Kalevala CAL -toppi

Kolme vuotta sitten valmistui Kalevala CAL -projektin tuloksena poncho. Siitä jäi yli muutama tilkku enkä keksinyt, mihin ne käyttäisin. Joulun alla tyttäreni löysi palat ja alkoi kehitellä niistä itselleen vaatetta. 

Tilasin verkkokaupasta lisää mustaa lankaa, ja tummanpunaista oli vielä pari kerää jäljellä. Opiskelin uudelleen palojen liittämistä ja sommittelimme yhdessä etuosan. Takaosa on mustaa "verkkoa" ja ohuet olkaimet tummanpunaiset. Edessä oleva reunus on tehty samalla tavalla kuin ponchoon, Kalevala CAL-ohjeiden mukaisesti ja vähän soveltaen.

Toppi on tyköistuva ja aivan huikaisevan hieno tyttären yllä.

Joulupussi

 

Ompelin tänäkin jouluna tilkkutyö- ja applikointitekniikalla
vuorillisen joulupussin. Tausta on pellavaa.
Näitä on ilo tehdä!

Viisi pitsipalloa

Olin kerännyt Pinterestissä jo yli vuoden erilaisia pitsi-/valopalloideoita. Minulla oli ikivanhaa puuliimaa, ikivanhoja ilmapalloja 5 kpl ja netti. Siitä se lähti.

Aloittelijana päätin kokeilla ensin suomen kielellä löytyviä selko-ohjeita. Nämä olivat mielestäni parhaat:

1. Nea: http://neanomat.blogspot.com/2015/11/lisaa-valoa.html 

- Tummanvihreä pallo

2. Mira: http://www.prinsessajuttu.fi/2017/05/virkatut-valopallot-ohje.html

- Pieni valkoinen ja harmaa

3. Johanna: http://www.ihanoikeablogi.fi/2018/12/virkatut-valopallot-sis-ohje.html

- Iso valkoinen ja vihreä

Huomioita

Ympäristö kannattaa suojata hyvin esim. jätesäkeillä tai sanomalehdillä. Liima valuu ihan kunnolla märkänä.

Puuliima kovettui vähän liiankin nopeasti pesuhuoneessamme. Kannattaa vahtia kuivumista. Kun liima on vielä hieman kosteaa, voi palloa muotoilla pyöreämmäksi.

Onnistumisen kokemus oli riemastuttava. Vaikka minulla on keuhkojen kanssa ongelmia, sain puhallettua pallot täyteen. Ilmapallo oli tosi helppo irrottaa kuivumisen jälkeen. Myös omien jälkien siivous oli helppoa.

Valot maksoivat 6 e + paristot. Muita kustannuksia ei tullut, sillä käytin jämälankoja.

Tilkkukissoja - taas

En oikein osaa olla tekemättä tilkkukissoja. Ne vain ovat niin suurenmoisia leluja. Ensimmäisen ompelin jo vuonna 2013. Tässä linkki, jos haluat käydä katsomassa. Tällä kertaa kissoja syntyi kolme. 

Tilkkukissojen iki-ihana ohje löytyy Kaffe Fassettin kirjasta Tilkkutie (2006). Hän ei kuitenkaan ole mallia suunnitellut, vaan japanilainen tekstiilitaiteilija Keiko Goke. Kannattaa googlata hänet.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen olen aina tehnyt kissoille
hieman mairean hymysuun. Niin nytkin.

Tämä kisu kertoo teille itsestään lisää
myöhemmin.

Kaksi pupua, vauvan unilelut

Vaikutti siltä, että en enää osannut olla virkkaamatta. Seuraavaksi löysin netistä vähän amigurumeihin liittyvän lelun: vauvan unirievun. Siinä on pupun yläosa amigurumia ja alaosa pitsiliinaa. Ohjeita löysin myös videona Youtubesta. Vauvan leluista tuli todella söpöjä ja pehmoisia, vaikka tein ne merseroidusta langasta.

Linkki Janitan ohjeeseen, jota vähän muutin:

http://janitankatosista.blogspot.com/2015/06/vauvan-uniriepu-ohje.html

Voi olla, että ensi syksynä teen näistä
muumiversiot.

Lisää muumiamigurumeja

Hemulit

Kun olin päässyt jyvälle muumien valmistustekniikoista, alkoi virkkaus sujua sutjakammin. Jostain syystä kiinnyin silti ensimmäisiin hahmoihin, etenkin ensimmäiseen Hemuliin, jonka myöhemmin annoin ystävälleni opintojen kannustimeksi.

Oikeanpuoleinen Hemuli on ensimmäinen. Sillä on luonnetta.
Pikkuruinen kilpikonna on amigurumisuosikkejani.
Olen tehnyt niitä useita vuosien varrella.

