Nappinalle

Aloitin nallen valmistuksen jo 10.5.2021. Käytin tekemiseen ja miettimiseen siis noin puoli vuotta - tosin välillä hautasin tekeleen kaappiin. Olin lainannut kirjastosta englanninkielisen kirjan Teddy Bear Century, jossa on esitelty historiallisia nalleja 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä. Kirjassa kerrotaan hieman nallejen historiaa ja siinä on myös kaavat, yksi kultakin vuosikymmeneltä.

Valmis Nappinalle

Mallini 30-luvun Clarence

Kirjan nallet ovat kaikki karvaisia, mutta allergiani takia en voinut ajatella valmistavani pörrönallea, vaan tyydyin sisareni batiikkivärjäämään oranssiin puuvillakankaaseen. Koska se oli aika ohutta, piti kaikki kappaleet vuorittaa. Käytin vuorina äitini vanhaa tyynyliinaa. En myöskään halunnut laittaa nallelle muovisia niveleitä, joita ehdotetaan nykyisin kaikille perinnenalleille. Myöskään lasisilmät eivät kelvanneet minulle, koska alunperin olin ajatellut antaa nallen sairaalan keräykseen. Sen sijaan toivoin, että voisin jotenkin tehdä nallelle nahkaiset anturat. Tämä toive oli mielessäni vielä viime metreillä, mutta ei toteutunut.

Päällikangas toimi vuorin kaavana.

Vuori ei ollut varsinaisesti liukas, mutta siirtyili ompelun aikana. Koska nalle on karvaton, näkyvät pienetkin virheet selvästi. Jouduin purkamaan saumoja, koska kaavassa olevat täyttöaukot olivat väärässä paikassa. Nallen sisälle piti päästä ompelemaan niveliä ahtaista paikoista vielä täytön jälkeenkin.

Nivelten paikat oli merkitty kaavaan. Tarvitsin kuitenkin aika paljon henkistä tukea opettajalta ja Wellamon ryhmäläisiltäni, koska en löytänyt netistä tai kirjallisuudesta yhtään ohjetta nappinivelten tekemiseen. Löysin kyllä leluja, joissa nappi on kiinnitetty hartiaan, ulkopuolelle. Välillä mietin, olenko itse keksinyt koko nivelen.

Lopulta sain lukuisten neulanpistojen jälkeen napit kiinnitettyä, kaksi nappia kuhunkin raajaan: toinen raajan sisälle, toinen vartalon sisälle. Ompelin helmiaskarteluun tarkoitetulla langalla. Minulla oli kahdenlaista lankaa ja tietysti ensin valitsin väärän. Se katkesi, koska nappeja yhdistävä lanka, joka kulkee siis nallen vartalon lävitse, vedetään tosi kireälle edestakaisin ja vielä toisenkin kerran edestakaisin. Näin varmistetaan, ettei nivel hajoa. Tähän käytetään pitkää nukkeneulaa, jolla täytyisi osua sisäkautta kohdakkain napinreikiin. 

Nallen nivelmateriaalit siskon nappikokoelmista

Napit on ommeltu nallen raajoihin.

Kun vihdoin sain nivelet valmiiksi, hengähdin
hieman miettimään nallen vaatetusta.

Nallen pää tuotti monenmoista huolta. Olin tehnyt ratkaisevan ompeluvirheen heti alussa. Opettajakaan ei saanut sitä korjattua. Kun teen seuraavan nallen, kiinnitän erityistä huomiota kuonoon, jossa saumojen täytyy osua kohdakkain. Oma nalleni on tämän virheen takia ainutlaatuinen. Keksin lopulta, että ompelen kuonoon pienillä pistoilla palan askarteluhuopaa. Se ei tietenkään kestä pesua ja saattaa käytössä nukkaantua. Jo tässä vaiheessa olin niin kiintynyt Nappinalleen, että päätin pitää sen itselläni.

Korvien muotoiluun sain apua toiselta opiskelijalta. Olin täyttänyt korvan ohuella vaahtomuovolla ja tikannut reunan. Korva tuntui jäykältä, isolta ja vaikeasti muotoiltavalta. Mutta jotenkin se lopulta istui nallen päähän.

Ompeluvirhe näkyy vielä hyvin.

