Tilkkukissat 26 - 37

Päätin jatkaa edelleen lelujen ompelua hyväntekeväisyyden näkökulmasta. Ystävän vinkistä uudeksi kohteeksi valitsin Lahden ensi- ja turvakodin. Tein samalla kertaa niin monta tilkkukisua kuin vain jaksoin. Urakkaan kului noin kolme viikkoa ja työ oli varsin tyydyttävää, olinhan sairastanut influenssan jälkitautia pari kuukautta ja käytännössä en ollut tehnyt sinä aikana juuri mitään. Käsityöllä on parantava vaikutus ja mielialani kohosi roimasti.

Ryhmäkuva edestä

ja takaa.

Työvaihekuvia

Käytin työhön kaikkein pienimmätkin tilkut. 

Nämä ruudut ovat 5 x 5 cm.

Ompelin tilkut yksi kerrallaan vuoriin, joka on vanhaa 

lakanakangasta. Tämän jälkeen aputikkasin reunat niin, 

että jokainen tilkku oli kiinni jokapuolelta.

Kisujen päälliset ovat valmiina. Enää oli edessä silitys, täyttö 

(hännät oli täytetty jo aiemmin), kääntöaukkojen käsin ompelu 

ja kasvojen kirjonta.

Ensimmäiset kisut ovat valmiina leikkeihin.

Tilkkutalokassi

Wellamo-opiston tilkkutyökurssin opettaja antoi tehtäväksi sommitella erilaisia ikkunoita vähän gaudin tyyliin: vapaasti.

Sen seurauksena syntyi upeita kerrostaloja, kaupunkimaisemia ja talojen asukkaita ikkunoidensa takana. Päätin käyttää tehtävään kaapissa kauan odottaneen, sinivalkoisen, vähän syksyisen kankaan. Siitä tuli kevyt varakassi reppuuni. Sen molemmin puolin on kerrostalo: toisella puolella autiotalo, jonka kaupunkiketut olivat vallanneet kodikseen, toisella puolella äveriäiden ihmisten koti, kirkkaasti valaistu, ikkunoissa pitsiverhot ja posliininorsut. Vuori on samaa sinivalkoista kangasta.

Talojen harmaa osa on rakkaasta taiteilijatakistani, jonka ostin kalliilla hinnalla putiikista. Jäljelle jäivät enää värikkäät helmiäisnapit.

Yksityiskohtakuvia

Yläikkunan verho käsin kirjailtu, ikään kuin pitsi

Ikkunoiden reunusten tikkaus käsin

Konetikkaus lehtikuvioissa

Parveketuolien pehmustus

Äidiltä noin vuonna 2015 perimäni parveketuolit olivat olleet omalla partsillani jo kauan. Joka vuosi olin tavalla tai toisella putsannut muovituolit ja kelpuuttanut ne aina vuoden kerrallaan. Pari kertaa olin ostanut istuin- ja selkänojapehmusteet. Yleensä rumat.

Joten: Nyt päätin tehdä jotain kaunista - siitä huolimatta, että tiesin auringon haalistavan työni jäljen jo yhdessä kesässä. Niin muuten kävi. Mutta. Asioilla on aina joskus toinen puoli.

Kaksi tuolia, jokaisessa kaksi tyynyä, 

tyynyillä kaksi puolta.

Tein sekä selkänojaan että istuimeen leveät "hihnat", joiden päissä on nauhakuja. Niiden läpi menevät punotut narut kiinnittävät pehmusteen tosi lujasti. Mikään tuulen tuiverrus ei sitä irrota.

Selkänojaa ja istuintyynyä voi kääntää. Tänä kesänä 2025 kaikki aurinkoa vasten olleet puolet haalistuivat tosi paljon. Mutta ensi kesää odottavat erilaiset maisemat, kirkkaat värit.

Sain käytettyä työhön kaikki farkunlahteet, joita ikinä olen säilynyt. Paljon myös muuta materiaalia, joka ei näy päällepäin. Lisäksi vanhan jumppapatjan (120 cm leveä) siivua. Vielä siis voi sillä halutessaan jumpata.

Selkätyynyt valmiina

Istuintyyny

Näitä tein neljä samalla tekniikalla, vähän erilaisia.

Tekstiilien pintakäsittely, kuivatteluvaihe

Työvaihekuvia

Monta kerrosta kangasta, joka ei näy lopputuloksessa.

Gaudin inspiroimaa tekniikkaa.

Kerros kerrokselta. Läheskään kaikki vaivannäkö ei näy.

Saku Sammakko lähtee Englantiin

Yli neljän kuukauden käsityötauon jälkeen päätin aloittaa varovasti ja hallitusti lelujen valmistuksen ja muut tilkkutyöt. Ei siis yhtään virkkausta syksyllä 2024. Yrittäisin säästää rannetta parhaani mukaan ja öisin pitäisin lastaa.

Englannissa oli kummipojan perheeseen syntynyt vuotta aiemmin vauva, ja haaveilin kylästelymatkasta systerin kanssa. - Reissu toteutuikin marraskuussa.

Päätin tehdä lapsoselle leikkikaverin, sammakon. Se valmistui rutiinilla, sillä aiemminkin olin tehnyt sammakoita. Laskujeni mukaan tämä on nro 10.

2022: neljä sammakkoa

2018: kolme sammakkoa

2017: kaksi sammakkoa

Muu perhe otti sammakkoprinssin hyvin vastaan.

Lahjakassin päällikangas valmistui tilkkutyönä.

Valmis lahjapussi, jota voi käyttää myös

lelupussina myöhemmin. Lautanauhan on 

tehnyt systeri.

