Tilkkunorsu

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKS 2015

Olen jo vuosia halunnut valmistaa norsun tilkuista. Taustalla mielessä pyörivät David McKeen Elmeri-kuvakirjat, joita luin tyttärelleni noin 15 vuotta sitten. Ne kuuluvat ikivihreisiin. Muutenkin nuo viisaat, isokorvaiset ja hienot eläimet kuuluvat suosikkeihini.

Löysin kirjastosta Special Burdan nro 31/93. Siinä on runsaasti lelujen kaavoja, mutta melkein kaikki ovat pörröisiä. Päätin ottaa lehdestä kaavat parempien puutteessa ja muokata niistä sopivat tilkkutyöhön. Ompelin osan pikkutilkuista ensin lakanakankaaseen (korvat, sivut ja mahan alusen).

Tilkkutyön rispaavan luonteen vuoksi huolittelin kaikkien palojen reunat tiheällä siksakilla, samoin täyttöaukon mahan alla.

Työssä oli useita haastavia kohtia, joihin sain ideointiapua kaverilta: korvien kiinnitys, suun kokoaminen, kärsän pää, silmien kirjonta, täytteen määrä eri kohdissa, jotta norsun tasapaino säilyisi, ja torahampaat. Lopulta jätin hampaat pois, koska ne olisivat tuoneet päähän aivan liikaa painoa ja norsuparka olisi kellistynyt jatkuvasti nenälleen.

Norsun nenänpään istutin lopulta useiden muiden yritysten jälkeen käsin ompelemalla ulkokautta. Neulaa ja lankaa ja pienen pieniä pistoja käyttäen tuli lopputuloksesta miltei hyvä. Isot korvat ideoin Dumbolta. Sain Dumbolta idean siihenkin, että saatoin jättää torahampaat pois hyvällä omatunnolla. Norsulapsella torahampaat eivät vielä ole kehittyneet.

Näin kovasti vaivaa norsunsilmätutkimukseen. Silmät ovat ruskean oranssit ja kapea osa suuntautuu kärsää kohti (kuvassa vasemmalla). Silmäripset ovat harvat mutta pitkät. Pohjakankaana on musta lakanakangas, jonka ensin applikoin huolellisesti pohjaan 3-säikeisellä muliinilangalla. Iiris on kaksivärinen tyttäreni ehdotuksesta ja keskusta on viimeiselty mustalla. 

Olisi ehkä kannattanut tyytyä johonkin lelumpaan ratkaisuun. Toivottavasti lapsi ei näe painajaisia.

Tilkkukissat 4 - 6

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKS 2015

 

Farkkunalle sai kaverikseen kolme tilkkukissaa. Kissoja olen tehnyt ennenkin ja ne löytyvät myös tästä blogista. Haasteellisinta oli jälleen kasvojen kirjonta. Kun kirjontaa ei tee jatkuvasti, siihen menettää jotenkin otteensa. Pitäisi periaatteessa aina onnistua ensimmäisellä kerralla, sillä purkamisesta jää ikävä jälki.

 

Farkkunalle

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKK 2015

Farkkunalle syntyi oikeastaan kaverini haasteeseen: tee denimistä mahdollisimman hieno nalle. Sunnittelu lähti liikkeelle kirjastosta: sieltä löytyi pörröisten, teknisten nallejen kaavoja useita, samoin teollisen näköisiä versioita. En edes kuvitellut, että veisin sairaalaan pehmolelun, josta voisi irrottaa osia tai pistää niitä suuhunsa.

Valitsin nallen, jonka ensikertalainen voi toteuttaa ilman hermojen menetystä. Materiaali sinänsä on jo tarpeeksi haastava. Vanhoja farkkuja jäi runsaasti penaaliprojektista, jossa opin, miten farkku venyy juuri väärään suuntaan ja rispaantuu reunoista helposti.

Leikkasin kaavat ohjeen mukaan ja huolittelin kaikki osat siksakilla. Palautin lähdekirjan ottamatta tietoja ylös. Harmi. Lisään ne tänne, jos kirja löytyy. Ehkä teen vielä toisen farkkunallen joskus...

Kokosin nallen käyttäen kaksinkertaista saumaa. Ompelin muuten kahteen kertaan kaikki sairaalaan menevät lelut. Ne on tehty ahkeraan halauskäyttöön.

Kasvot ompelin muliinilangalla. Yhteistyössä sisareni kanssa kudoimme ja virkkasimme nallelle liivin, jota voi riisua ja pukea.

Junapeitto

Junapeitto oli helppo toteuttaa. Sain Harjulan tilkkukurssin opiskelijalta vaihdossa junakuosista puuvillaa ja sen kun vain sitten surruuttelin. Peitosta tuli iloinen. Hieman mietin kohderyhmää, mutta poikien siniseen yhdistettynä punainen kyllä menettelee, vai mitä.

