9. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan (= 36 ks)

Kiristä ja päättele vihreä aloituslanka, jotta täyte ei pursuaisi aloitusrenkaasta.

Värin vaihto aloitetaan jo edellisen värin viimeisestä silmukasta. Kun vanhaa väriä on kaksi silmukkaa koukulla, vedä uusi väri näiden silmukoiden läpi ja jatka normaalisti. Jos teet raitoja, älä vielä katkaise lankaa, vaan jätä se odottamaan.

Kuljeta katkaistua langanpäätä mukana 6 - 8 silmukkaa. Lopun langan voi jättää nurjalle puolelle.

Jatka vartalon värillä.

Vartalo

10. krs: 1 ks jokaisen silmukan takareunaan. Etureunan lenkkeihin virkataan lakin koristereunus viimeistelyvaiheessa (= 36 ks)

11. - 14. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan (= 36 ks)

Kavenna

15. krs: 4 ks, 2<1, 6x (= 30 ks)

16.-18. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan (= 30 ks)

Lonkerot

Virkkaa lonkerot katkaisematta lankaa - paitsi jos haluat vaihtaa väriä. Värin vaihto tapahtuu lonkeron juuressa, piilosilmukan kohdalla. Solmi irralliset langanpäät yhteen ja jätä ne työn sisälle.

Lonkerot (noin 6 kpl) tulevat mustekalan etupuolelle. 

Virkkaa kiinteitä silmukoita 2-3 jokaiseen ketjusilmukkaan. Näin varmistat, että lonkerosta tulee sopivan kihara. Ei haittaa, vaikka ne eivät kihartuisikaan hirveästi.

19. krs: 10 ks, 40 kjs, käännös ja aloittaen toisesta ketjusilmukasta 1<2, 39x, 1 ks pohjan seuraavaan kiinteään silmukkaan, ps seuraavaan kiinteään silmukkaan ja sitten taas 40 kjs. 

Virkkaa samoin muut lonkerot. Jos vaihdat lonkeron väriä, solmi langat ja jätä ne vartalon sisälle. Lopeta kerros piilosilmukkaan lonkeron jälkeen.

Pohja

20. krs: Virkkaa 18 ks tai seuraavan lonkeron kohdalle (1. lonkero). Virkkaa jokaisen lonkeron kohtaan 1 kjs ja lonkeroiden väliin 2 ks. Tämän jälkeen 1 ks jokaiseen silmukkaan 1. lonkeron kohdalle asti.  (= 34 ks)

Kavenna

21. krs: 4 ks, 2<1, 6x (= 28 ks)

Täytä mustekala lähes täyteen vanua. 

22. krs: 2 ks, 2<1, 7x (= 21 ks)

23. krs: 1 ks, 2<1, 7x (= 14 ks)

Lisää tarvittaessa hieman täytettä virkkuukoukkua apuna käyttäen.

24. krs: 2<1, 7x (= 7 ks)

Sulje kierros ps:lla. Katkaise lanka ja vedä silmukan läpi. Pujottele lanka neulalla jokaisen silmukan etureunasta. Kiristä aukko umpeen. Päättele ja pujota lanka työn sisälle.

Koristereunus

Reunuksesta tulee kauniimpi, jos lanka on hieman ohuempaa. 

Virkkaa silmukkalenkkeihin pään takaosasta aloittaen, ylhäältä alaspäin: 1 ks, 3 kjs, ps samaan lenkkiin, ps seuraavaa lenkkiin. Toista kerroksen loppuun. Yhdistä reunus piilosilmukalla. Katkaise lanka.

Solmi reunuksen langanpäät yhteen ja pujota neulalla työn sisälle.

Kasvot

Silmät voi virkata tai kirjoa. Jos teet myös suun, lisää vartaloon 2  lisäkerrosta ennen lonkeroita (18. krs:n jälkeen). 

1. Tee mustalla tai muulla tummalla langalla lankalenkki. Virkkaa siihen 6 ks. Yhdistä piilosilmukalla. Katkaise lanka.

2. Aloita valkoisella langalla keskeltä kerrosta. Ensimmäinen ks on ketjusilmukka. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 2 ks (= 12 ks). Lopeta ps:lla. Jätä silmän kiinnitystä varten tarpeeksi pitkä valkoinen langanpää.

3. Kiristä aloituslanka. Etsi sopiva paikka silmälle. Työnnä langanpäät pään sisälle (ei pitkää lankaa). 

4. Ompele silmä reunoista kiinni. Pujota langanpää työn sisälle. 

5. Suunnittele hymysuun paikka nuppineulojen avulla. Ompele esimerkiksi tikkipistoilla ohuella puuvillalangalla tai 3-säikeisellä muliinilangalla.

