Käsin tehtyä: Portaat kissojen taivaaseen

Valmis peitto 29.1.2021

Taustaa

Olen jo pitkään tehnyt ystävieni vastasyntyneille tilkkupeittoja syntymälahjaksi. Mutta kun pienokainen syntyisi Perussa, jäin miettimään: Miten toimittaisin peiton turvallisesti perille? Sikäläinen posti kun on aika epävarma. Sain kuitenkin pian hyvän uutisen: perhe muuttaisi lähiaikoina Suomeen. Ihanaa! Syntymäpeitosta tulisi siis tervetuliaislahja.

Pinterestin aktiivikäyttäjänä olin tutustunut jo vuosia sitten Stairway to Cat Heaven -peittoihin. En ole aivan varma, kuka teki alkuperäisen peiton, mutta variaatioita on kymmeniä. Portaat ovat aina vasemmalla, mutta niiden lukumäärä vaihtelee 2 - 8, samoin vaihtelee kissojen sijoittelu, niiden silhuetti ja työn väritys. Lähes kaikki löytämäni maisemat kuvataan yöaikaan ja kissat ovat mustia. Koska suunnittelin peiton pienelle tytölle, päätin sijoittaa kisut värikkääseen ja valoisaan ympäristöön, jossa ne liikkuvat, leikkivät ja toimivat mahdollisimman kissamaisesti.

Peiton koko määräytyi suunnitteluvaiheessa Finleysonin lastenpeiton koon mukaisesti 120 x 160 cm. Tilkkutyössä koon arviointi on vaikeaa, koska saumavarat nielaisevat valtavasti materiaalia, etenkin kun on kyse pikkuruisista 5 x 5 cm:n ruuduista. Yksittäisen ruudun koko vain piti päättää.

Valmistus

Aloitin 8.10.2020 suunnittelemalla mallikerrat eli
blokit porrastilkkuihin.

Leikkasin tilkut yleensä kotona, mutta ompelin Harjulan käsityöpiirissä, sillä tilkut rispaavat ja pölyävät ihan kunnolla. Peiton sisäpuolta ei huolitella mitenkään, vaan tiheällä tikillä, sauman edestakaisin ompelemisella ja lopputikkauksella varmistetaan, ettei peitto purkaannu, vaikka se pestäisiin pesukoneessa.

Päätin, että joka toinen tilkku olisi yksivärinen ja joka toinen kukallinen. Näin peitosta ei tulisi liian kirjava. Leikkasin ensin 5 cm leveitä soiroja kolme vierekkäin, ompelin pitkät saumat yhteen siten, että joka toinen oli yksivärinen, ja sitten leikkasin tästä 5 cm:n paloja. (kuva yllä)

Blokkien sommittelua 15.10.2020

Ompelin kolmen tilkun ryhmät yhdeksän tilkun blokeiksi (kuva yllä). Näin määräytyi samalla kissan koko: sen piti mahtua istumaan portaalle. Tässä vaiheessa jouduin myös purkamaan jonkin verran. Työ oli kuin palapeliä: kaikki ei sopinutkaan kohdalleen ensimmäisellä sovituskerralla. Kokonaisuuden piti olla silmää miellyttävä, kaikkia värejä tasaisesti.

21.9.2020

Kissapeitto oli mielessäni jo siinä vaiheessa, kun vahingossa taivaspalat sattuivat silmiini Koulutuskeskus Salpauksen, Palvelutorin ja Patinan yhdessä järjestämässä käsityötavaroiden kierrätystapahtumassa. Jonkun toisen käsityöläisen upeat tilkkutyövärjäyskokeilut siirtyivät maksutta peittooni.

Käyttökelpoisia paloja oli juuri sopiva määrä, mutta yhtään senttiä ei saisi mennä hukkaan. Leikkasin tilkut porrasblokkien korkuisiksi, mutta leveys sai jäädä sellaiseksi kuin se oli. Käytin taivaaseen myös kapeita jämäpaloja.

Ompelin blokit yhteen rivi kerrallaan alhaalta aloittaen. Vasta nyt saatoin mitata, mikä peiton oikea koko suunnilleen voisi olla. Tarkistin tässä vaiheessa (kuva alla), että reunat ovat saman mittaiset.

Mietin kuva ottaessani, miten saisin
peittoon auringon. 19.10.2020

Seuraavaksi piti päättää kissat, joiden mustia silhuetteja netti on tulvillaan. Keräsin ensin kaikki kivat ja valitsin niistä yhdeksän kiinnostavinta asentoa. Opettajan mukaan on luvallista piirtää tietsikan ruudulta kuvat omaan käyttöön. Zoomasin kissat peittoon sopivaan kokoon ja piirsin ne kaavapaperille. Tässä vaiheessa saatoin sommitella kissat peiton päällä oikeaan paikkaan ja asentoon. Tarkistin, että kaikki mahtuvat portaille ja taivaaseen tulevalle kaitaleelle (kuva). Mietin myös tarinaa, jonka kissapeitto haluaisi lapselle kertoa. Minulle syntyi ajatus perhosista, joita kisut tavoittelevat.

