Pentagonipussukka

Viisikulmio eli pentagoni inspiroi minua tekemään vielä kevään toisen pussukan. Työ oli todella hauska, mutta vaati paljon tarkkuutta.  Aloitin piirtämällä mallineen jos toisenkin ennen kuin onnistuin niin, että saumat kohdistuivat lähes täydellisesti. Väriksi valikoituivat punaiset sävyt, koska tiesin sisareni pitävän niistä.

Blokki muodostuu kolmesta viisikulmiosta ja on muodoltaan kolmio. Lopuksi kolmiot ommellaan kahteen riviin, jotka yhdistetään pitkällä saumalla. Risteyskohdissa sai olla tarkkana.

Valmis työ

Sisälle tein kaksi taskua pikkutavaroita varten. Reunan kanttasin samalla kankaalla kuin vetoketjureunan. Vuori ja päädyt ovat jämätilkkua Kuka lohduttaisi Nyytiä -kankaasta, josta olin  aiemmin tehnyt tyttärelleni pikkulaukun (siitä ei ole kuvaa). Kangas on jämäkkä ja vettä hylkivä. Kaikki materiaalit vetoketjua ja täytehuopaa lukuunottamatta ovat jämämatskuja. Huopa olikin kätevä kiinnittää, sillä siinä oli liima toisella puolella.

Pussukka meni pakettiin tosi littanaksi ja sen sisälle mahtui jopa kirja.

Työvaihekuvia

Tilkkupinta valmiina. Kuvion voi hahmottaa monella tavalla.

Nurja puoli: Kolmion keskikohdassa jätetään 

saumavaran verran ompelematta. Saumat silitetään yhteen. 

Yhdistettäessä kolmioita saumat silitetään auki.

Kimonopussukka

Japanilaisen riisipussin kimonokankaasta oli jäänyt yksi isohko tilkku ja vuorikankaastakin muutama ehjä kuva. Koska lähes kaikki Wellamo-opiston tilkkuilijat ompelivat pussukoita, päätin minäkin yrittää. Edellisenä vuonna talteen ottamani kaava/malli näytti helpolta. No en nyt tiedä...

Valmis "meikkilaukku"

Valmistusvaiheita

Kimonotilkun leveys oli noin 40 cm, joten päätin, että noin 30 cm on juuri sopiva pussukan pohjan pituus. Myös pussukan korkeus muotoutui olemassa olleen tilkun mukaan. Leikkasin kuviokankaasta kaikki ehjät kuvat irti ja sijoitin ne taustaan. Kiinnitin ne kaksipuolisen liimaharson avulla.

Seuraavaksi koneapplikoin mustalla langalla kuviot. Tämä vaihe piti tehdä ennen vuorin kiinnitystä, jotta sisäpuolesta tulisi siisti. Päätin kirjoa käsin keltaisella ja tummanpunaisella 2-säikeisellä muliinilangalla kuvioiden sisältä (lähikuvat) ja tikata oranssilla lopuksi kuvioiden ulkolaidat, jotta tikkaus kiinnittäisi päällisen vuoriin, mutta ei erottuisi sisäpuolelta kovinkaan paljon.

Lähikuva kukasta, joka on yhdistetty kolmesta tilkusta.

Lähikuva linnusta. Näin paljon vaivaa sen 

silmän ja nokan kirjomisessa.

Lähikuva perhosesta.

Tätä kuvaa edelsi vaihe, jossa aputikkasin pussukan 

haluamaani muotoon ja leikkasin ylimääräisen kankaan pois. 

Tilkkupinta, puuvillavanun kiinnitys, kanttaus ja 

viimeisenä käsintikkaus olivat vihdoin valmiina. 

Valmis kimonopussukka

Kaapissa lojunut vetoketju sopi mainiosti kokonaisuuteen, 

samoin punainen kanttinauha, joka riitti juuri ja juuri tähän 

sekä seuraavaan, punaiseen pussukkaan. 

Vuori on värjäämääni oranssia lakanakangasta.

Valmis pussukka toimii lääkelaukkuna ja samalla silmänilona.

Keinutuolimatto ja pieni tyyny

 

Valmis keinutuolimatto ja tyyny

Suunnittelu

Blokki muodostuu neljästä 15 x 15 cm:n neliöstä, joista kukin on leikattu samalla tavalla "vinoon". Neliön ulkoreunan mitat ovat aina 9 cm ja 6 cm. Tästä tein sabluunat.