Silmien ja suun suunnittelua nuppineulojen avulla

Opiskelija opettaa korvan asettelua.

Käytin nallen villatakkiin jämälankoja. Yritin tehdä siitä iloisen. Kirjoneule kutisti mittoja sen verran, että nallen masu pääsee hyvin esille. Muuten takki istuu hyvin ja on sopiva.

Molskihousut tein Ihaan harmaasta flanellista. Ompelin niihin kaksi isoa taskua, joihin olisin voinut laittaa nenäliinan tai vaikka jotain tietoa nallen tarinasta, jos olisin antanut nallen joulukeräykseen.

Suloinen ja persoonallinen Nappinalle onnistui
lopulta oikein hyvin. Nivelet toimivat hienosti!

Nyt minulla on kaksi lelua, jotka ovat
kavereita keskenään.
Lohikäärme Kultasarven tarinan voit lukea täältä.

Vuoden 2021 paikkaus- ja korjausprojektit

"Parsi ja paikkaa" oli vuoden 2021 käsityöteema. Siksi teen tästä oman postauksen. Mukana ovat vain ne työt, joista hoksasin ottaa kuvan. Korjausompelu on minulla verissä ja pidän sitä suunnilleen yhtä arkisena asiana kuin kaappien siivous. 

1. Sisareni pyysi, että tekisin hänelle varastoon lintupaikkoja. Ohje tähän löytyy blogistani tästä postauksesta. Tein kolme. 

Kirjoin näihin kaikkiin ääriviivat muliinilangalla. Isot linnut ovat kaksinkertaisia; saumavarat ovat sisällä. Sinistä pikkulintua ei saanut käännettyä, joten se on yksinkertainen ja täytyy applikoida pohjakankaaseen.

2.  Mustan T-paitani takahelmaan tuli euron kokoinen reikä pyykinpesun yhteydessä. 

Kursin ensin reikää kokoon mustalla ompelulangalla. Leikkasin tilkusta nallen kuvan ja silitin sen liimaharson avulla reiän päälle. Tämän jälkeen ompelin ohuella puuvillalangalla pykäpistoin tilkun ympäri. Kuvassa näkyvät valkoiset pisteet ovat päättelyn jälkiä, sillä pujotin tilkun alle langanpäät. Paita on kestänyt jo monet pesut paikkauksen jälkeen, joten työ kannatti.

Oikea puoli ja nurja puoli

3. Lempifarkkuni hajosivat ihan totaalisesti haaroista isolta alueelta.

Leikkasin mustasta lakanakankaasta sopivan, soikion mallisen palan, jonka huolittelin reunasta aika tiheällä siksakilla. Paikka kannattaa leikata vähän isommaksi kuin hitulainen kohta. Harsin sen housujen sisäpuolelta pienin harsintapistoin. Harsin paikan myös haarasaumoja myöten. Muodostui 4 osaa. 

Tämän jälkeen siksasin oikealta puolelta leveällä ja aika tiheällä siksakilla osan kerrallaan vieri viereen kuvan mukaisesti. Oli uskomatonta, miten hitulainen kangas muuttui ehjäksi ja reikä meni umpeen. Lakanakangas ei erotu yhtään päällipuolelta. Lopuksi poistin harsinlangat ja höyrytin hieman. 

Paikattu kohta ei juurikaan tunnu haaruksissa. Paikka ei haittaa kotioloissa tai lenkillä yhtään. Jos housujen päällä on tunika tai mekko, kukaan ei tiedä, miten hienosti paikatuissa housuissa kuljen.

 

4. Miehen kohtalaisen uudet farkut olivat menneet riekaleiksi lahkeensuusta. 

Leikkaan yleensä vanhat farkut tilkuiksi, joista teen jossain vaiheessa leluja tai muuta tarpeellista. Edesmenneistä housuista oli vielä säilynyt lahje, joka oli lähes samanvärinen kuin korjattavat housut. Leikkasin sen parhaasta kohdasta 4 suorakaiteen muotoista tilkkua, jotka ompelin yhteen pareittain (jatkokohdat tulivat suunnilleen sivusaumojen kohdalle). Purin rikkinäisen sauman ja leikkasin varovasti repaleisen kohdan pois. Ompelin reunaan kantin siten, että rikkinäinen osa jäi kokonaan kantin sisällä. Siksasin kantin nurjalle puolelle kääntyvän reunan ja harsin ulkopuolelta kohdan, johon tikki tuli. Näin sisäpuolelta käänne kiinnittyisi oikein. Silitin ensin reunan ja sitten tikkasin aivan sauman vierestä oikealta puolelta. Lopuksi höyrytin lahkeet.

