Nasut

Vintagelelujen sarjassa toisena päätin tehdä Nasun - ja toisenkin. 

Olin säilyttänyt "sitten joskus" -periaatteella Avotakan Makasiinin kaava-arkkia 70-luvulta. Kaava-arkin ohessa on myös valmistusohje, jonka on tehnyt Iiris Päivinen. 

En ollut koskaan ennen ommellut Nasua, koska malli näytti aika erikoiselta. Nasun nenänpää osoitti kohti kattoa. Kun perehdyin asiaan tarkemmin, huomasin, että myös A. A. Milnen kirjoissa oli E. H. Shepardin piirtämiä samanlaisia nasuhahmoja 70-luvulta. 

Kävin kirjastossa tarkistamassa Nasun mekon värin. Kyllä se alkuperäisissä teoksissa on nimenomaan vihreä, ei pinkki kuten Disneyn elokuvissa. Lapsilla voi toki olla oma mieltymyksensä. Tämän vuoksi päätin tehdä kaksi samanlaista Nasua erilaisin vaattein.

Löysin Eurokankaasta aivan nasumaisen ihanaa puuvillaflanellia. Koska aina kutistan ja jopa pesen kankaat ennen leikkaamista, pesin tämänkin. Ilmeni, että kangas ei ollutkaan niin laadukasta kuin luulin. Se hieman nyppyyntyi heti kättelyssä. Harmi.

Ompelu ja täyttö sujuivat mutkattomasti. Ilmekin oli helppo, sillä vain silmät piti ommella. Korvat viimeistelivät lelun ja tekivät sen suloiseksi. Kun kuvausretkellä kuljetin Nasua taskussa, eräs ohikulkija pysähtyi ihmettelemään, "mikäs suloisuus sinulla on siellä?"

Kaksoset kuin peilikuvat toisistaan.
Huom. Epäsymmetriset jalat - ihan kuin minulla.

Kameli Kemeli

Innostuin tekemään syksyn lelukeräykseen retroleluja, joista kameli Kemeli on ensimmäinen. Se sai inspiraationsa 1970-luvulta, jolloin tein kameleita muistojen mukaan kolme - kahdesta on alla tänä syksynä otetut kuvat, yksi katosi. Löysin myös kaunolla muistiin kirjoittamani ohjeen. Sama kameli löytyy netistä sivuilta Suuri Käsityö 8/2014, mutta siellä  näkyy vain kamelin kuva, ei ohjetta tai suunnittelijaa. Ehkä kirjastosta löytyisi.

Runo "Kameli Kemeli" on Kaija Pakkasen käsialaa ja sen voi kuunnella laulettuna täältä.

Vanha kameli on moneen kertaan parsittu.

Silti siitä oli paljon hyötyä. Kuva: Anneli Aro

Tällä kamelilla on leikkinyt jo kaksi sukupolvea.

Kuva: Pirjo Peltoniemi

Tallessa oleva ohje oli hyvä, mutta ei täydellinen. Jouduin pohtimaan paljon, soittamaan siskolle ja selvittämään, kuinka monta kerrosta oli missäkin osassa ja miten kappaleet oli liitetty toisiinsa. Loppuun rakastetusta kamelista oli vaikea päätellä. Minulla oli apuna nuo kaksi yleiskuvaa, mutta niissäkin esimerkiksi sääriosa on eri tavalla.

Valitsin pääväriksi punaisen joulun vuoksi. Muut langat ovat jämälankoja siskon varastoista. Käytin enimmäkseen sukkapuikkoja ja neuloin joko aina oikein (edestakaisin) tai sileää neuletta.Varsinaiseen osien neulomiseen ei mennyt aikaa kuin pari iltaa, mutta lankojen päättely oli sitäkin työläämpää.

16 osaa

Enää puuttuvat yksityiskohdat

Ohjeessa häntä neuvottiin letittämään, mutta mielestäni munkinnyöri on jämäkämpi. Kuvassa minulla on leluun toimiva "syliote". Kaksinkertaisesta langasta tuli juuri sopivan paksuinen nyöri.

Lopuksi pähkäilin korvia. Molemmissa mallikameleissa korvat ovat ihan hassut ja lerput. Katselin netistä oikeiden kamelien kuvia ja päädyin yllä olevaan malliin.

