Farkkunalle vuodelta 2021
Päätin, että nyt oli kulunut kyllin kauan edellisestä kerrasta, kun taistelin denimin kanssa (mm. penaalit). Etsin vanhan farkkunallen kaavat ja päätin tehdä toisen samanlaisen, jälleen vanhojen farkkujen lahkeista. Nallen anturat tosin olivat kadonneet, mutta piirsin omasta päästäni suunnilleen sopivat soikiot.
Koska ohjekin oli kadonnut jo kauan sitten, päätin laittaa kaavoihin vähän saumavaroja. Ei olisi tarvinnut. Nallesta tuli paljon pulleampi kuin uskoinkaan.
Saatuani nallen koottua ja täytettyä päätin neuloa sille iloisen villatakin. Mitään mallia minulla ei ollut. Mittasin mahan ja toivoin parasta. En enää tee villalangasta juuri mitään allergian vuoksi, mutta nyt ostin kerän punaista Nallea. Muut värit ovat pieniä jämälankakeriä.
Halusin nallen avulla opetella silmien kirjontaa. Pinterestissä oli vaikka kuinka paljon malleja, mutta enimmäkseen nukelle sopivia. Nallen silmät olivat pääsääntöisesti kaupan lasisilmiä, joita ei sairaalan leluihin saisi laittaa.
Ompelin ensin kuonon ja suun mustalla, 3-säikeisellä muliinilangalla. Tämän jälkeen etsin napin ja nuppineulan avulla oikeat kohdat. Monilla nalleilla silmät ovat aivan kuonon juuressa. Tällä kasvoissa kuitenkin on niin paljon tilaa, että sijoitin silmät ylemmäs.
Aloitin ompelun määrittelemällä silmän koon. Piirsin lilalla merkintätussilla silmän ulkoreunan ja ompelin sen vaaleansinisellä muliinilangalla. Lopuksi täytin keskustan mustalla ja ompelin kulmakarvat.
Yritin tehdä nallen katseesta
tummasta pohjasta erottuvan,
vetoavan ja hellyyttävän:
Ota minut syliin!
Jos jotain tekisin toisin, niin keskittyisin enemmän korviin (joista tuli lerpahtavat) ja käpälien anturoihin (jotka ovat hieman muodottomat).
Olemukseltaan nalle onnistui hyvin. Laitoin nivustaipeisiin vain vähän vanua, joten nalle osaa sekä seistä että istua. Siitä oli vaikea luopua, vaikka katselin sitä kotona jouluun asti - tai ehkä juuri sen vuoksi.
