Pikkulaukun ristipistot

 

Pikkulaukkuun ei ihan mahdu tabletti,
mutta muuten siitä tuli oikein käyttökelpoinen.

Lintuaiheinen kirjonta on ensimmäisiä koskaan tekemiäni ristipistoja. Aloitin sen noin 28 vuotta sitten, jolloin muistaakseni tein ristipistoja muutamiin joulukortteihin. Jostain syystä työ jäi kesken enkä kuitenkaan ole raaskinut luopua siitä. Sattumalta vuosia sitten opettajan lahjoituskokoelmissa oli aivan samaa keltaista muliinilankaa kuin työni taivaassa, joten pieni ajatus työn tulevaisuudesta jäi jonnekin käsityösuunnitelmiini muhimaan.

Lomamatkan lähestyessä totesin tarvitsevani pienen laukun, johon mahtuisivat passi, aurinkolasit, rahapussi ja hengityssuojain. Päätin tehdä ristipiston valmiiksi ja ommella sen laukkuun, mutta mihin ja miten? Väreihin sopiva kangas löytyi ystävän lahjoituksista. Tilkku on afrikkalainen.

Aloitin minulle tyypillisellä tavalla: kokosin muliinilangoista mahdollisten värien keon ja poistin yksi kerrallaan ne, joita en halunnutkaan. Jotta saisin ristipistotilkut laukun molemmille puolille, leikkasin työn pahemmin harkitsematta kahtia. Nyt piti vain täydentää keskeneräiset alueet ja ottaa huomioon saumanvara.

Täytin puuttuvat kohdat ja lisäsin
hieman korkeutta saumavarojen takia.

Valmiit tilkut. Pienempään lisäsin toisen puun.
Aputikkasin ja tuin risareunat.

Kuvassa näkyy sivuvetoketjun paikka tukikankaineen.

Jälkikäteen mietin, että viininpunaisen taustakankaan olisin voinut valita toisin. Aluslakanan sivusta irrotettu pala tuntui vain niin hyvän väriseltä. 

Laukun vuoriksi laitoin siskon siniseksi värjäämää lakanakangasta, josta värin alta vähän kuultaa kukkia.

Valmis laukku takaa. Tässä näkyvät päällyskankaan ongelmat.

Ainoa investointi tässä työssä oli kaksi avainrengasta, 1 euro.

Lippalakin tuunaus

 

Valmis tuunaus

Toukokuussa tuli ajankohtaiseksi, miten suojaisin päätä ja silmiä tulevalla Sorrenton-lomalla. Löysin hattuhyllyn perältä käyttämättömän lakin, jossa ei ollut muita yksityiskohtia kuin tiukasti kiinnitetty yrityksen logo. Ratkoin sen irti lanka kerrallaan, varovasti.

Silkkivärivalikoimani on runsas, joten lakin vaikein työvaihe oli päättää, mitä siihen halusin. Aluksi pääni oli ihan tabula rasa. Lopulta päädyin vuokkoihin, joita lähimetsässä oli tuolloin runsaasti.

Sekoittelin sävyjä ja testasin, miten ne leviävät puuvillakankaalla. Moni lähes käyttämätön mutta silti melkein kuivunut tekstiilitussi päätyi jätekeräykseen. Lopulta ostin mustan värin, jonka muste riitti juuri ja juuri tähän työhön. Piirsin vapaalla kädellä lippiksen etuosaan niin monta vuokkoa kuin siihen mukavasti mahtui.

Kuvasta ei erotu, mutta vuokkojen keskustassa

 on keltaisen lisäksi hiven hopeaväriä.

Tilkkukissoja ukrainalaisille

 

Kissaperhe valmiina leikkimään

Kissaperhe ehti juuri ja juuri Sammonkadun ilmaiskauppaan ennen kuin se vaihtoi toimitsijaa. Koronan ja muiden vaivojen vuoksi projekti edistyi hitaasti. Työ kesti kauan senkin vuoksi, että vuoritin vartalo-osan, jotta pinta olisi sileä ja kestävä. Vain häntää en vuorittanut, koska etenkin pikku kissan häntä olisi ollut vaikea kääntää.

Päätin käyttää tähän kaikkein pienimmät tilkut, joita kaapistani löytyi. Ne piti kiinnittää vuoriin yksi kerrallaan tai rivi kerrallaan (ruutukissa). Koska kissoja oli niin monta, työ tuntui piensarjatuotannolta. Oli vaikea mahtua tilaan ja pölyyn. Mutta halusin tuottaa iloa ukrainalaisille lapsille.

Leikkasin jokaiseen kissaan kaksi osaa, 

jotka eivät näy päällepäin.