Yksityiskohta ja nimikointinauha

Toinen koirapeitto

Wexleriltä kauan sitten ostamastani pikku tilkusta syntyi useita koirapeittoja. Yritin taas käyttää pikkuisetkin tilkut ja tavoitella iloista fiilistä omien murheiden vastapainoksi. Mielestäni onnistuin.

Valmis peitto

Yksityiskohta

Lumiukkolakana

Lumiukkolakanan tein Peruun lähettämäni nuppupeiton lahjapaperiksi. Vanha, lakanasta purettu pitsi on maalattu pensselillä ja silkkimaalilla. Istutin sen lakanaan siten, että se somistaa pikku prinsessa päälakea.

"Perulainen" tilkkupeitto

Ystävä odotti tyttövauvaa Perussa 11 000 km:n päässä. Hänen mielivärinsä olivat oranssi, lila, tummanpunainen ja punaiset sävyt muutenkin. Toivoin, että oikean väriset tilkut löytyisivät kotoa. Lopputuloksessa näkyy monta erilaista värjäystapaa. Yritin myös tavoittaa mielikuvaani perulaisten tekstiilien värimaailmasta. Vuori on luonnonvalkoista flanellia ja välissä on amerikkalaista ekopuuvillaa, sitä parasta vauvoille.

Asiakas oli tyytyväinen. Pitää kysyä lupa, saanko laittaa kuvan tyttövauvasta peittoon kietoutuneena.

Valmis työ

Työn etenemisvaiheita

 

Leikkivät pupuset

Valmis peitto

Leikkivät pupuset toteutin ennestään tutulla tekniikalla.  Idea oli yhdistää pupukuosiin "epäonnistuneita" tilkkumaalauksia.

Koko 45 x 50 cm. Välissä on polyestervanu. Fleece ei ole minua varten, mutta kokelin sitä pariin peittoon. En suosittele. Taustalla on pupukangasta.

Luonnos

Yksityiskohta

Yksityiskohta

Viidakkoikkuna

Nuppupeitto Viidakko syntyi Harjulan opettajalta saamani idean pohjalta. Halusin käyttää ihan pienimmätkin tilkun jämät tähän. Viidakko- ja porokankaan sain systeriltä, joka poistaa turhia tavaroita minun innoittamanani ;)

Porokangas on toteutettu batiikki-tekniikalla. Välissä on amerikkalaista ekopuuvillaa viimeinen pala. Sitä ei saa mistään lisää. Surku, sillä se on tilkkupeittoihin paras mahdollinen välimateriaali ikinä.

Koko 45 x 49 cm

 

Takapuoli

Luonnos, jossa on väärät värit

Yksityiskohta

Ikuisuusprojekti: ristipisto, osa I

Ikuisuusprojektini liittyy työstressin purkamiseen. Olen tehnyt tätä ristipistoa jo lähes 20 vuotta, mutta aika ajoin se liikahtaa valmiiseen suuntaan. Syöpädiagnoosia ja leikkausta odotellessani neljäs "ikkuna" tuli valmiiksi.

Muliinilangat ovat suurimmaksi osaksi 50-luvulta, omalta mummoltani, ja tuoli, johon tämän pitäisi päätyä, on myös 50-luvulta. Ristipistoa kolmisäikeisellä langalla siis tämä on, jos ei joku tunnista. Ja jos joku tuntee Kaffe Fassett -taiteilijan, niin muinoin sain häneltä tähän innoituksen. Malli on ihan oma ja kehittyy tehdessä.

Aika monta pientä muliinilankatussukkaa tähän sai kulumaan. Mummo tai äiti ovat viisaasti laittaneet kanttinauhalla langat kiinni, etteivät mene ihan sekaisin. Iän huomaa siitä, että uusi lanka on kovempaa. Tosin hikisissä vaihdevuosikäsissäni kaikki pehmenee ja menee nuhruiseksi.

Ristipiston ompelu on erityisen meditatiivista. Jos hetkeksikin huomio herpaantuu, joutuu purkamaan. Pari virhettä on syntynyt, kun olen liian pimeässä ommellut, mutta tuskin muut niitä löytävät. Erityisesti musta lanka on haastava.

Vielä pikku vinkki: siristä silmiä ja katso kauempaa. Kuva muuttuu hieman kolmiulotteiseksi ja idea tulee paremmin esille.

Seuraava vaihe on siistiä reunat symmetrisiksi ja keksiä, miten päällinen oikeasti liitettäisiin tuoliin. En ollut ottanut huomioon kutistumista, jonka ristipisto aiheuttaa. En myöskään ollut lisännyt  jakkaran paksuun reunaan milliäkään varaa. Nimittäin kankaan alle tuleva pehmuste tai täyte vie myös oman tilansa. Haasteita siis riittää vielä eläkepäiviksikin ;)