Vaikeinta oli pitää koko ajan mielessä, että lahkeen pituus ei muutu ja että molemmista lahkeista tulee samanpituiset. Kantista tuli niin siisti, ettei siihen varmasti kukaan kiinnitä huomiota. Ja miehen ei tarvinnut mennä kauppaan :)

Jazz-varis ja Pingviini-Piitu

Löysin sattumalta Anu Kosken suunnittelemat amigurumiohjeet netistä. Molemmat ovat saatavissa (2022) netistä suomen ja englannin kielellä. Ohjeet ovat tosi selkeät ja niiden avulla on helppo aloittaa myös omien mallien suunnittelu.

Jazzvariksen ohje

Pingviinin ohje

Tein ensin variksen. Kun näytin sitä opettajalleni, hän selvästi ihastui. Vaikea olla ihastumatta... No virkkasin sitten toisen lähes samanlaisen joulukeräykseen.

Tein varikselle pesän. Siinä on sininen silkkivuori.

Kuvan amigurumit on muuten tehty aivan ohjeiden mukaisesti, mutta pingviinille virkkasin jouluisen asun: punaisen pipon ja kaulahuivin. 

Jazz-varis on tosi kuvauksellinen, joten liitän tähän muutamia otoksiani.

Ihaa

Nasun kanssa samalla kaava-arkilla on myös Iiris Päivisen suunnittelema Ihaa. Olin tehnyt 70-luvulla jo ainakin yhden Ihaan, ehkä kaksi. Muistan käyttäneeni materiaalina ns. jalkarättikangasta, flanellia jota armeijassa käytettiin sukkien asemesta. Muistan silloisen poikaystäväni kertoneen, että jalkarätti ehkäisee rakkojen syntymisen pitkillä marsseilla. Käteen flanelli tuntuu suloisen pehmeältä. Metsästin sitä vuosien ajan, mutta valmistus on ilmeisesti lopetettu - ja armeijakin on luopunut jalkaräteistään.

Kuvan Ihaassa on käytetty Eurokankaasta löytynyttä puuvillaflanellia, joka on lähes saman laatuista kuin Nasussa - ei kovin laadukasta ja hieman liian ohutta isoon leluun. 

Leikkasin silmän valkoisesta flanellista ja keskustan mustasta lakanakankaasta. Kiinnitin liimakankaan molempiin osiin ja applikoin ensin keskustan valkoiseen osaan ja lopuksi koko silmän oikeaan kohtaan päähän.

Hankalin kohta oli pään kiila. Sovittelin sitä useita kertoja ja lopulta turvauduin aputikkaukseen. Pään kiila päättyy kohtaan, jossa harja alkaa. Ennen harjaa piti kiinnittää korvat kiilan molemmin puolin. Saumojen risteyskohdasta oli vaikea tehdä aivan tarkka.

Harjaa varten suunnittelin ihan oman metodin: Virkkasin kaksi sopivan pituista ketjusilmukkaketjua. Pujotin virkkuukoukun avulla jokaisesta silmukasta pätkän villalankaa siten, että jäi 5 - 6 cm pitkä lankasilmukka. Tässä vaiheessa en siis katkaissut lankaa, vaan vasta kun Ihaa oli täytetty ja häntää lukuun ottamatta valmis. Aputikkasin harjat molempiin saumanvaroihin, oikeaan kohtaan niskaan, kiilan jälkeen. Tämän jälkeen ompelin aasin selkäosan valmiiksi.

Häntä on kevyesti täytetty. Tilkkuja jäi todella vähän. Jos kangasta olisi ollut enemmän, olisin ehkä ommellut hännän uudelleen ja tehnyt yläosasta pyöreän. Sauman olisi voinut laittaa alapuolelle, näkymättömiin. 

Häntä on irrotettava. Ompelin ison mustan nepparin, jolla häntä pysyy aika hyvin kiinni.

