Lasten sukkia

Taaperoikäisen lapsen sukan koko on aina kysymysmerkki, sillä jalka kasvaa nopeasti. Pääsääntö on, että varteen luodaan 40 silmukkaa eli 12+8+12+8 silmukkaa puikolle. Kantapäähän löytyy netistä useita lähes samanlaisia ohjeita. Jalkaterä neulotaan myös 40 silmukalla, mutta terä neulotaan sitä pidemmäksi, mitä isompi on lapsen jalkaterä. Villa venyy ja muotoutuu ihanasti.

En ollut koskaan neulonut junasukkia, joten aloitin niistä. Pieni sukka valmistuu melkein yhdeltä istumalta ja helposti päivässä, jos ei ole muuta tekemistä ja telkkarista tulee hyvää ohjelmaa. Valitsin monivärisen ohuehkon sukkalangan, joten vain aloitus- ja lopetuslanka piti päätellä.

Käytin Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilla olevaa ohjetta, jonka voi tulostaa itselleen. Siinä kerrotaan myös junasukan tarina.

Junasukkien innostamana neuloin vielä kolme muuta paria 

pienille ja vähän isommallekin vilukissalle. 

Neulottu kameli - taas

1970-luvun kaunolla kirjoitettu ohje tuli taas

käyttöön. Aiemmat kamelini löytyvät täältä.

Kirjoitin ohjeen puhtaaksi, mutta se vaatii vielä tarkistusta.

Kässäkalenteri 2023

Sosiaalisen median inspiroimana päätin suunnitella itselleni kerralla vuoden käsityöt. Pelin sääntöjeni mukaan samasta työstä voin kerätä parikin rastia. Jokaista tehtävää voin myös tehdä niin monta kuin haluan.

Tavoitteena on tehdä vuoden aikana monipuolisesti eri käsitöitä ja oppia paljon uutta. Ei tässä mitään järkeä tarvitse olla...

Nappinalle

Aloitin nallen valmistuksen jo 10.5.2021. Käytin tekemiseen ja miettimiseen siis noin puoli vuotta - tosin välillä hautasin tekeleen kaappiin. Olin lainannut kirjastosta englanninkielisen kirjan Teddy Bear Century, jossa on esitelty historiallisia nalleja 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä. Kirjassa kerrotaan hieman nallejen historiaa ja siinä on myös kaavat, yksi kultakin vuosikymmeneltä.

Valmis Nappinalle

Mallini 30-luvun Clarence

Kirjan nallet ovat kaikki karvaisia, mutta allergiani takia en voinut ajatella valmistavani pörrönallea, vaan tyydyin sisareni batiikkivärjäämään oranssiin puuvillakankaaseen. Koska se oli aika ohutta, piti kaikki kappaleet vuorittaa. Käytin vuorina äitini vanhaa tyynyliinaa. En myöskään halunnut laittaa nallelle muovisia niveleitä, joita ehdotetaan nykyisin kaikille perinnenalleille. Myöskään lasisilmät eivät kelvanneet minulle, koska alunperin olin ajatellut antaa nallen sairaalan keräykseen. Sen sijaan toivoin, että voisin jotenkin tehdä nallelle nahkaiset anturat. Tämä toive oli mielessäni vielä viime metreillä, mutta ei toteutunut.

Päällikangas toimi vuorin kaavana.

Vuori ei ollut varsinaisesti liukas, mutta siirtyili ompelun aikana. Koska nalle on karvaton, näkyvät pienetkin virheet selvästi. Jouduin purkamaan saumoja, koska kaavassa olevat täyttöaukot olivat väärässä paikassa. Nallen sisälle piti päästä ompelemaan niveliä ahtaista paikoista vielä täytön jälkeenkin.

Nivelten paikat oli merkitty kaavaan. Tarvitsin kuitenkin aika paljon henkistä tukea opettajalta ja Wellamon ryhmäläisiltäni, koska en löytänyt netistä tai kirjallisuudesta yhtään ohjetta nappinivelten tekemiseen. Löysin kyllä leluja, joissa nappi on kiinnitetty hartiaan, ulkopuolelle. Välillä mietin, olenko itse keksinyt koko nivelen.