Tiesittekö muuten, että kaksikyttyräinen kameli on luonnonvaraisena äärimmäisen uhanalainen eläin. Lisätietoa kameleista löytyy esimerkiksi täältä.

Silmät ompelin ihan viimeiseksi. Ne ovat ainoa asia, johon en ole tässä työssä tyytyväinen. Niistä tuli neliskulmaiset ja epäsymmetriset. Villalangan purkaminen kuitenkin venyttää ja nukkaa lankaa, joten se ei tullut kysymykseen.

Kameli seisoo omilla jaloillaan. Ei edes huoju.

Jotain yhteistä muumin kanssa?

Muumit

Muumit ovat kaikkein halutuimpia leluja. Niitä toivovat sekä aikuiset että lapset. Laura von Knorringin kirjan Mukavat muumiamigurumit (2013) on iki-ihana. Lainasin sen taas kirjastosta ja tein ystävälle pikkuisen paketin. On hauska jatkaa lelua niin, että pakettikin kuuluu tarinaan. Tässä paketissa käytin vanhan muumikalenterin sivua ja Eurokankaan muumikuosia.

Tein myös toisen muumimamman vielä ihan viimeiseksi ennen joulua, tavallaan pitämään Suomen Suurimman joululahjan porukkaa koossa. Muumien väkertäminen käy pidemmän päälle ranteisiini, mutta aina silloin tällöin voin jokusen virkkailla.

Mamma 2 valmistui 12.12.2021

Unipupu

Vauvan unipupun selkeät ohjeet löytyvät Hobbii.fi sivuilta. En tehnyt omaa versiooni muita muutoksia kuin sen, että virkkasin vartalon ylä- ja alaosan hieman eri tavalla yhteen.

Lanka on merseroitua puuvillaa.  Kokeilin ensimmäistä kertaa kasvojen kirjomista kirjontalangalla, mutta mielestäni muliinilangalla saa tarkempaa ja elävämpää jälkeä. Vartalosta tuli vähän kova. Ehkä kannattaisi käyttää mielummin merseroimatonta lankaa, vaikka se saattaa käytössä nyppyyntyä. 

Farkkukoira

Mäyräkoirat ovat niin suloisia. Ennen kuin aloitin farkkukoiran teon, tutkin netin avulla kymmeniä mäyräkoiria, niiden häntää, korvaa, katsetta, suun muotoa ja silmiä. Jos en olisi koirille allerginen, varmaankin olisin hankkinut meille tuolloin oikean mäyräkoiran.

Ohje lelukoiran toteuttamiseen löytyi ihanasti kuvitetusta ja selkeästi ohjeistetusta teoksesta Girl Trip. Kaavat elämään (2019). Sen tekijöitä ovat Vappu Kärkkäinen ja Hannamari Asplund, valokuvat Ava Hällström.

Lelukoira syntyy kahdesta farkunlahkeesta, tilkusta puuvillakangasta, täytevanusta, muliinilangasta ja pienestä määrästä ohutta puuvillalankaa silmiin parissa päivässä. Toinen päivä meni ilmeen miettimiseen. Kaavoja on vain kolme: vatsa, kyljet ja korvat. 

Lisäksi tein flanellitilkusta ja kuminauhan pätkästä helposti puettavan vaatteen.

Ilman vaatetta ja ilmettä mäyris

näyttää mustalta ja alastomalta.

Flanellipaita, värikäs tilkku korvan alla 

ja ilme saivat sen eloon.

Keskityin tässäkin työssä henkilökohtaiseen haasteeseeni eli silmiin. Farkkunallessa ompelin silmät muliinilangalla suoraan päähän. Koiran silmän virkkasin keskeltä ulospäin: ensin mustalla, sitten ruskealla ja lopuksi valkoisella. Valkoisella päättelylangalla tein vielä pienen kiillon silmään. Vasta tämän jälkeen ompelin silmän kiinni päähän. Kaikki langanpäät upotin työn sisälle. Toisesta silmästä tuli lähes identtinen, ihme kyllä.

Kuononpäästä tuli ihanan silkkinen. 

Tähän mennessä paras.

Kaverukset tutustumassa toisiinsa.

Farkkunalle 2

Farkkunalle vuodelta 2021

Farkkunalle vuodelta 2015

Päätin, että nyt oli kulunut kyllin kauan edellisestä kerrasta, kun taistelin denimin kanssa (mm. penaalit). Etsin vanhan farkkunallen kaavat ja päätin tehdä toisen samanlaisen, jälleen vanhojen farkkujen lahkeista. Nallen anturat tosin olivat kadonneet, mutta piirsin omasta päästäni suunnilleen sopivat soikiot.