Pääasiallinen materiaali on ylijäämäverho, 

jota riitti myös vuoriksi. 

Turkoosi on itse värjäämästäni vanhasta lakanasta.

Valmiit blokit

Ompelujärjestyksen suunnittelua.

Tyynyn työvaihekuva. Tästä näkyy, ettei tilkkujen 

sommittelu ja ompelu ollut ihan helppoa. 

Tein tyynyn jämätilkuista.

Valmis työ

Valmis keinutuolimatto

Yksityiskohtakuva

Vuori, josta selviää, millaiset verhot meillä on olkkarissa.

Ai niin - matto pysyy liukuesteristikon avulla paikallaan.

Joulukortit 2025

Muuton vuoksi joulukorttien valmistaminen jäi viime tinkaan eikä yksikään ehtinyt punaiseen kirjekuoreen. Käytin tänä vuonna pelkästään kaapista löytyneitä aineksia: tilkkuja, 2-puolista liimaharsoa, valkoista huopaa, valmiita korttipohjia, akvarellipaperia ja ompelukonetta. Sydämen leikkasin vapaalla kädellä; tähti-sapluuna oli jäänyt varastoon jostain nuppupeitosta.

Tilkkutalokassi

Wellamo-opiston tilkkutyökurssin opettaja antoi tehtäväksi sommitella erilaisia ikkunoita vähän gaudin tyyliin: vapaasti.

Sen seurauksena syntyi upeita kerrostaloja, kaupunkimaisemia ja talojen asukkaita ikkunoidensa takana. Päätin käyttää tehtävään kaapissa kauan odottaneen, sinivalkoisen, vähän syksyisen kankaan. Siitä tuli kevyt varakassi reppuuni. Sen molemmin puolin on kerrostalo: toisella puolella autiotalo, jonka kaupunkiketut olivat vallanneet kodikseen, toisella puolella äveriäiden ihmisten koti, kirkkaasti valaistu, ikkunoissa pitsiverhot ja posliininorsut. Vuori on samaa sinivalkoista kangasta.

Talojen harmaa osa on rakkaasta taiteilijatakistani, jonka ostin kalliilla hinnalla putiikista. Jäljelle jäivät enää värikkäät helmiäisnapit.

Yksityiskohtakuvia

Yläikkunan verho käsin kirjailtu, ikään kuin pitsi

Ikkunoiden reunusten tikkaus käsin

Konetikkaus lehtikuvioissa

Joulupussi leluille 2025

Kun vaatekomeron hylly alkoi täyttyä sairaalaan menevistä leluista, piti niiden säilytykseen kehitellä jouluinen lelupussi. Olin joskus ommellut tyttärelle joulukankaasta tyynyn. Sitä ei enää käytetty, joten irrotin päällisen ja pesin sen. Leikkasin kaitaleita, sommittelin ne kaapista löytyneen punaisen kankaan kylkeen ja applikoin koneella. Lopuksi tein samalla idealla pussiin nauhan, jonka kiinnitin saumaan. Kortti on oikeasti vanha. Se löytyi anopin perittyjen valokuvien joukosta.

Suomen suurin joululahja 2025 - ja minun viimeinen

lahjapussini tähän projektiin

Lopuksi vielä yhteiskuva, josta muumipeikko puuttuu...

ja toinen, jossa kaikki ovat paikalla.

Uusia ja vanhoja amigurumeja

Jouduimme muuttamaan melkein koko lokakuun ajaksi väistötiloihin asuntomme remontin ajaksi. Tietokonetta ei voinut ottaa mukaan, mutta onneksi käsitöitä voi tehdä ilman sitä. Päätin omistautua amigurumeille ja sukille. Niitä kertyi aika paljon.

Meduusat

Olin jo aiemmin suunnitellut ja virkannut pyynnöstä meduusan, mutta tietenkään en muistanut merkitä mitään muistiin. Minulle jäi vain kuvia. Niiden pohjalta laadin (ennen muuttoa) itselleni ohjeen. Tarkistin sen vielä virkkaamalla toisen kappaleen omalla ohjeellani. Se löytyy täältä linkistä.

Käytin mallina oikeiden meduusojen kuvia. Lelun idea on, että silmät voi laittaa piiloon "hatun lierin" alle.

