Vintagelelujen sarjassa toisena päätin tehdä Nasun - ja toisenkin.
Olin säilyttänyt "sitten joskus" -periaatteella Avotakan Makasiinin kaava-arkkia 70-luvulta. Kaava-arkin ohessa on myös valmistusohje, jonka on tehnyt Iiris Päivinen.
En ollut koskaan ennen ommellut Nasua, koska malli näytti aika erikoiselta. Nasun nenänpää osoitti kohti kattoa. Kun perehdyin asiaan tarkemmin, huomasin, että myös A. A. Milnen kirjoissa oli E. H. Shepardin piirtämiä samanlaisia nasuhahmoja 70-luvulta.
Kävin kirjastossa tarkistamassa Nasun mekon värin. Kyllä se alkuperäisissä teoksissa on nimenomaan vihreä, ei pinkki kuten Disneyn elokuvissa. Lapsilla voi toki olla oma mieltymyksensä. Tämän vuoksi päätin tehdä kaksi samanlaista Nasua erilaisin vaattein.
Löysin Eurokankaasta aivan nasumaisen ihanaa puuvillaflanellia. Koska aina kutistan ja jopa pesen kankaat ennen leikkaamista, pesin tämänkin. Ilmeni, että kangas ei ollutkaan niin laadukasta kuin luulin. Se hieman nyppyyntyi heti kättelyssä. Harmi.
Ompelu ja täyttö sujuivat mutkattomasti. Ilmekin oli helppo, sillä vain silmät piti ommella. Korvat viimeistelivät lelun ja tekivät sen suloiseksi. Kun kuvausretkellä kuljetin Nasua taskussa, eräs ohikulkija pysähtyi ihmettelemään, "mikäs suloisuus sinulla on siellä?"
Kaksoset kuin peilikuvat toisistaan.
Huom. Epäsymmetriset jalat - ihan kuin minulla.