Koska ohjekin oli kadonnut jo kauan sitten, päätin laittaa kaavoihin vähän saumavaroja. Ei olisi tarvinnut. Nallesta tuli paljon pulleampi kuin uskoinkaan.

Saatuani nallen koottua ja täytettyä päätin neuloa sille iloisen villatakin. Mitään mallia minulla ei ollut. Mittasin mahan ja toivoin parasta. En enää tee villalangasta juuri mitään allergian vuoksi, mutta nyt ostin kerän punaista Nallea. Muut värit ovat pieniä jämälankakeriä.

Halusin nallen avulla opetella silmien kirjontaa. Pinterestissä oli vaikka kuinka paljon malleja, mutta enimmäkseen nukelle sopivia. Nallen silmät olivat pääsääntöisesti kaupan lasisilmiä, joita ei sairaalan leluihin saisi laittaa. 

Ompelin ensin kuonon ja suun mustalla, 3-säikeisellä muliinilangalla. Tämän jälkeen etsin napin ja nuppineulan avulla oikeat kohdat. Monilla nalleilla silmät ovat aivan kuonon juuressa. Tällä kasvoissa kuitenkin on niin paljon tilaa, että sijoitin silmät ylemmäs.

Aloitin ompelun määrittelemällä silmän koon. Piirsin lilalla merkintätussilla silmän ulkoreunan ja ompelin sen vaaleansinisellä muliinilangalla. Lopuksi täytin keskustan mustalla ja ompelin kulmakarvat.

Yritin tehdä nallen katseesta 

tummasta pohjasta erottuvan, 

vetoavan ja hellyyttävän: 

Ota minut syliin!

Jos jotain tekisin toisin, niin keskittyisin enemmän korviin (joista tuli lerpahtavat) ja käpälien anturoihin (jotka ovat hieman muodottomat). 

Olemukseltaan nalle onnistui hyvin. Laitoin nivustaipeisiin vain vähän vanua, joten nalle osaa sekä seistä että istua. Siitä oli vaikea luopua, vaikka katselin sitä kotona jouluun asti - tai ehkä juuri sen vuoksi.

Kettuliinu

Olin jo kauan fanittanut kettu-teemaisia käsitöitä. Kun sattumalta törmäsin Annariikka Qvistin ohjeeseen (Taito 6/2018), päätin käyttää oranssin Almina-lankakeräni kettuamigurumiin. Muita värejä - ruskeaa, mustaa ja valkoista - tarvittiin vain vähän.

Ohje on tosi helppo. Virkkasin 10 osaa ja ompelin ne yhteen. Omia sovelluksia ei juuri tarvinnut miettiä. Silmät ompelin 3-säikeisestä muliinilangasta. Hännän avulla kettu pysyy pystyssä epätasaisessakin maastossa. Se pysyy myös istuma-asennossa ilman tukea.

Lopputulos on aika lailla ohjeen mukainen ja näköinen. Ilme on ennemminkin mairea kuin viekas. Toivottavasti Kettuliini kelpaa leikkeihin tai unikaveriksi.

Portaat kissojen taivaaseen

Valmis peitto 29.1.2021

Taustaa

Olen jo pitkään tehnyt ystävieni vastasyntyneille tilkkupeittoja syntymälahjaksi. Mutta kun pienokainen syntyisi Perussa, jäin miettimään: Miten toimittaisin peiton turvallisesti perille? Sikäläinen posti kun on aika epävarma. Sain kuitenkin pian hyvän uutisen: perhe muuttaisi lähiaikoina Suomeen. Ihanaa! Syntymäpeitosta tulisi siis tervetuliaislahja.

Pinterestin aktiivikäyttäjänä olin tutustunut jo vuosia sitten Stairway to Cat Heaven -peittoihin. En ole aivan varma, kuka teki alkuperäisen peiton, mutta variaatioita on kymmeniä. Portaat ovat aina vasemmalla, mutta niiden lukumäärä vaihtelee 2 - 8, samoin vaihtelee kissojen sijoittelu, niiden silhuetti ja työn väritys. Lähes kaikki löytämäni maisemat kuvataan yöaikaan ja kissat ovat mustia. Koska suunnittelin peiton pienelle tytölle, päätin sijoittaa kisut värikkääseen ja valoisaan ympäristöön, jossa ne liikkuvat, leikkivät ja toimivat mahdollisimman kissamaisesti. 