Muumimamma ja muumipeikko

Lasten toivelelut piti toteuttaa tänäkin vuonna. Näitä ehdin tehdä vain pari ennen paluumuuttoa. Ohje löytyy iki-ihanasta kirjasta Mukavat muumiamigurumit, jota olen käyttänyt vuosia. Näitä peikkoja olen tosin muuntanut omilla mausteilla, esim. jalat teen nykyisin aloittaen yläpäästä ja lopettaen jalkapohjiin. 

Pikkupossu Putte

Possun ohje löytyi v. 2023 ostamastani lehdestä Virkkauunelma Amigurumi. Virkkauksen ystävät. Koristehahmoja & Onnentuojia (joulunumero). Toimituksen mukaan mallit ovat unkarilaisen Orsi Farkasvölgyin käsialaa. 

Toimitus ei vastannut lehdessä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. Ainakin possun ohjeesta puuttui useita rivejä sivulla 69. Possun kärsän ja aika paljon muutakin pähkäilin itse. Mutta mallit ovat tosi söpöjä. Lehdessä on kielletty julkaisun minkäänlainen näyttäminen, joten ei siitä sen enempää.

Pingviini Pinni

Virkkasin pitkästä aikaa Anu Kosken suunnitteleman pingviinin. Linkki, jonka laitoin tänne blogiini v. 2021,  ei ole enää voimassa. En usko, että hän pahastuisi siitä, että tein toistekin sairaalaan lapselle suloisen Pinnin. Myssy on omaa käsialaani.

Lopuksi vielä yhteiskuva, johon kilpparikin livahti. Ohjeen

löysin kauan sitten jostain kirjaston amigurumikirjasta.

Tilkkukissat 23 - 25

En taaskaan voinut unohtaa suosikkilelujani tilkkukissoja. Niiden tekeminen vain on niin mukavaa. Lisäksi näihin voi käyttää aiemmista töistä jääneitä kaitaleita.

Lasten sukkia

Taaperoikäisen lapsen sukan koko on aina kysymysmerkki, sillä jalka kasvaa nopeasti. Pääsääntö on, että varteen luodaan 40 silmukkaa eli 12+8+12+8 silmukkaa puikolle. Kantapäähän löytyy netistä useita lähes samanlaisia ohjeita. Jalkaterä neulotaan myös 40 silmukalla, mutta terä neulotaan sitä pidemmäksi, mitä isompi on lapsen jalkaterä. Villa venyy ja muotoutuu ihanasti.

En ollut koskaan neulonut junasukkia, joten aloitin niistä. Pieni sukka valmistuu melkein yhdeltä istumalta ja helposti päivässä, jos ei ole muuta tekemistä ja telkkarista tulee hyvää ohjelmaa. Valitsin monivärisen ohuehkon sukkalangan, joten vain aloitus- ja lopetuslanka piti päätellä.

Käytin Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilla olevaa ohjetta, jonka voi tulostaa itselleen. Siinä kerrotaan myös junasukan tarina.

Junasukkien innostamana neuloin vielä kolme muuta paria 

pienille ja vähän isommallekin vilukissalle. 

Pieni nivelnalle

Kauan sitten olin kiinnostunut ns. steiner-nukeista. Tein sellaisen niihin aikoihin, kun olin vasta valmistunut opettaja ja aloitin työurani steinerkoulussa. Nukke on vieläkin olemassa, tosin erittäin huonossa kunnossa. Joka tapauksessa lainasin kirjastosta inspiroivan teoksen: Karin Neuschutzin Ommellaan nukkeja. Pehmeät nuket ja nukenvaatteet luonnonmateriaaleista (2009). Steiner-nukkea en saanut aikaiseksi, mutta kiinnostuin nivelistä, jotka voidaan tehdä helposti. Nappi kiinnitetään kankaan ulkopuolelle olkapäähän ja ommellaan vahvalla langalla ja nukkeneulan avulla käsivarren, vartalon ja vastakkaisen käsivarren läpi - ja sama takaisin.

Kirjassa on nukkeohjeiden lisäksi myös pikkuruisen nallen ohje. Löydettyäni "vahingossa" sopivan palan tummanruskeaa plyysiä oli pakko kokeilla. Piirsin vähän reilummat saumanvarat kuin ohjeessa ja keräsin rohkeuteni. Ihan pientä on nimittäin paljon vaikeampi ommella kuin isompaa. Työstä suurin osuus oli käsin ommeltavaa, mutta väistötiloissa minulla oli aikaa. - Jonain toisena päivänä ompelen vielä steiner-nuken.

Nalle onnistui niin hyvin, että se päätyi 

kotikokoelmaani.