Seuraavaksi leikkasin kaavat kaavapaperilta ja piirsin ne kaksipuoleiselle liimakankaalle ajatuksella, niin että kissat ovat oikeaan suuntaan.

8.11.2020

Mietin useamman päivän, miten voisin toteuttaa kirjavan kissan. Koska kisut ovat aika pieniä, niihin ei oikein mahtunut saumoja - ei ainakaan luonnollisiin paikkoihin. Kavereideni kissat pääsivät tässä vaiheessa malleikseni (videoyhdeydellä). Lopulta päätin, että teen kissat kaapista löytyvistä materiaaleista, kolme kutakin: musta on lakanakangasta, valkoinen flanellipintaista puuvillaa ja beesi pellavaa. Jos jotain tekisin toisin, olisin testannut tässä vaiheessa, ottaako valkoinen pesussa väriä muusta peitosta. Olin kuitenkin niin innoissani, etten tullut ajatelleeksi. Kaikki kankaat on kuitenkin pesty usean kerran ja silitetty vielä useammin.

Silitin liimakankaan toiselle puolelle kissakankaan ja leikkasin sen irti liimakankaan paperiin piirtämääni viivaa pitkin. Nyt kissoja saattoi sovitella. Tämä oli suunnittelun paras vaihe.

Silitin kissat oikeille paikoilleen ja aplikoin koneella,
mahdollisimman saman värisellä langalla 9.11.2020

Kissat on aplikoitu ja aurinkokin paistaa kehyksissä sisareni
värjäämien tilkkujen ansiosta 10.11.2020

Peitto ei ollut vielä läheskään valmis. Tässä vaiheessa tutustuin erilaisiin perhosiin ja niiden kirjomiseen. Tein yhden kokeilun ja sain siitä niin hyvää palautetta, että uskalsin yrittää. Laitoin taakse tukikankaan ja ompelin 3-säikeisellä, mustalla muliinilangalla ensimmäiseksi reunat. Samalla kiinnittyi tukikangas, jonka liima ei pitänyt kunnolla. Haastetta toi se, ettei kankaaseen voinut piirtää, vaan piti ommella suoraan.

15.11.2020

Huomasin, että koska taivas on kirjava, pitäisi perhosten värityksen olla mahdollisimman kirkas erottuakseen. Valitsin runsaista lankavalikoimistani pinkin, punaisen, oranssin ja keltaisen. Täytin laakapistoilla perhosten siivet. Omaan silmääni paistaa aloittelijamaisuus, mutta opettaja kehui työni jälkeä (kuva).

15.11.2020

Seuraava työvaihe oli minulle haastavin: tikkaus. Isoissa tilkkupeitoissa tikataan yhteen kaikki kolme kerrosta, päällinen, vanu ja vuori. Tässä peitossa harsin ensin koko peiton vaakaan ja pystyyn noin 10 cm:n välein. Tikkauksen aloitin kissoista ompelemalla käsin, osittain kirjontakehystä käyttäen, aivan läheltä aplikointitikkiä. Ompelin 3-säikeisellä, taustakankaan värisellä muliinilangalla tasaisilla etupistoilla.

22.11.2020

Koneella tikkasin ensin portaiden blokit, tämän jälkeen taivaspalat ja lopuksi kehykset sauman uraa pitkin siten, että ommel näkyisi mahdollisimman vähän. Kuvista tikkaus ei erotu, mutta tämä vaihe on minulle aina vaativin. Täysin näkymätöntä tikkiä on mielestäni melkein mahdoton ommella, ainakaan koko peittoon.

Reunuksen kangasta ei voinut vielä kiinnittää, sillä ensin piti tehdä ripustuskujat yläreunaan. Tämä siksi, että peittoa voisi käyttää myös seinätekstiilinä. Koronan vuoksi Harjulan opetus oli tauolla, mutta tarvitsin opettajan apua. Olen hänelle ikikiitollinen, sillä hän antoi minulle yksityisopetusta, jonka avulla sain kujat tehtyä ja vihdoin peiton valmiiksi.

Reunuksen sinivalkoisen perhoskankaan valitsin, koska muutenkin peitossa on perhosia. Sininen sopi myös vuorin väreihin. Nallekuvioisen vuoriflanellin sain sisareltani.

Peiton ainoa kulu (ajan lisäksi) oli välivanu. Kaikki muu on saatu lahjoituksena.