Peiton koko määräytyi suunnitteluvaiheessa Finleysonin lastenpeiton koon mukaisesti 120 x 160 cm. Tilkkutyössä koon arviointi on vaikeaa, koska saumavarat nielaisevat valtavasti materiaalia, etenkin kun on kyse pikkuruisista 5 x 5 cm:n ruuduista. Yksittäisen ruudun koko vain piti päättää.

Valmistus

Aloitin 8.10.2020 suunnittelemalla mallikerrat eli
blokit porrastilkkuihin.

Leikkasin tilkut yleensä kotona, mutta ompelin Harjulan käsityöpiirissä, sillä tilkut rispaavat ja pölyävät ihan kunnolla. Peiton sisäpuolta ei huolitella mitenkään, vaan tiheällä tikillä, sauman edestakaisin ompelemisella ja lopputikkauksella varmistetaan, ettei peitto purkaannu, vaikka se pestäisiin pesukoneessa.

Päätin, että joka toinen tilkku olisi yksivärinen ja joka toinen kukallinen. Näin peitosta ei tulisi liian kirjava. Leikkasin ensin 5 cm leveitä soiroja kolme vierekkäin, ompelin pitkät saumat yhteen siten, että joka toinen oli yksivärinen, ja sitten leikkasin tästä 5 cm:n paloja. (kuva yllä)

Blokkien sommittelua 15.10.2020 

Ompelin kolmen tilkun ryhmät yhdeksän tilkun blokeiksi (kuva yllä). Näin määräytyi samalla kissan koko: sen piti mahtua istumaan portaalle. Tässä vaiheessa jouduin myös purkamaan jonkin verran. Työ oli kuin palapeliä: kaikki ei sopinutkaan kohdalleen ensimmäisellä sovituskerralla. Kokonaisuuden piti olla silmää miellyttävä, kaikkia värejä tasaisesti.

21.9.2020

Kissapeitto oli mielessäni jo siinä vaiheessa, kun vahingossa taivaspalat sattuivat silmiini Koulutuskeskus Salpauksen, Palvelutorin ja Patinan yhdessä järjestämässä käsityötavaroiden kierrätystapahtumassa. Jonkun toisen käsityöläisen upeat tilkkutyövärjäyskokeilut siirtyivät maksutta peittooni. 

Käyttökelpoisia paloja oli juuri sopiva määrä, mutta yhtään senttiä ei saisi mennä hukkaan. Leikkasin tilkut porrasblokkien korkuisiksi, mutta leveys sai jäädä sellaiseksi kuin se oli. Käytin taivaaseen myös kapeita jämäpaloja. 

Ompelin blokit yhteen rivi kerrallaan alhaalta aloittaen. Vasta nyt saatoin mitata, mikä peiton oikea koko suunnilleen voisi olla. Tarkistin tässä vaiheessa (kuva alla), että reunat ovat saman mittaiset.

Mietin kuva ottaessani, miten saisin
peittoon auringon. 19.10.2020

Seuraavaksi piti päättää kissat, joiden mustia silhuetteja netti on tulvillaan. Keräsin ensin kaikki kivat ja valitsin niistä yhdeksän kiinnostavinta asentoa. Opettajan mukaan on luvallista piirtää tietsikan ruudulta kuvat omaan käyttöön. Zoomasin kissat peittoon sopivaan kokoon ja piirsin ne kaavapaperille. Tässä vaiheessa saatoin sommitella kissat peiton päällä oikeaan paikkaan ja asentoon. Tarkistin, että kaikki mahtuvat portaille ja taivaaseen tulevalle kaitaleelle (kuva). Mietin myös tarinaa, jonka kissapeitto haluaisi lapselle kertoa. Minulle syntyi ajatus perhosista, joita kisut tavoittelevat.

Seuraavaksi leikkasin kaavat kaavapaperilta ja piirsin ne kaksipuoleiselle liimakankaalle ajatuksella, niin että kissat ovat oikeaan suuntaan. 