Lopputulos on hyvin lähellä muistikuvaani 70-luvun Ihaasta. "Kylkiluut" hieman erottuvat, ainakin kuvassa. Tämän olisi voinut estää vuorittamalla sivuosat.

Nasut

Vintagelelujen sarjassa toisena päätin tehdä Nasun - ja toisenkin. 

Olin säilyttänyt "sitten joskus" -periaatteella Avotakan Makasiinin kaava-arkkia 70-luvulta. Kaava-arkin ohessa on myös valmistusohje, jonka on tehnyt Iiris Päivinen. 

En ollut koskaan ennen ommellut Nasua, koska malli näytti aika erikoiselta. Nasun nenänpää osoitti kohti kattoa. Kun perehdyin asiaan tarkemmin, huomasin, että myös A. A. Milnen kirjoissa oli E. H. Shepardin piirtämiä samanlaisia nasuhahmoja 70-luvulta. 

Kävin kirjastossa tarkistamassa Nasun mekon värin. Kyllä se alkuperäisissä teoksissa on nimenomaan vihreä, ei pinkki kuten Disneyn elokuvissa. Lapsilla voi toki olla oma mieltymyksensä. Tämän vuoksi päätin tehdä kaksi samanlaista Nasua erilaisin vaattein.

Löysin Eurokankaasta aivan nasumaisen ihanaa puuvillaflanellia. Koska aina kutistan ja jopa pesen kankaat ennen leikkaamista, pesin tämänkin. Ilmeni, että kangas ei ollutkaan niin laadukasta kuin luulin. Se hieman nyppyyntyi heti kättelyssä. Harmi.

Ompelu ja täyttö sujuivat mutkattomasti. Ilmekin oli helppo, sillä vain silmät piti ommella. Korvat viimeistelivät lelun ja tekivät sen suloiseksi. Kun kuvausretkellä kuljetin Nasua taskussa, eräs ohikulkija pysähtyi ihmettelemään, "mikäs suloisuus sinulla on siellä?"

Kaksoset kuin peilikuvat toisistaan.
Huom. Epäsymmetriset jalat - ihan kuin minulla.

Kameli Kemeli

Innostuin tekemään syksyn lelukeräykseen retroleluja, joista kameli Kemeli on ensimmäinen. Se sai inspiraationsa 1970-luvulta, jolloin tein kameleita muistojen mukaan kolme - kahdesta on alla tänä syksynä otetut kuvat, yksi katosi. Löysin myös kaunolla muistiin kirjoittamani ohjeen. Sama kameli löytyy netistä sivuilta Suuri Käsityö 8/2014, mutta siellä  näkyy vain kamelin kuva, ei ohjetta tai suunnittelijaa. Ehkä kirjastosta löytyisi.

Runo "Kameli Kemeli" on Kaija Pakkasen käsialaa ja sen voi kuunnella laulettuna täältä.

Vanha kameli on moneen kertaan parsittu.

Silti siitä oli paljon hyötyä. Kuva: Anneli Aro

Tällä kamelilla on leikkinyt jo kaksi sukupolvea.

Kuva: Pirjo Peltoniemi

Tallessa oleva ohje oli hyvä, mutta ei täydellinen. Jouduin pohtimaan paljon, soittamaan siskolle ja selvittämään, kuinka monta kerrosta oli missäkin osassa ja miten kappaleet oli liitetty toisiinsa. Loppuun rakastetusta kamelista oli vaikea päätellä. Minulla oli apuna nuo kaksi yleiskuvaa, mutta niissäkin esimerkiksi sääriosa on eri tavalla.

Valitsin pääväriksi punaisen joulun vuoksi. Muut langat ovat jämälankoja siskon varastoista. Käytin enimmäkseen sukkapuikkoja ja neuloin joko aina oikein (edestakaisin) tai sileää neuletta.Varsinaiseen osien neulomiseen ei mennyt aikaa kuin pari iltaa, mutta lankojen päättely oli sitäkin työläämpää.

16 osaa

Enää puuttuvat yksityiskohdat

Ohjeessa häntä neuvottiin letittämään, mutta mielestäni munkinnyöri on jämäkämpi. Kuvassa minulla on leluun toimiva "syliote". Kaksinkertaisesta langasta tuli juuri sopivan paksuinen nyöri.