Surunsyöjä eli huolisyöppö

 

Surunsyöjä valmiina

Olin aiemmin vain kerran elämässäni tehnyt surunsyöjän. Se löytyy täältä. Nähtyäni Pinterestissä virkattuja versioita päätin kokeilla, ilman ohjetta.

Aloitin samalla tavoin kuin yleensäkin amigurumit eli virkkaamalla pyöreää muotoa ja lisäämällä joka kerroksella silmukoita. Vähitellen tein kerroksia, joissa ei ollut lisäyksiä. Kun muoto oli sopivan korkea ja leveä, tuli siitä mieleen patakinnas. Valitsin väreiksi jämälankoja ja sellaisia, joille ei oikein ole muuta käyttöä. Vetoketju on purettu vanhoista farkuista. Myöhemmin huomasin, että alkupään toinen stoppari oli irronnut ja korjasin puutteen ompelulangalla. Tarkkanäköinen kyllä huomaa vian, mutta ketju toimii hyvin.

Vetoketju kiinnitettiin sopivan levyiseen taskupussiin ihan normaalisti. Vetoketjun yläosassa on kapea kaitale (lelun kitalaki). Pussin pohjan muotoilin ja leikkasin sopivan korkuiseksi vasta, kun olin virkannut vartalon oikeaan pituuteen.

Tikkipistot näkyvät paremmin, jos klikkaat kuvaa.

Suun eli vetoketjun kiinnitin virkkaukseen ompelemalla ensin tikkipistoja vetoketjun ympäri.  Otin huomioon vetoketjun avaussuunnan. Virkkasin ensin yläosan ja päätyyn tein pari ketjusilmukkaa. Yhden kerroksen virkkasin katkaisemalla langan ja aloittamalla alusta kerroksen vetoketjun kohdalla. Tämän jälkeen otin koukulle uudet silmukat vetoketjun toisen puolen tikkipistojen avulla ja jatkoin normaalisti, kunnes vaihdoin langan väriä.

Silmät virkkasin myös amigurumitekniikalla. Ompelin kaksi pyörylää päällekkäin, kokeilin miltä ilme näyttäisi ja lopulta uskalsin ommella silmän paikalleen. Langanpäät pujotin aina sisäpuolelle. Niitä ei tarvinnut juuri päätellä.

Tasku on valmis!

Työhön oli tarkoitus käyttää jämälankoja, joten raidoitus tuntui luontevalta ja helpolta ratkaisulta. Aluksi ajattelin, että kirjovirkkauskerroksen silmukat olisivat jotenkin pystyrivissä, mutta annoin pian periksi.

Kun vartalo oli valmis eli kahdeksan raitaa virkattu, tein jalat ja kädet. Jalkoihin lainasin vähän ideaa "Pupu ja porkkana" -ohjeesta. Kädet eivät ohjetta kaivanneet, koska niiden idea on sama kuin pään.

Kaljupään silmät, kädet ja jalat on kiinnitetty.
Täyttöaukko jalkojen välissä on vielä auki.

Mietin pitkään, millä tekniikalla tekisin hiukset. Sininen lanka alkoi olla lopussa. Vihdoin päätin soveltaa mustekalan lonkeroista oppimaani ideaa. Virkkaisin tyypille rastahiukset.

Aloitin virkkaamalla ympyrän, jonka kiinnittäisin keskelle päätä aivan kuin peruukin. Virkkasin ympyrän laidan täyteen pitkiä kiharoita: ketjusilmukkaketjuun 2-3 kiinteää silmukkaa jokaiseen silmukkaan. Näin hius lähti kihartumaan. Koska kirkas sininen loppui kesken, jatkoin tummalla sinisellä.

Hiukset ylhäältä katsottuna

Kerroksen vaihtuminen näkyy tässä hyvin. 

Sauma ei ole keskellä, koska vetoketjun sijoitus 

vei huomioni täysin. Ensi kerralla osaan.

Sammakot

 

Sammakkopari valmiina leikkimään

Sammakot ovat saaneet vuosien varrella niin hyvää palautetta, että päätin aloittaa Suomen Suurin Joululahja -projektin tänä vuonna näistä. Tein piensarjatuotantona neljä sammakkoa. Ennalta olin värjännyt kankaita pesukoneessa sammakon väriseksi. Harmi, että sävystä tuli hivenen liian tumma etenkin kamerakuvissa, kuten alla olevasta näkyy. Kaikki vartalot ovat samaa sävyä - ei luulisi.