Nipsut

Nipsu nro 2:een ostin Lahden Neppi & Napista juuri oikean väristä, beesiä puuvillalankaa. Vähän virkattuani huomasin, että se onkin liian paksua ja jäykkää. Harmi. Liikkeessä oli tätä laatua aivan valtavan hyvät värivalikoimat. 

Nipsu onnistui kokonaisuutena oikein hyvin, etenkin viikset ja nenänpää. Koska lanka on paksumpaa, on kokokin isompi. Nipsu 2:n erikoisuus on kultainen rahakaulanauha. En ole varma, saisiko Suomen Suurimman joululahjan leluissa olla tuollaisia irto-osia, mutta tänä vuonna tingin vaatimuksista. Toivottavasti kukaan lapsi ei syö Nipsun korua tai kaulaliinaa.

Muumimamma, Pikku Myy ja muu väki

Mammassakin on irtonaisia osia: esiliina (käpertynyt nurkka suoristui silittämällä) ja käsilaukku, jonka lukkona on timantti ja johon voi oikeasti laittaa jotain pikkuruista sisälle. 

Mammoista tuli lähes identtiset. Toinen pääsi 
vain ryhmäkuvaan.

Pikku Myy oli haastavin, koska hän nyt vain on niin pikkuruinen. Hiukset tein toisella tavalla kuin mitä ohjeessa on neuvottu. En ole varma, onko ilme ihan oikeanlainen. Kirjassa on ohje lisäksi Hattivattiin, Haisuliin, Niiskuun ja Niiskuneitiin, mutta näitä en ole vielä tehnyt.

Lähikuva Myystä

Lopuksi vielä pari yhteiskuvaa porukoista. Muumipapasta unohdin ottaa oman kuvan. Mieleeni jäi, 

että hatusta tuli kerroksen verran liian syvä. Muikkunen nro 2 onnistui oikein hyvin. Melkein teki mieli pitää hänet itse.

Yhteenveto

Elo-syyskuun aikana sain tällaisen määrän leluja valmiiksi. Mutta tämä ei päättynyt vielä tähän.

Yksisarvinen ja kolme käärmettä

Yksisarvinen

Yksisarvinen on aivan ihana satuhahmo. Kun löysin Lankavan sivuilta ilmaisen ohjeen, oli pakko kokeilla:

https://www.lankava.fi/fi/ohje-yksisarvinen/

Ohje on selkeä. Kiharaharjan sijoittaminen päähän, korvien ja sarven juurelle, vaati hieman suunnittelua, mutta näissä pehmoleluissa on NIIN ihanaa se, että langanpäät voi pujottaa lelun sisälle (toisin kuin vaikkapa lumihiutaleista kootussa varjostimessa).

Yksisarvinen käärmeveljineen pääsi syysretkelle
Mustankallion hautausmaan viereisille kallioille.

Kolme käärmettä

Palasin kahden vuoden tauon jälkeen käärmeisiin. Olin kirjoittanut 11/2018 (linkki tekstiin) Marimekolle, voisinko saada lisätietoa heidän muinaisesta tuotteestaan, käärme Umpikierosta. Lapsuuteni perheessä oli tuo leluaarre. En saanut vastausta, vain kiireiden pahoittelua.

Kuvittelisin, että etenkin pojat ilahtuisivat pehmokäärmeestä, joten tein niitä samalla kertaa kolme, yhdessä liitin häntäpään kiemuran vaihteeksi "väärään suuntaan". Näidenkin lelujen kasvoissa tyydyin minimalismiin. Ompelin vain silmät ja omistaja saa kuvitella loput.

Muumiamigurumit

Edellisten, lähes onnistuneiden amigurumien rohkaisemana varasin kirjastosta Laura von Knorringin kirjan Mukavat muumiamigurumit (2013), jota olin jo vuosia sitten vilkaissut. Pari päivää myöhemmin aloitin.

Ohjeet ovat selkeät. Vain nipsujen ja muumien pitkä häntä, munkinnyöri, aiheutti aluksi hieman päänvaivaa. Onneksi löysin Youtubesta nuoren tytön loistavan videon. Tekniikka ei ollut vaikea, kun sen kerran oivalsi.

Hämähäkki? Ei, vaan munkinnyöri.

Jäin aivan koukkuun (haha!). Ensin virkkasin Nuuskamuikkusen, sitten Hemulin ja Nipsun, myöhemmin molempia vielä toiset. Seuraavaksi tein Muumipeikon. Tämän jälkeen pari Muumimammaa, Muumipapan ja toisen Muikkusen, koska ensimmäinen vaikutti aika kalpealta - ja viimeiseksi Pikku Myyn. 

