Yksisarvinen ja kolme käärmettä

Yksisarvinen

Yksisarvinen on aivan ihana satuhahmo. Kun löysin Lankavan sivuilta ilmaisen ohjeen, oli pakko kokeilla:

https://www.lankava.fi/fi/ohje-yksisarvinen/

Ohje on selkeä. Kiharaharjan sijoittaminen päähän, korvien ja sarven juurelle, vaati hieman suunnittelua, mutta näissä pehmoleluissa on NIIN ihanaa se, että langanpäät voi pujottaa lelun sisälle (toisin kuin vaikkapa lumihiutaleista kootussa varjostimessa).

Yksisarvinen käärmeveljineen pääsi syysretkelle
Mustankallion hautausmaan viereisille kallioille.

Kolme käärmettä

Palasin kahden vuoden tauon jälkeen käärmeisiin. Olin kirjoittanut 11/2018 (linkki tekstiin) Marimekolle, voisinko saada lisätietoa heidän muinaisesta tuotteestaan, käärme Umpikierosta. Lapsuuteni perheessä oli tuo leluaarre. En saanut vastausta, vain kiireiden pahoittelua.

Kuvittelisin, että etenkin pojat ilahtuisivat pehmokäärmeestä, joten tein niitä samalla kertaa kolme, yhdessä liitin häntäpään kiemuran vaihteeksi "väärään suuntaan". Näidenkin lelujen kasvoissa tyydyin minimalismiin. Ompelin vain silmät ja omistaja saa kuvitella loput.

Muumiamigurumit

Edellisten, lähes onnistuneiden amigurumien rohkaisemana varasin kirjastosta Laura von Knorringin kirjan Mukavat muumiamigurumit (2013), jota olin jo vuosia sitten vilkaissut. Pari päivää myöhemmin aloitin.

Ohjeet ovat selkeät. Vain nipsujen ja muumien pitkä häntä, munkinnyöri, aiheutti aluksi hieman päänvaivaa. Onneksi löysin Youtubesta nuoren tytön loistavan videon. Tekniikka ei ollut vaikea, kun sen kerran oivalsi.

Hämähäkki? Ei, vaan munkinnyöri.

Jäin aivan koukkuun (haha!). Ensin virkkasin Nuuskamuikkusen, sitten Hemulin ja Nipsun, myöhemmin molempia vielä toiset. Seuraavaksi tein Muumipeikon. Tämän jälkeen pari Muumimammaa, Muumipapan ja toisen Muikkusen, koska ensimmäinen vaikutti aika kalpealta - ja viimeiseksi Pikku Myyn. 

Onkohan 11 edes tarpeeksi? No, uusin kirjaston kirjaa kerta toisensa jälkeen ja edelleen...

Kun sain ensimmäiset valmiiksi, aloin heti kuvata 
tilanteita, joissa lelut heräsivät eloon. Ne seikkailivat
parvekkeella, Kirkkopuistossa ja Vesitornin mäellä.
Ne juttelivat keskenään ja minulle.

Ensimmäisen Nipsun tein peritystä puuvillalangasta.
Se oli aivan liian pehmeää, mutta toisaalta suloista.
Nipsun luonne on ihan kuin kirjoissa.

Muumipeikon erottaa muista muumeista sininen
kaulaliina. Se on vähän reppanan oloinen.

Ryhmähali Sinulle!

Yhteispotretti elokuun aikana virkkaamistani leluista.