Kassin päällikangas valmistui noin puolessa vuodessa.
Sunnittelu
Käsityöopettajani Tarja Härkösen innoittamana aloin suunnitella keväällä kassia, jonka toteuttaisin tilkkutyönä. Tarkoitus oli opetella etupistokirjontaa. Tuolloin en vielä aavistanut, mihin ryhdyn. Asiakkaaksi valikoitui tyttäreni Taija. Pyysin häntä valitsemaan 40 Caran d´Ache -puuväristä 6 mieleistä. Näiden värien pohjalta tekisin hänelle kassin, jossa on metsä tai puutarha. Halusin käyttää vain kaapissani olevia materiaaleja. Aloitin mummon, äidin ja siskon muliinilankojen selvittelyn. Erottelin tilkkulaatikoistani kankaat, joissa oli valittuja värejä.
Työtä varten jouduin lopulta ostamaan vain kaksi pakettia kirjontaneuloja, päävetoketjun ja kolme vyyhtiä kirjontalankaa.
Satumetsään suunnittelin kolme isoa, vuokon tapaista kukkaa ja kaksi puuvartista ruusua. Halusin porojen lisäksi muitakin eläimiä. Mietin oravaa, jänistä ja pöllöä. Lopulta päädyin kettuun. Puun oksat olivat aika ahtaat, joten linnut löysivät tiensä tyhjään tilaan taivaalla.
Pahvikkoja syntyi useita. Lajittelin langat sävyttäin.
Ideoin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään
-kirjan pohjalta maisemaa:
taivas, puut juurakoineen, mäkeä...
Siskon anorakkikankaan palasta löytyi kaksi poroa.
Ehkä tekisin satumetsän Lapin maisemaan?
Keskiyön aurinko.
Kukkatilkussa oli kaksi ehjää ruusua.
Päätin leikata ne irti.
Välillä tarkistin, että pysyin värikartalla. Ei mustaa!
Kirjonta
Aurinko ja poro
Kuvittelin, että niin selkeä asia kuin pyöreä pallo olisi helppo aloitus. Arvaus meni pieleen. Aloitin etupistot pallon reunoilta, vaikka olisi pitänyt aloittaa keskeltä. Lähes kaikissa muissa osissa kirjonta aloitetaan kiinnittämällä ensin reunat. Auringon keskikohta nousi kuprulle ja jouduin korjailemaan sitä myöhemmin. Ei ollut tyytyväinen aloitukseen.
Seuraavaksi kiinnitin porot. Ompelin ne kiinni pykäpistoin. Päätin, että ompelen kaikkien isojen osien reunat pykäpistoin pohjakankaan läpi. Siihen menee enemmän lankaa ja aikaa, mutta työstä tulee tukeva. Olin valinnut pohjakankaaksi äidin vanhaa lakanaa: kevyttä puuvillaa. Opettaja oli neuvonut, että langanpäät pujotetaan päällisen ja pohjan väliin. Takapuolella näkyy vain pieni piste päättelylankaa. Siitä on myöhemmin kuva.
Reunoihin pykäpistoja
Sisälle etupistoja
Vuokot
Minulla oli iso tilkku juuri värikarttaan sopivaa lilapohjaista kangasta. Käytin sitä vuokkojen keskustaan, kantokahvojen sisäpuoleen ja taskun vuoriin. Vuokkojen ompeleminen oli yhtä nuppineulan pistoa ennen kuin sain kiinnitettyä ne keskustan avulla tukevasti vuorikankaaseen. Jos olisin ommellut terälehdet pykäpistoilla, olisi niistä tullut kömpelöt ja rumat. Päätin reunustaa ne tikkipistoilla ja täyttää etupistoilla. Vuokot ovat kassin kestävyyden näkökulmasta heikoin lenkki, sillä terälehdet rispaavat kovin.
Ruusut, lehdet ja puuvarret
Ruusukuviot ja lehdet sain valmiiksi painettuina, joten oikeastaan oli aika helppoa jatkaa niitä kirjomalla. Sain käytettyä laajat varastoni erisävyisiä punaisia lankoja. Ompelin ensin kukat pykäpistoilla taustaan, sitten jaoin alueet lohkoihin ja täytin ne yksi kerrallaan mukaillen pohjakuviota.
Lehdet ja rungot kiinnitin ketjupistoilla reunoista. Runko oli aika tylsä. Lopulta keksin, että koristelen sen näyttävillä saniaispistoilla, tosin en tiennyt nimeä ennen kuin tätä kirjoittaessani.
Metsä ja vesi
En suunnitellut kassia paperilla juuri ollenkaan. Tämän työn kiinnostavin asia oli, että se oli täynnä yllätyksiä ja keksintöjä. Ne paljastuivat vasta työtä tehdessä.