8.11.2020

Mietin useamman päivän, miten voisin toteuttaa kirjavan kissan. Koska kisut ovat aika pieniä, niihin ei oikein mahtunut saumoja - ei ainakaan luonnollisiin paikkoihin. Kavereideni kissat pääsivät tässä vaiheessa malleikseni (videoyhdeydellä). Lopulta päätin, että teen kissat kaapista löytyvistä materiaaleista, kolme kutakin: musta on lakanakangasta, valkoinen flanellipintaista puuvillaa ja beesi pellavaa. Jos jotain tekisin toisin, olisin testannut tässä vaiheessa, ottaako valkoinen pesussa väriä muusta peitosta. Olin kuitenkin niin innoissani, etten tullut ajatelleeksi. Kaikki kankaat on kuitenkin pesty usean kerran ja silitetty vielä useammin.

Silitin liimakankaan toiselle puolelle kissakankaan ja leikkasin sen irti liimakankaan paperiin piirtämääni viivaa pitkin. Nyt kissoja saattoi sovitella. Tämä oli suunnittelun paras vaihe.

Silitin kissat oikeille paikoilleen ja aplikoin koneella,
mahdollisimman saman värisellä langalla 9.11.2020

.

Kissat on aplikoitu ja aurinkokin paistaa kehyksissä sisareni
värjäämien tilkkujen ansiosta 10.11.2020

Peitto ei ollut vielä läheskään valmis. Tässä vaiheessa tutustuin erilaisiin perhosiin ja niiden kirjomiseen. Tein yhden kokeilun ja sain siitä niin hyvää palautetta, että uskalsin yrittää. Laitoin taakse tukikankaan ja ompelin 3-säikeisellä, mustalla muliinilangalla ensimmäiseksi reunat. Samalla kiinnittyi tukikangas, jonka liima ei pitänyt kunnolla. Haastetta toi se, ettei kankaaseen voinut piirtää, vaan piti ommella suoraan.

15.11.2020

Huomasin, että koska taivas on kirjava, pitäisi perhosten värityksen olla mahdollisimman kirkas erottuakseen. Valitsin runsaista lankavalikoimistani pinkin, punaisen, oranssin ja keltaisen. Täytin laakapistoilla perhosten siivet. Omaan silmääni paistaa aloittelijamaisuus, mutta opettaja kehui työni jälkeä (kuva).

15.11.2020

Seuraava työvaihe oli minulle haastavin: tikkaus. Isoissa tilkkupeitoissa tikataan yhteen kaikki kolme kerrosta, päällinen, vanu ja vuori. Tässä peitossa harsin ensin koko peiton vaakaan ja pystyyn noin 10 cm:n välein. Tikkauksen aloitin kissoista ompelemalla käsin, osittain kirjontakehystä käyttäen, aivan läheltä aplikointitikkiä. Ompelin 3-säikeisellä, taustakankaan värisellä  muliinilangalla tasaisilla etupistoilla.

22.11.2020

Koneella tikkasin ensin portaiden blokit, tämän jälkeen taivaspalat ja lopuksi kehykset sauman uraa pitkin siten, että ommel näkyisi mahdollisimman vähän. Kuvista tikkaus ei erotu, mutta tämä vaihe on minulle aina vaativin. Täysin näkymätöntä tikkiä on mielestäni melkein mahdoton ommella, ainakaan koko peittoon.

Reunuksen kangasta ei voinut vielä kiinnittää, sillä ensin piti tehdä ripustuskujat yläreunaan. Tämä siksi, että peittoa voisi käyttää myös seinätekstiilinä. Koronan vuoksi Harjulan opetus oli tauolla, mutta tarvitsin opettajan apua. Olen hänelle ikikiitollinen, sillä hän antoi minulle yksityisopetusta, jonka avulla sain kujat tehtyä ja vihdoin peiton valmiiksi.

Reunuksen sinivalkoisen perhoskankaan valitsin, koska muutenkin peitossa on perhosia. Sininen sopi myös vuorin väreihin. Nallekuvioisen vuoriflanellin sain sisareltani.

Peiton ainoa kulu (ajan lisäksi) oli välivanu. Kaikki muu on saatu lahjoituksena.

Ripustuskuja 8.2.2021

Niminauha 8.2.2021

Valmiin peiton koko on 112 x 124 cm.

Lopuksi pari lähikuvaa käsin tikkauksesta

Jämätilkuista tein tilkkukissan isosiskolle.