Lopulta sain lukuisten neulanpistojen jälkeen napit kiinnitettyä, kaksi nappia kuhunkin raajaan: toinen raajan sisälle, toinen vartalon sisälle. Ompelin helmiaskarteluun tarkoitetulla langalla. Minulla oli kahdenlaista lankaa ja tietysti ensin valitsin väärän. Se katkesi, koska nappeja yhdistävä lanka, joka kulkee siis nallen vartalon lävitse, vedetään tosi kireälle edestakaisin ja vielä toisenkin kerran edestakaisin. Näin varmistetaan, ettei nivel hajoa. Tähän käytetään pitkää nukkeneulaa, jolla täytyisi osua sisäkautta kohdakkain napinreikiin. 

Nallen nivelmateriaalit siskon nappikokoelmista

Napit on ommeltu nallen raajoihin.

Kun vihdoin sain nivelet valmiiksi, hengähdin
hieman miettimään nallen vaatetusta.

Nallen pää tuotti monenmoista huolta. Olin tehnyt ratkaisevan ompeluvirheen heti alussa. Opettajakaan ei saanut sitä korjattua. Kun teen seuraavan nallen, kiinnitän erityistä huomiota kuonoon, jossa saumojen täytyy osua kohdakkain. Oma nalleni on tämän virheen takia ainutlaatuinen. Keksin lopulta, että ompelen kuonoon pienillä pistoilla palan askarteluhuopaa. Se ei tietenkään kestä pesua ja saattaa käytössä nukkaantua. Jo tässä vaiheessa olin niin kiintynyt Nappinalleen, että päätin pitää sen itselläni.

Korvien muotoiluun sain apua toiselta opiskelijalta. Olin täyttänyt korvan ohuella vaahtomuovolla ja tikannut reunan. Korva tuntui jäykältä, isolta ja vaikeasti muotoiltavalta. Mutta jotenkin se lopulta istui nallen päähän.

Ompeluvirhe näkyy vielä hyvin.

Silmien ja suun suunnittelua nuppineulojen avulla

Opiskelija opettaa korvan asettelua.

Käytin nallen villatakkiin jämälankoja. Yritin tehdä siitä iloisen. Kirjoneule kutisti mittoja sen verran, että nallen masu pääsee hyvin esille. Muuten takki istuu hyvin ja on sopiva.

Molskihousut tein Ihaan harmaasta flanellista. Ompelin niihin kaksi isoa taskua, joihin olisin voinut laittaa nenäliinan tai vaikka jotain tietoa nallen tarinasta, jos olisin antanut nallen joulukeräykseen.

Suloinen ja persoonallinen Nappinalle onnistui
lopulta oikein hyvin. Nivelet toimivat hienosti!

Nyt minulla on kaksi lelua, jotka ovat
kavereita keskenään.
Lohikäärme Kultasarven tarinan voit lukea täältä.

Kameli Kemeli

Innostuin tekemään syksyn lelukeräykseen retroleluja, joista kameli Kemeli on ensimmäinen. Se sai inspiraationsa 1970-luvulta, jolloin tein kameleita muistojen mukaan kolme - kahdesta on alla tänä syksynä otetut kuvat, yksi katosi. Löysin myös kaunolla muistiin kirjoittamani ohjeen. Sama kameli löytyy netistä sivuilta Suuri Käsityö 8/2014, mutta siellä  näkyy vain kamelin kuva, ei ohjetta tai suunnittelijaa. Ehkä kirjastosta löytyisi.

Runo "Kameli Kemeli" on Kaija Pakkasen käsialaa ja sen voi kuunnella laulettuna täältä.

Vanha kameli on moneen kertaan parsittu.

Silti siitä oli paljon hyötyä. Kuva: Anneli Aro

Tällä kamelilla on leikkinyt jo kaksi sukupolvea.

Kuva: Pirjo Peltoniemi

Tallessa oleva ohje oli hyvä, mutta ei täydellinen. Jouduin pohtimaan paljon, soittamaan siskolle ja selvittämään, kuinka monta kerrosta oli missäkin osassa ja miten kappaleet oli liitetty toisiinsa. Loppuun rakastetusta kamelista oli vaikea päätellä. Minulla oli apuna nuo kaksi yleiskuvaa, mutta niissäkin esimerkiksi sääriosa on eri tavalla.

Valitsin pääväriksi punaisen joulun vuoksi. Muut langat ovat jämälankoja siskon varastoista. Käytin enimmäkseen sukkapuikkoja ja neuloin joko aina oikein (edestakaisin) tai sileää neuletta.Varsinaiseen osien neulomiseen ei mennyt aikaa kuin pari iltaa, mutta lankojen päättely oli sitäkin työläämpää.