Metsä oli teknisesti haastava. Tummanpunainen satiinilakana rispasi. Metsäpalsta sisälsi useita paloja, jotka eivät pysyneet paikallaan. Tämän vuoksi puustosta piti tehdä tiheä. Ompelin ensin taivaanrannan (taivaan ja metsän rajan) ja sitten metsän ja veden rajan pykäpistoilla tukevasti vuoriin. Tummanpunaisen kankaan liittymäkohdat on sijoitettu puunrukojen, lehtien ja porojen taakse.
Mietin piirtämällä, miten pelkistäisin kuusikon. Tein taas ensin ääriviivat tikkipistoilla ja sen jälkeen täytin alueet pienillä etupistoilla.
Vesi oli yksi työn kiinnostavimmista asioista. Kävin kuvaamassa Vesijärveä, katselin kuvia netistä. Mietin veden väriä ajatellen värikarttaa ja olemassa olevia muliinilankojani. Miten saisin järven aaltoilemaan ja auringon kiiltelemään veden pinnassa? Mielestäni onnistuin hyvin, vaikka turkoosi sävy vaihtuikin langan loputtua.
Parhaiten erotat järven yksityiskohdat, kun klikkaat tekstin aloituskuvaa.Tässä vaiheessa keksin, miten aalto tehdään (kts. etureuna).
Ompelin turkoosin värin 3 säikeellä ja valkoisen 2 säikeellä.
Veteen syntyi struktuuri.
Kettu ja linnut
Olin juuri virkannut
Kettuliinun ja edelleen mietin kettujuttuja. Löysin ideakuvan, jonka muokkasin omanlaisekseni. Käytin ompelussa tikki- ja etupistoja. Sijoitin ketun lepäilemään puunlehvien alle, piiloon auringonpaisteelta.
Lintuja mahtui taivaalle kaksi. Minulla oli valmiina lakanakankaalle piirretyt hahmot, jotka kiinnitin pykäpistoilla aluskankaaseen asti ja kirjoin eläviksi. Samoja lintuja olen käyttänyt käsitöissäni useasti, esim.
täällä ja
täällä.
Lähde: Pinterest
Valmis kettu
Valmis lintu
Maa ja taivas
Maa tarkoittaa työssäni harmaata flanellia, joka ei ole kovin tukevaa. Se piti kassin kestävyydenkin vuoksi täyttää tihein etupistoin. Jotta alue ei olisi ollut niin yksitoikkoinen, kirjoin muutamia kiviä. En ollut niihin kovin tyytyväinen. Langan värivalinta ei onnistunut ja kivet näyttävät "läpinäkyviltä". Mietin myös kiven muotoisia tilkkuja. Leikkasin niihin sabluunatkin, mutta jostain syystä jätin idean. Maa ja kivet erottuvat hyvin aloituskuvassa.
Taivaan aloitin korjaamalla kohollaan olevan auringon. No, ei se juuri korjaantunut. Ompelin ensin auringon ympärille kehiä, sitten aina isompia säteitä, kunnes koko oikea ylänurkka oli pelkkää aurinkoa. Tästä sain idean, että käytän punaisia väriä auringon puolella maisemaa ja viileitä värejä kauempana.
Taivaan kirjominen oli ihanaa! Tein ensin paljon taustatyötä: tuijotin taivasta, tutkin vanhoja valokuviani, ja tarkastelin taiteilijoiden pensselin jälkeä (mm. Van Gogh). Lopulta päädyin irrottelevaan otteeseen. Halusin, että ilmavirtaukset näkyvät lintujen lennossa ja taivas liikkuu.
Piirsin tekstiilitussilla ensin kiekuran ja ompelin sen päälle nopeasti ennen kuin tussi ehtisi haihtua. Kun olin saanut taivaan täytetyksi, tein vielä "varjoja" eli rinnakkaisen ompeleen.
Kassin kokoaminen ja yksityiskohdat lyhyesti
Kun päällinen oli kirjottu valmiiksi, tarkistin että kassi on suorakaiteen muotoinen. Tasasin reunat saumurilla ja leikkasin lilasta solmubatiikkikankaasta suunnilleen samankokoisen vuorin. Ompelin sisäsaumat ja jätin sisäsivuun kääntöaukon. Tein vetoketjullisen sisätaskun ja ompelin sen kiinni vuoriin. Kiinnitin niminauhan.
Ompelin vuorin ja päällikankaiden nurkat "kiinni", jotta kassiin tulisi pohja.
Kirjoin ja ompelin kantohihnat. Mitoitin ne niin, että kassia voi kantaa sekä olkapäällä että kädessä.
Ompelin vuorikankaasta "lipareen" eli suikaleen, johon kiinnitin kassin päävetoketjun. Tämä oli kenties hankalin vaihe ja tarvitsin siinä opettajan apua.
Sisätaskuun mahtuu passi tai kännykkä.
Pohjakankaassa näkyvät pykäpistot ja päättelyt.
Vuori peittää nämä kaikki.
Kassin pohja ulkoapäin
Aputikkasin kantohihnat kassin reunaan.
Vuoritin taskun ja kantohihnat samalla kankaalla.
Vaikein vaihe koko kassissa oli
päävetoketjun kiinnitys.
Valmis!