Osat valmiina, vain täyttö ja hymysuun kirjonta puuttuvat.

Sydämen tarran kiinnitys

Suun merkintä nuppineuloilla

Kaikki neljä kaverusta valmiina

Kuvausretki ystäväni Pihlajan kanssa

Auringonottoa puunrungolla

Hautausmaan muurilla

Varpujen keskellä

Pikkulaukun ristipistot

 

Pikkulaukkuun ei ihan mahdu tabletti,
mutta muuten siitä tuli oikein käyttökelpoinen.

Lintuaiheinen kirjonta on ensimmäisiä koskaan tekemiäni ristipistoja. Aloitin sen noin 28 vuotta sitten, jolloin muistaakseni tein ristipistoja muutamiin joulukortteihin. Jostain syystä työ jäi kesken enkä kuitenkaan ole raaskinut luopua siitä. Sattumalta vuosia sitten opettajan lahjoituskokoelmissa oli aivan samaa keltaista muliinilankaa kuin työni taivaassa, joten pieni ajatus työn tulevaisuudesta jäi jonnekin käsityösuunnitelmiini muhimaan.

Lomamatkan lähestyessä totesin tarvitsevani pienen laukun, johon mahtuisivat passi, aurinkolasit, rahapussi ja hengityssuojain. Päätin tehdä ristipiston valmiiksi ja ommella sen laukkuun, mutta mihin ja miten? Väreihin sopiva kangas löytyi ystävän lahjoituksista. Tilkku on afrikkalainen.

Aloitin minulle tyypillisellä tavalla: kokosin muliinilangoista mahdollisten värien keon ja poistin yksi kerrallaan ne, joita en halunnutkaan. Jotta saisin ristipistotilkut laukun molemmille puolille, leikkasin työn pahemmin harkitsematta kahtia. Nyt piti vain täydentää keskeneräiset alueet ja ottaa huomioon saumanvara.

Täytin puuttuvat kohdat ja lisäsin
hieman korkeutta saumavarojen takia.

Valmiit tilkut. Pienempään lisäsin toisen puun.
Aputikkasin ja tuin risareunat.

Kuvassa näkyy sivuvetoketjun paikka tukikankaineen.

Jälkikäteen mietin, että viininpunaisen taustakankaan olisin voinut valita toisin. Aluslakanan sivusta irrotettu pala tuntui vain niin hyvän väriseltä. 

Laukun vuoriksi laitoin siskon siniseksi värjäämää lakanakangasta, josta värin alta vähän kuultaa kukkia.

Valmis laukku takaa. Tässä näkyvät päällyskankaan ongelmat.

Ainoa investointi tässä työssä oli kaksi avainrengasta, 1 euro.

Lippalakin tuunaus

 

Valmis tuunaus

Toukokuussa tuli ajankohtaiseksi, miten suojaisin päätä ja silmiä tulevalla Sorrenton-lomalla. Löysin hattuhyllyn perältä käyttämättömän lakin, jossa ei ollut muita yksityiskohtia kuin tiukasti kiinnitetty yrityksen logo. Ratkoin sen irti lanka kerrallaan, varovasti.

Silkkivärivalikoimani on runsas, joten lakin vaikein työvaihe oli päättää, mitä siihen halusin. Aluksi pääni oli ihan tabula rasa. Lopulta päädyin vuokkoihin, joita lähimetsässä oli tuolloin runsaasti.

Sekoittelin sävyjä ja testasin, miten ne leviävät puuvillakankaalla. Moni lähes käyttämätön mutta silti melkein kuivunut tekstiilitussi päätyi jätekeräykseen. Lopulta ostin mustan värin, jonka muste riitti juuri ja juuri tähän työhön. Piirsin vapaalla kädellä lippiksen etuosaan niin monta vuokkoa kuin siihen mukavasti mahtui.

Kuvasta ei erotu, mutta vuokkojen keskustassa

 on keltaisen lisäksi hiven hopeaväriä.

Tilkkukissoja ukrainalaisille

 

Kissaperhe valmiina leikkimään

Kissaperhe ehti juuri ja juuri Sammonkadun ilmaiskauppaan ennen kuin se vaihtoi toimitsijaa. Koronan ja muiden vaivojen vuoksi projekti edistyi hitaasti. Työ kesti kauan senkin vuoksi, että vuoritin vartalo-osan, jotta pinta olisi sileä ja kestävä. Vain häntää en vuorittanut, koska etenkin pikku kissan häntä olisi ollut vaikea kääntää.