Ompelin tilkut vuoriin siten, että sauma tuli
päällistä vasten. Vuori on siis tässä jo kiinnitetty.

Aputikkasin päällisen reunan kiinni vuoriin
ennen sivusaumojen ompelua.

Valmis tilkkukissa

Ompelukoneen suojus

Sain työkavereiltani Marimekon lahjakortin eläkkeelle lähtiessäni. Ostin sillä kerniä (kankaan nimi on hukassa), jolla verhoilutin ison vahtomuovikuution, jota käytän apupöytänä ja välillä sängyssä ristiselän ja jalkojen rentoutukseen. 

Materiaalia jäi kuitenkin hieman jäljelle ja päätin tehdä siitä sisustukseeni sopivan toisen elementin, ompelukoneen suojan. Jouduin käyttämään kekseliäisyyttä, jotta sain materiaalin riittämään, mutta lopputuloksesta tuli juuri toivotunlainen. Nytkin kone odottelee kuvan mukaisesti vieressäni, milloin se pääsee taas käyttöön.

Etuosa

Oikea pääty

Vasen pääty, jossa on tasku paininjalkaa ja
mittanauhaa varten.

Kiilat vanhoihin farkkuihin

Noin viisi vuotta sitten (2017) sain oikeaan polveeni osatekonivelen. Polvi toimii kohtuullisen hyvin, jos ei ole liian kylmä tai kuuma sää. Sen sijaan puristava housun lahje on sen inhokki. Ajattelin alkaa taas 60-lukulaiseksi ja levensin ensin kokeeksi pillifarkut, jotka muutoin olisivat siirtyneet kierrätykseen tai pehmolelun ihoksi.

Purin farkkujen ulkosaumaa nilkasta hieman polven yläpuolelle asti. Mallailin mittanauhan kanssa, kuinka leveän lahkeen haluaisin. Leikkasin puolikaavan viivotinta apuna käyttäen. Tilkkulaatikosta löytyi pari palaa erään tekstiilitaiteilijan kädenjälkeä, joustavaa pellavaa. Leikkasin siitä kaavan mukaan palat, jotka venyvät sivusuuntaan. Minulle oli kulkeutunut myös mustia pitsejä, vähän oudon mallisia, aika pehmeän tuntuisia. Ajattelin, että kokeiluunhan käy mikä tahansa ja päätin ommella ne kiiloihin.

Etsin pitseille oikeat kohdat, harsin ne pienin pistoin kiinni ja ompelin varovasti paikoilleen. Purin puntista käänteet ja sovitin kiilat nuppineulojen avulla halkioihin. Loppu olikin nopeaa koneompelua. 

Olin erittäin tyytyväinen, sillä farkuista tuli suosikkivaatteeni koko seuraavan kesän ajaksi. Päätin tehdä toisiinkin housuihin kiilat. Kokemus opetti, että kiilan tulisi alkaa hieman ylempää, jotta polvi olisi vielä vähemmän puristuksissa  istuessani.

Valmiit kiilat

Kevään 2022 nuppupeitot

Nämä kuvat pääsivät tänä keväänä Wellamo-opiston virtuaaliseen kevätnäyttelyyn. Opettajani Tarja Härkönen toimitti fyysiset peitot Tilkkukillan kautta Päijät-Hämeen keskussairaalan keskososastolle.

Klikkaa kuvaa, niin näet yksityiskohdat tarkemmin.

Muumipeikko ja Mymmeli

Koko 52 x 49 cm

Muumimamma

Koko 51 x 44 cm

Purjeveneet

Koko 44 x 50 cm

Pörriäiset

Koko 49 x 39 cm

Hiirulaiset

Koko 46 x 42 cm

Wellamon näyttelyn avajaiset 22.3.2022.
Viimeinen kevät osoitteessa Kirkkokatu 16.

Tilkkutyötä ja paljon kirjontaa

 

Kassin päällikangas valmistui noin puolessa vuodessa.

Sunnittelu

Käsityöopettajani Tarja Härkösen innoittamana aloin suunnitella keväällä kassia, jonka toteuttaisin tilkkutyönä. Tarkoitus oli opetella etupistokirjontaa. Tuolloin en vielä aavistanut, mihin ryhdyn. Asiakkaaksi valikoitui tyttäreni Taija. Pyysin häntä valitsemaan 40 Caran d´Ache -puuväristä 6 mieleistä. Näiden värien pohjalta tekisin hänelle kassin, jossa on metsä tai puutarha. Halusin käyttää vain kaapissani olevia materiaaleja. Aloitin mummon, äidin ja siskon muliinilankojen selvittelyn. Erottelin tilkkulaatikoistani kankaat, joissa oli valittuja värejä.