Lopuksi pähkäilin korvia. Molemmissa mallikameleissa korvat ovat ihan hassut ja lerput. Katselin netistä oikeiden kamelien kuvia ja päädyin yllä olevaan malliin.

Tiesittekö muuten, että kaksikyttyräinen kameli on luonnonvaraisena äärimmäisen uhanalainen eläin. Lisätietoa kameleista löytyy esimerkiksi täältä.

Silmät ompelin ihan viimeiseksi. Ne ovat ainoa asia, johon en ole tässä työssä tyytyväinen. Niistä tuli neliskulmaiset ja epäsymmetriset. Villalangan purkaminen kuitenkin venyttää ja nukkaa lankaa, joten se ei tullut kysymykseen.

Kameli seisoo omilla jaloillaan. Ei edes huoju.

Jotain yhteistä muumin kanssa?

Muumit

Muumit ovat kaikkein halutuimpia leluja. Niitä toivovat sekä aikuiset että lapset. Laura von Knorringin kirjan Mukavat muumiamigurumit (2013) on iki-ihana. Lainasin sen taas kirjastosta ja tein ystävälle pikkuisen paketin. On hauska jatkaa lelua niin, että pakettikin kuuluu tarinaan. Tässä paketissa käytin vanhan muumikalenterin sivua ja Eurokankaan muumikuosia.

Tein myös toisen muumimamman vielä ihan viimeiseksi ennen joulua, tavallaan pitämään Suomen Suurimman joululahjan porukkaa koossa. Muumien väkertäminen käy pidemmän päälle ranteisiini, mutta aina silloin tällöin voin jokusen virkkailla.

Mamma 2 valmistui 12.12.2021

Unipupu

Vauvan unipupun selkeät ohjeet löytyvät Hobbii.fi sivuilta. En tehnyt omaa versiooni muita muutoksia kuin sen, että virkkasin vartalon ylä- ja alaosan hieman eri tavalla yhteen.

Lanka on merseroitua puuvillaa.  Kokeilin ensimmäistä kertaa kasvojen kirjomista kirjontalangalla, mutta mielestäni muliinilangalla saa tarkempaa ja elävämpää jälkeä. Vartalosta tuli vähän kova. Ehkä kannattaisi käyttää mielummin merseroimatonta lankaa, vaikka se saattaa käytössä nyppyyntyä. 

Farkkukoira

Mäyräkoirat ovat niin suloisia. Ennen kuin aloitin farkkukoiran teon, tutkin netin avulla kymmeniä mäyräkoiria, niiden häntää, korvaa, katsetta, suun muotoa ja silmiä. Jos en olisi koirille allerginen, varmaankin olisin hankkinut meille tuolloin oikean mäyräkoiran.

Ohje lelukoiran toteuttamiseen löytyi ihanasti kuvitetusta ja selkeästi ohjeistetusta teoksesta Girl Trip. Kaavat elämään (2019). Sen tekijöitä ovat Vappu Kärkkäinen ja Hannamari Asplund, valokuvat Ava Hällström.

Lelukoira syntyy kahdesta farkunlahkeesta, tilkusta puuvillakangasta, täytevanusta, muliinilangasta ja pienestä määrästä ohutta puuvillalankaa silmiin parissa päivässä. Toinen päivä meni ilmeen miettimiseen. Kaavoja on vain kolme: vatsa, kyljet ja korvat. 

Lisäksi tein flanellitilkusta ja kuminauhan pätkästä helposti puettavan vaatteen.

Ilman vaatetta ja ilmettä mäyris

näyttää mustalta ja alastomalta.

Flanellipaita, värikäs tilkku korvan alla 

ja ilme saivat sen eloon.

Keskityin tässäkin työssä henkilökohtaiseen haasteeseeni eli silmiin. Farkkunallessa ompelin silmät muliinilangalla suoraan päähän. Koiran silmän virkkasin keskeltä ulospäin: ensin mustalla, sitten ruskealla ja lopuksi valkoisella. Valkoisella päättelylangalla tein vielä pienen kiillon silmään. Vasta tämän jälkeen ompelin silmän kiinni päähän. Kaikki langanpäät upotin työn sisälle. Toisesta silmästä tuli lähes identtinen, ihme kyllä.

Kuononpäästä tuli ihanan silkkinen. 

Tähän mennessä paras.

Kaverukset tutustumassa toisiinsa.