Onkohan 11 edes tarpeeksi? No, uusin kirjaston kirjaa kerta toisensa jälkeen ja edelleen...

Kun sain ensimmäiset valmiiksi, aloin heti kuvata 
tilanteita, joissa lelut heräsivät eloon. Ne seikkailivat
parvekkeella, Kirkkopuistossa ja Vesitornin mäellä.
Ne juttelivat keskenään ja minulle.

Ensimmäisen Nipsun tein peritystä puuvillalangasta.
Se oli aivan liian pehmeää, mutta toisaalta suloista.
Nipsun luonne on ihan kuin kirjoissa.

Muumipeikon erottaa muista muumeista sininen
kaulaliina. Se on vähän reppanan oloinen.

Ryhmähali Sinulle!

Yhteispotretti elokuun aikana virkkaamistani leluista.

Mustan kissan paksut posket

Oma kissani ei ole musta vaan tummansininen, sillä käytän töihini lähes aina niitä lankoja, joita minulla sattuu olemaan. Tämänkin puuvillakerän sain lahjoituksena.

Kissan selkeä ohje löytyy Lankavan sivuilta: https://www.lankava.fi/fi/ohje-virkatut-kissat/

Kun virkkasin kisua, en vielä tiennyt, että se johtaa "kissojen taivaaseen" ja siitä muotoutuu syksyn suurin projektini.

Silmien paikka on vielä hakusessa.
Kuvasta pystyy hahmottamaan paremmin
 oikean kohdan. Varmasti näet, mitä tarkoitan.

Kisu seikkailee Pikku-Vesijärven
teatterin vierustoilla.

Mustekalan turvalonkerot

Mustekalat ovat olleet jo usean vuoden amigurumivirkkaajien suosiossa. Netistä löytyy useita ohjeita, jotka hieman poikkeavat toisistaan. Itse käytin Annika Pakkasen ohjetta alkuosassa. Loppuosan kehittelin omasta päästäni.

Tässä Annikan ohje: 
https://vuosaarimartat.marttayhdistys.fi/@Bin/206818/Turvalonkerot.pdf

Lonkerot sain kiertymään virkkaamalla kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen ketjusilmukkaan yhden sijaan. 

Mustekalan "vatsan" virkkasin samaan kappaleeseen, lonkerojen alle. Virkkasin ensin ketjusilmukan jokaisen lonkeron kohdalle ja seuraavalla kerroksella siihen kiinteän silmukan. Tämän jälkeen vähensin silmukoita joka kerroksella hieman samaan tyyliin kuin alussa olin lisännyt. Pienellä harjoittelulla mahapuoli alkoi olla täydellinen. Pari kerrosta ennen silmukoiden loppumista täytin pään.

Ohjeita turvalonkerojen virkkaamiseen löytyy myös tosi kivasta kirjasta.

Rennot mustekalavitoset ovat valmiina leikkiin.
Oli helppoa ja kivaa näprätä.

Lonkerot erottuvat paremmin tässä kuvassa.

Pikku norsu

Tämäkin hellyyttävä norsu löytyi Kerry Lordin "Veikeät virkatut"-sarjan kirjasta. Valitsin norsun, koska hahmo on aina ollut yksi eläinsuosikeistani (nallen ja pupun lisäksi).

Loppu olikin ompeluhommia.

Valmiina ulkokuvauksiin.

Nukke ja mustekala

Aloitin Suomen Suurin Joululahja -projektini virkkaamalla keväällä tekemäni mustekalan seuraksi nuken. En olisi uskonut, että innostun niin paljon! Lopulta virkkasin lähes 25 pehmolelua.

Inspiraationi lähde. Tosin tein vain yhden
nuken tämän teoksen pohjalta.

Hiukset

Lopputulos näyttää kauempaa katsottuna hyvältä.

Lankaa meni yllättävän paljon ja haasteita riitti.

Solmin hiukset jakauksen kohdalta jokaiseen
silmukkaan, muualta joka toiseen.
Lopuksi ompelin jakaukseen kolme
vierekkäistä riviä tikkipistoja.

Pyöritin letin ympäri langan moneen kertaan ja
ompelin vielä langanpäät letin sisälle.
Ei varmasti irtoa.
Tämän nuken hiuksia ei ole tarkoitus kammata.

Kuvasta näkyy, miten sommittelen nuppineuloilla 

kasvoja ennen ompelua.

Valmis!

Helppo pukea ja riisua

Tein mustekalan jo maaliskuussa.
Myöhemmin opin, miten lonkerot saa
takuuvarmasti kiemuraisiksi.