Työtä varten jouduin lopulta ostamaan vain kaksi pakettia kirjontaneuloja, päävetoketjun ja kolme vyyhtiä kirjontalankaa.

Satumetsään suunnittelin kolme isoa, vuokon tapaista kukkaa ja kaksi puuvartista ruusua. Halusin porojen lisäksi muitakin eläimiä. Mietin oravaa, jänistä ja pöllöä. Lopulta päädyin kettuun. Puun oksat olivat aika ahtaat, joten linnut löysivät tiensä tyhjään tilaan taivaalla.

Pahvikkoja syntyi useita. Lajittelin langat sävyttäin.

Ideoin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään
-kirjan pohjalta maisemaa:
taivas, puut juurakoineen, mäkeä...

Siskon anorakkikankaan palasta löytyi kaksi poroa.
 Ehkä tekisin satumetsän Lapin maisemaan?
Keskiyön aurinko.
Kukkatilkussa oli kaksi ehjää ruusua.
Päätin leikata ne irti.

Välillä tarkistin, että pysyin värikartalla. Ei mustaa!

Kirjonta

Aurinko ja poro

Kuvittelin, että niin selkeä asia kuin pyöreä pallo olisi helppo aloitus. Arvaus meni pieleen. Aloitin etupistot pallon reunoilta, vaikka olisi pitänyt aloittaa keskeltä. Lähes kaikissa muissa osissa kirjonta aloitetaan kiinnittämällä ensin reunat. Auringon keskikohta nousi kuprulle ja jouduin korjailemaan sitä myöhemmin. Ei ollut tyytyväinen aloitukseen.

Seuraavaksi kiinnitin porot. Ompelin ne kiinni pykäpistoin. Päätin, että ompelen kaikkien isojen osien reunat pykäpistoin pohjakankaan läpi. Siihen menee enemmän lankaa ja aikaa, mutta työstä tulee tukeva. Olin valinnut pohjakankaaksi äidin vanhaa lakanaa: kevyttä puuvillaa. Opettaja oli neuvonut, että langanpäät pujotetaan päällisen ja pohjan väliin. Takapuolella näkyy vain pieni piste päättelylankaa. Siitä on myöhemmin kuva.

Reunoihin pykäpistoja

Sisälle etupistoja

Vuokot

Minulla oli iso tilkku juuri värikarttaan sopivaa lilapohjaista kangasta. Käytin sitä vuokkojen keskustaan, kantokahvojen sisäpuoleen ja taskun vuoriin. Vuokkojen ompeleminen oli yhtä nuppineulan pistoa ennen kuin sain kiinnitettyä ne keskustan avulla tukevasti vuorikankaaseen. Jos olisin ommellut terälehdet pykäpistoilla, olisi niistä tullut kömpelöt ja rumat. Päätin reunustaa ne tikkipistoilla ja täyttää etupistoilla. Vuokot ovat kassin kestävyyden näkökulmasta heikoin lenkki, sillä terälehdet rispaavat kovin.

Ruusut, lehdet ja puuvarret

Ruusukuviot ja lehdet sain valmiiksi painettuina, joten oikeastaan oli aika helppoa jatkaa niitä kirjomalla. Sain käytettyä laajat varastoni erisävyisiä punaisia lankoja. Ompelin ensin kukat pykäpistoilla taustaan, sitten jaoin alueet lohkoihin ja täytin ne yksi kerrallaan mukaillen pohjakuviota.

Lehdet ja rungot kiinnitin ketjupistoilla reunoista. Runko oli aika tylsä. Lopulta keksin, että koristelen sen näyttävillä saniaispistoilla, tosin en tiennyt nimeä ennen kuin tätä kirjoittaessani.

Metsä ja vesi

En suunnitellut kassia paperilla juuri ollenkaan. Tämän työn kiinnostavin asia oli, että se oli täynnä yllätyksiä ja keksintöjä. Ne paljastuivat vasta työtä tehdessä.

Metsä oli teknisesti haastava. Tummanpunainen satiinilakana rispasi. Metsäpalsta sisälsi useita paloja, jotka eivät pysyneet paikallaan. Tämän vuoksi puustosta piti tehdä tiheä. Ompelin ensin taivaanrannan (taivaan ja metsän rajan) ja sitten metsän ja veden rajan pykäpistoilla tukevasti vuoriin. Tummanpunaisen kankaan liittymäkohdat on sijoitettu puunrukojen, lehtien ja porojen taakse. 