Päätin käyttää tähän kaikkein pienimmät tilkut, joita kaapistani löytyi. Ne piti kiinnittää vuoriin yksi kerrallaan tai rivi kerrallaan (ruutukissa). Koska kissoja oli niin monta, työ tuntui piensarjatuotannolta. Oli vaikea mahtua tilaan ja pölyyn. Mutta halusin tuottaa iloa ukrainalaisille lapsille.

Leikkasin jokaiseen kissaan kaksi osaa, 

jotka eivät näy päällepäin.

Ompelin tilkut vuoriin siten, että sauma tuli
päällistä vasten. Vuori on siis tässä jo kiinnitetty.

Aputikkasin päällisen reunan kiinni vuoriin
ennen sivusaumojen ompelua.

Valmis tilkkukissa

Ompelukoneen suojus

Sain työkavereiltani Marimekon lahjakortin eläkkeelle lähtiessäni. Ostin sillä kerniä (kankaan nimi on hukassa), jolla verhoilutin ison vahtomuovikuution, jota käytän apupöytänä ja välillä sängyssä ristiselän ja jalkojen rentoutukseen. 

Materiaalia jäi kuitenkin hieman jäljelle ja päätin tehdä siitä sisustukseeni sopivan toisen elementin, ompelukoneen suojan. Jouduin käyttämään kekseliäisyyttä, jotta sain materiaalin riittämään, mutta lopputuloksesta tuli juuri toivotunlainen. Nytkin kone odottelee kuvan mukaisesti vieressäni, milloin se pääsee taas käyttöön.

Etuosa

Oikea pääty

Vasen pääty, jossa on tasku paininjalkaa ja
mittanauhaa varten.

Kiilat vanhoihin farkkuihin

Noin viisi vuotta sitten (2017) sain oikeaan polveeni osatekonivelen. Polvi toimii kohtuullisen hyvin, jos ei ole liian kylmä tai kuuma sää. Sen sijaan puristava housun lahje on sen inhokki. Ajattelin alkaa taas 60-lukulaiseksi ja levensin ensin kokeeksi pillifarkut, jotka muutoin olisivat siirtyneet kierrätykseen tai pehmolelun ihoksi.

Purin farkkujen ulkosaumaa nilkasta hieman polven yläpuolelle asti. Mallailin mittanauhan kanssa, kuinka leveän lahkeen haluaisin. Leikkasin puolikaavan viivotinta apuna käyttäen. Tilkkulaatikosta löytyi pari palaa erään tekstiilitaiteilijan kädenjälkeä, joustavaa pellavaa. Leikkasin siitä kaavan mukaan palat, jotka venyvät sivusuuntaan. Minulle oli kulkeutunut myös mustia pitsejä, vähän oudon mallisia, aika pehmeän tuntuisia. Ajattelin, että kokeiluunhan käy mikä tahansa ja päätin ommella ne kiiloihin.

Etsin pitseille oikeat kohdat, harsin ne pienin pistoin kiinni ja ompelin varovasti paikoilleen. Purin puntista käänteet ja sovitin kiilat nuppineulojen avulla halkioihin. Loppu olikin nopeaa koneompelua. 

Olin erittäin tyytyväinen, sillä farkuista tuli suosikkivaatteeni koko seuraavan kesän ajaksi. Päätin tehdä toisiinkin housuihin kiilat. Kokemus opetti, että kiilan tulisi alkaa hieman ylempää, jotta polvi olisi vielä vähemmän puristuksissa  istuessani.

Valmiit kiilat

Kevään 2022 nuppupeitot

Nämä kuvat pääsivät tänä keväänä Wellamo-opiston virtuaaliseen kevätnäyttelyyn. Opettajani Tarja Härkönen toimitti fyysiset peitot Tilkkukillan kautta Päijät-Hämeen keskussairaalan keskososastolle.

Klikkaa kuvaa, niin näet yksityiskohdat tarkemmin.

Muumipeikko ja Mymmeli

Koko 52 x 49 cm

Muumimamma

Koko 51 x 44 cm

Purjeveneet

Koko 44 x 50 cm

Pörriäiset

Koko 49 x 39 cm

Hiirulaiset

Koko 46 x 42 cm

Wellamon näyttelyn avajaiset 22.3.2022.
Viimeinen kevät osoitteessa Kirkkokatu 16.