16 osaa

Enää puuttuvat yksityiskohdat

Ohjeessa häntä neuvottiin letittämään, mutta mielestäni munkinnyöri on jämäkämpi. Kuvassa minulla on leluun toimiva "syliote". Kaksinkertaisesta langasta tuli juuri sopivan paksuinen nyöri.

Lopuksi pähkäilin korvia. Molemmissa mallikameleissa korvat ovat ihan hassut ja lerput. Katselin netistä oikeiden kamelien kuvia ja päädyin yllä olevaan malliin.

Tiesittekö muuten, että kaksikyttyräinen kameli on luonnonvaraisena äärimmäisen uhanalainen eläin. Lisätietoa kameleista löytyy esimerkiksi täältä.

Silmät ompelin ihan viimeiseksi. Ne ovat ainoa asia, johon en ole tässä työssä tyytyväinen. Niistä tuli neliskulmaiset ja epäsymmetriset. Villalangan purkaminen kuitenkin venyttää ja nukkaa lankaa, joten se ei tullut kysymykseen.

Kameli seisoo omilla jaloillaan. Ei edes huoju.

Jotain yhteistä muumin kanssa?

Lumitähtihuivi

Kaverini oli neulonut itselleen ihanan pitsisen huivin. Halusin jotain samantapaista: laskeutuvaa ja herkkää. Kuin tilauksesta löysin Harjulan kevätretkellä Helsingin suunnalla liukuvärjättyä, ohutta, Fashion-merkkistä lankaa. Ostin sitä arviolta 5 kerää. Etsin mallia monista lähteistä ja päädyin lopulta soveltamaan useita ohjeita omaan malliini.

Tärkein lähteeni oli 100 virkattua lumitähteä. Kokeilin ohjeista noin 15, joista kahta käytin huivissa. Loput pääsivät joulun 2018 joulukortteihin.

Pikkuiset joulusukat

Pikkuiset 1-vuotiaan joulusukat valmistuivat yhdessä päivässä. Vähän isommat tein lapsen äidille samasta langasta. Niihin meni jopa kaksi iltaa. Valmiiksi raidoitettu ja aloeveralla käsitelty lanka on tosi ihana ja nopea neuloa.

Sinivalkoiset sukat

Kaiutin Facessa, kuka haluaisi antaa minulle hieman jämälankoja, jotta saisin omani loppuun käytettyä. Kaveri ja kollega vastasi lahjoittamalla melkein kokonaisen kerän tummansinistä villaa.

Sukkia väsätessä meni kokonainen lauantai, ohessa neljä leffaa. Mutta se oli sen arvoista, että sormet hieman jäykistyivät, puhumattakaan niskasta. Nautin joka hetkestä. En kuitenkaan tarvinnut itselleni mitään.

Palautin paketissa hieman muuntuneen jämälangan. Asiakas oli tyytyväinen. :)

Sukat synttärilahjaksi

Hyvällä ystävälläni oli eilen 60-vuotissynttärit. Niitä muuten vietetään tänään isolla joukolla. Olisinpa mukana.

Päätin tehdä hänelle jotain hyödyllistä ja jotain lämmittävää ja jotain jämälangoista. Piti tosin yksi kerä ostaa. Meillä on samankokoiset jalat, joten oli tosi kiva tehdä ja sovitella välillä omaan jalkaan. Asiakas oli tyytyväinen :)

Tupsupipo lapsen isälle

Kun on tehnyt yhden tupsupipon, syntyy toinen helposti lapsen isälle. Tupsun valmistuksen mieleen palauttaminen oli suurin työ.

Pipossa on samanlainen nallevuori kuin lapsen myssyssä, suloisen pehmeää puuvillaa.

Pikku tiikerin villa-asu

Minusta tuli mummo 12.9.2013. Vähän tuon jälkeen jouduin sairauslomalle, jonka aikana en saanut tehdä oikeita töitä. Päätin käyttää pariviikoisen hyödyksi ja kutoa pikkuruiselle pojalle talvikamppeita. Viidestä mohairlankakerästä sain värkättyä villapuvun, parin ihan oikeaoppisesti tehtyjä villasukkia sekä vielä nallekankaalla vuoritetun tupsumyssyn.

Sukkia ja tumppeja

8/2006

Joka syksy sama juttu: puikot alkavat viuhua.