Japanilainen riisipussi

Kiinnostuin japanilaisista riisipusseista jo kesällä 2023. Keräsin kuvia Pinterestistä ja haaveilin. Kun Wellamo-opisto syksyllä alkoi, oli opettajakin innoissaan sashikosta ja matkani alkoi.

Lainasin kirjastosta lähteen ja pidin 

sitä lainassa lähes vuoden.

Piirsin mustalle lakanakankaalle 

valkoisella värikynällä ruudukon.

Riisipussin ensimmäinen sivu syntyi melko nopeasti.

Niskajumia tuli ja ranne kipeäksi 2.9.2023.

Pidin siksi taukoa 8.1.2024 asti.

Toisen sivun sashiko valmistui vasta 12.3.2024.

Hitaasti hyvä tulee.

Päätin tehdä riisipussin kaksi muuta sivua

japanilaisella tilkkutyötekniikalla.

Käytin lakanakankaan lisäksi luonnonväristä pellavaa.

Ei mikään helppo materiaali.

Riisipussin vuoriksi laitoin ystävältä saamaani kuviollista puuvillaa, joka toi mieleeni kimonot. Leikkasin siitä kukan, jonka kiinnitin ompelukoneella applikoimalla pussin ulkopohjaan. Sen tein oikeasta kimonokankaasta: tiivistä, paksua ja kiiltävää. Tosi hienoa. Kirjoin vielä muliinilangalla kukan päälle ja tikkasin kukan välivanuun käsin (tämä vaihe ei näy kuvassa). Riisipussin joka sivulla on välissä ohut vanu.

Kiinnitin vuoritetut ja käsin tikatut nauhakujat pussin 

yläreunaan. 

Kudoin lautanauhan, jonka värit otin työstä.

Riisipussi saa kunnian toimia lankakorinani.

Pussi roikkuu vaatetangossa eikä vie hyllyltä tilaa.

Välillä ihailen sen pohjaa. 

Pari tilkkukissaa - taas

Tein taas pari tilkkukissaa. Ne ovat niin ihania.

 

Joulukortti tilkkumaalaus-tekniikalla

Ohje

1. Leikkaa pahvista sabluuna, joka on noin 1 cm isompi kuin kortin aukko.
   
   
2. Piirrä kuvan kokoinen kaava lyijykynällä liimaharson rösöiselle liimapuolelle.
   
   
3. Silitä piirrospuoli kankaaseen päin kuumalla raudalla leivinpaperin välissä. Piirros jää näin  kankaaseen.
   
   
4. Poista varovasti paperi. Vahvista tarvittaessa viivaa.
   
   
5. Asettele tilkut pinsettien avulla reunojen sisälle. Huom. Osa siis voi jäädä aukon ulkopuolelle ja kiinnittyy tikkauksessa.
   
   
6. Paina kuva litteäksi leivinpaperin välissä kuumalla raudalla.
   
   
7. Aseta tylli päälle. Tikkaa kuvan päältä tiheästi, jotta lähes kaikki tilkut kiinnittyvät. Lisää koneommel lopuksi lyijykynäviivan mukaisesti.
   
   
8. Silitä 1 pisteen lämmöllä leivinpaperin välissä. Harso ei siedä kuumaa rautaa.
   
   
9. Lisää tyllin päälle yksityiskohdat.
   
   
10. Leikkaa ylimääräinen reunoista. Ei kuitenkaan nurkkia.
    
    
11. Kiinnitä työ teippien avulla nurkista oikeaan kohtaan.
    
    
12. Liimaa taustapahvi (koko 9,5 cm x 14 cm standardikortissa eli hieman pienempi kuin kortti). 
    
    
13. Laita työ yön yli painon alle.

Kirjotut housun kiilat

Valmiit kiilat

Aiemmasta lahkeiden kiilakokemuksista viisastuneena päätin yrittää uudelleen. Tällä kertaa kiilat alkaisivat ainakin 10 cm ylempää, jotta polville jäisi enemmän tilaa.

Työvaiheita

Tein kaavan ja leikkasin vanhoista farkuista palat. Molemmat kiilat koostuvat kahdesta tilkusta ja vuorista, joka on mustaa lakanakangasta ja yltää vain siihen kohtaan, johon kirjonta päättyy. Halusin, että kiila joustaa yläosasta ja antaa polvelle tilaa. Myöhemmin mietin, että olisin voinut uhrata näihin kokonaiset housunpuntit, mutta en vielä tiennyt, että onnistuisin näin hyvin. Saumuroin farkun reunat ja harsin kohdan, jonka sisälle kuvio tulisi. Vuorin tehtävä on peittää lankojen päät ja suojata kirjontaa pesukoneessa.

Mietin kirjonnan aihetta noin puoli vuotta. Vihdoin sain inspiraation, kun näin Teerenpelissä ryhmän maalaamassa Vincent van Goghin Tähtikirkas yö -maisemaa, kukin omalla tyylillään.

Kuva on linkki lähteeseen.

Ensimmäiset tähdet

Luonnos

Ykköskiilan kuvion ääriviivat ommeltu.
Tein niiden mukaan peilikuvana
kaavan kakkoskiilaan.

Käytin työssä näitä pistoja: etu-, varsi-, tikki-, solmu- ja ketjupisto.

Kuvion keskuskasvi, sypressi tai anopinkieli, toi mieleeni isoisäni Joosepin päiväkirjan, jossa hän kuvailee puussa olevaa vikaa nimellä halkihuolain. Minulle sanasta tulee mieleen pikkueläimen kolo tai turvapaikka. Mietin, mikä eläin voisi olla kyseessä omassa työssäni. Päädyin yöeläimeen: viirupöllöön. Löysin mannekiinin googlettamalla (linkki lähteeseen).

Kuva: Samuli Lahtela

Lähikuva pöllöstäni

Valmis lahje

Video Youtubessa