Mietin piirtämällä, miten pelkistäisin kuusikon. Tein taas ensin ääriviivat tikkipistoilla ja sen jälkeen täytin alueet pienillä etupistoilla.

Vesi oli yksi työn kiinnostavimmista asioista. Kävin kuvaamassa Vesijärveä, katselin kuvia netistä. Mietin veden väriä ajatellen värikarttaa ja olemassa olevia muliinilankojani. Miten saisin järven aaltoilemaan ja auringon kiiltelemään veden pinnassa? Mielestäni onnistuin hyvin, vaikka turkoosi sävy vaihtuikin langan loputtua.

Parhaiten erotat järven yksityiskohdat, kun klikkaat tekstin aloituskuvaa.

Tässä vaiheessa keksin, miten aalto tehdään (kts. etureuna).
Ompelin turkoosin värin 3 säikeellä ja valkoisen 2 säikeellä.
Veteen syntyi struktuuri.

Kettu ja linnut

Olin juuri virkannut Kettuliinun ja edelleen mietin kettujuttuja. Löysin ideakuvan, jonka muokkasin omanlaisekseni. Käytin ompelussa tikki- ja etupistoja. Sijoitin ketun lepäilemään puunlehvien alle, piiloon auringonpaisteelta.

Lintuja mahtui taivaalle kaksi. Minulla oli valmiina lakanakankaalle piirretyt hahmot, jotka kiinnitin pykäpistoilla aluskankaaseen asti ja kirjoin eläviksi. Samoja lintuja olen käyttänyt käsitöissäni useasti, esim. täällä ja täällä.

Lähde: Pinterest

Valmis kettu

Valmis lintu

Maa ja taivas

Maa tarkoittaa työssäni harmaata flanellia, joka ei ole kovin tukevaa. Se piti kassin kestävyydenkin vuoksi täyttää tihein etupistoin. Jotta alue ei olisi ollut niin yksitoikkoinen, kirjoin muutamia kiviä. En ollut niihin kovin tyytyväinen. Langan värivalinta ei onnistunut ja kivet näyttävät "läpinäkyviltä". Mietin myös kiven muotoisia tilkkuja. Leikkasin niihin sabluunatkin, mutta jostain syystä jätin idean. Maa ja kivet erottuvat hyvin aloituskuvassa.

Taivaan aloitin korjaamalla kohollaan olevan auringon. No, ei se juuri korjaantunut. Ompelin ensin auringon ympärille kehiä, sitten aina isompia säteitä, kunnes koko oikea ylänurkka oli pelkkää aurinkoa. Tästä sain idean, että käytän punaisia väriä auringon puolella maisemaa ja viileitä värejä kauempana.

Taivaan kirjominen oli ihanaa! Tein ensin paljon taustatyötä: tuijotin taivasta, tutkin vanhoja valokuviani, ja tarkastelin taiteilijoiden pensselin jälkeä (mm. Van Gogh). Lopulta päädyin irrottelevaan otteeseen. Halusin, että ilmavirtaukset näkyvät lintujen lennossa ja taivas liikkuu.

Piirsin tekstiilitussilla ensin kiekuran ja ompelin sen päälle nopeasti ennen kuin tussi ehtisi haihtua. Kun olin saanut taivaan täytetyksi, tein vielä "varjoja" eli rinnakkaisen ompeleen.

Kassin kokoaminen ja yksityiskohdat lyhyesti

Kun päällinen oli kirjottu valmiiksi, tarkistin että kassi on suorakaiteen muotoinen. Tasasin reunat saumurilla ja leikkasin lilasta solmubatiikkikankaasta suunnilleen samankokoisen vuorin. Ompelin sisäsaumat ja jätin sisäsivuun kääntöaukon. Tein vetoketjullisen sisätaskun ja ompelin sen kiinni vuoriin. Kiinnitin niminauhan.

Ompelin vuorin ja päällikankaiden nurkat "kiinni", jotta kassiin tulisi pohja.

Kirjoin ja ompelin kantohihnat. Mitoitin ne niin, että kassia voi kantaa sekä olkapäällä että kädessä.

Ompelin vuorikankaasta "lipareen" eli suikaleen, johon kiinnitin kassin päävetoketjun. Tämä oli kenties hankalin vaihe ja tarvitsin siinä opettajan apua.

Sisätaskuun mahtuu passi tai kännykkä.

Pohjakankaassa näkyvät pykäpistot ja päättelyt.
Vuori peittää nämä kaikki.

Kassin pohja ulkoapäin

Aputikkasin kantohihnat kassin reunaan.

Vuoritin taskun ja kantohihnat samalla kankaalla.

Vaikein vaihe koko kassissa oli
päävetoketjun kiinnitys.

Valmis!