lauantai 30. syyskuuta 2023

Joulukortti tilkkumaalaus-tekniikalla


Ohje

  1. Leikkaa pahvista sabluuna, joka on noin 1 cm isompi kuin kortin aukko.

  2. Piirrä kuvan kokoinen kaava lyijykynällä liimaharson rösöiselle liimapuolelle.

  3. Silitä piirrospuoli kankaaseen päin kuumalla raudalla leivinpaperin välissä. Piirros jää näin  kankaaseen.

  4. Poista varovasti paperi. Vahvista tarvittaessa viivaa.

  5. Asettele tilkut pinsettien avulla reunojen sisälle. Huom. Osa siis voi jäädä aukon ulkopuolelle ja kiinnittyy tikkauksessa.

  6. Paina kuva litteäksi leivinpaperin välissä kuumalla raudalla.

  7. Aseta tylli päälle. Tikkaa kuvan päältä tiheästi, jotta lähes kaikki tilkut kiinnittyvät. Lisää koneommel lopuksi lyijykynäviivan mukaisesti.

  8. Silitä 1 pisteen lämmöllä leivinpaperin välissä. Harso ei siedä kuumaa rautaa.

  9. Lisää tyllin päälle yksityiskohdat.

  10. Leikkaa ylimääräinen reunoista. Ei kuitenkaan nurkkia.

  11. Kiinnitä työ teippien avulla nurkista oikeaan kohtaan.

  12. Liimaa taustapahvi (koko 9,5 cm x 14 cm standardikortissa eli hieman pienempi kuin kortti). 

  13. Laita työ yön yli painon alle.



sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Pikku Heppa


Pikku Heppa syntyi jalkarättiflanellin jämäpaloista. Löysin Pinterestistä helpon kaavan. Vuoritin kaikki osat vanhalla farkun lahkeella. 



Harjaa varten kehittelin sapluunan. Mittasin harjan pituuden ja leikkasin pahviin oikean mittaisen reiän. Kieputin mustaa merinovillalankaa sen ympärille tasaisesti. Sitten ompelin molemmin puolin reiän päältä. Harja oli kohtuullisen helppo kiinnittää ompelemalla. Vasta viimeiseksi leikkasin lenkit ja tasasin harjan. No, ei se ihan yksinkertaista ollut. Harjasta tuli aika massiivinen, koska lanka oli paksua.

Lopputulos oli kuitenkin pehmoinen ja halattavan söpö.



sunnuntai 27. elokuuta 2023

Virkattua syyssatoa

Virkattuihin vihanneksiin, sieniin ynnä muihin syötäviin löytyy runsaasti ohjeita, joita voi sitten muokata oman näköisekseen. Esim.

Martat: porkkana, palsternakka, punajuuri

Kodin Kuvalehti / Marja Elo: kurpitsa, tatti, omena, porkkana


Virkkaajan syysmuotia 2023. Lilan sienen sain ystävältä.


Pikku Myy ja muut Englannin matkalaiset

Vuoden 2023 aikana innostuin virkkaamisesta niin, ettei siitä meinannut tulla loppua ollenkaan. Tein myös useita ohjeita, joihin sovelsin jo aiemmin kokeiltuja ideoita. Pikku Myy oli haasteellinen, koska omistan ns. nakkisormet ja pikkuiset osat tuottivat tuskaa. 

Myyn erikoisuus on, että aloitin virkkauksen nutturan korkeimmasta kohdasta. Ohje on täällä.

Pikku Myyn malli Tove Janssonin
kirjasta Kuinkas sitten kävikään?

Oma versioni. En ole aivan tyytyväinen
kasvojen kirjontaan. Haasteellista oli.

Muumipeikko ja niiskuneiti valmiina reissuun

Ryhmäkuva

maanantai 21. elokuuta 2023

Mustekala ja meduusa

Tein mustekalaa eli vauvan turvalelua varten oman ohjeeni ja virkkasin sen mukaan pari lelua Suomen Suurimpaan joululahjaan.

Oma ohjeeni löytyy täältä:




Meduusa matkasi Englantiin. Siihen ei ole 
ohjetta, mutta voisin joskus tehdä.

lauantai 19. elokuuta 2023

Sininen pikkukarhu

Nallen ohjeen tein yhdistellen useasta lähteestä ja loput omasta päästäni. En jaa sitä ennen kuin olen testannut vielä. Kokeilin ensimmäistä kertaa turvasilmiä. En ole ihan varma, sijoitinko ne juuri oikeaan kohtaan tai pitäisikö otsan kohdassa olla yksi silmukkakerros vähemmän. Hienosäätöä.

8 osaa

Nallekaverukset sylikkäin

torstai 1. kesäkuuta 2023

Ullakon ikkunat

Valmis peitto 100 x 82 cm

Päätin tehdä ensimmäistä kertaa kolmiulotteisen tilkkutyön. Aika paljon jouduin opiskelemaan ideaa, joka loppujen lopuksi olikin yksinkertainen. Kissat liitin työhön vasta loppuvaiheessa. Olen käyttänyt samoja kaavoja Portaat kissojen taivaaseen -peitossani.

Työvaiheita

Suunnittelu lähti liikkeelle kuosista, jossa seikkailee Harry Potterin pöllö Hedwig. Kuvittelin, miten Harry katselee ullakon ikkunasta, tuoko Hedwig hänelle odotetun viestin. 

Opiskelin klassisen tilkkutyöaiheen Pinterestistä: ikkunalaudan olisi oltava vaaleaa sävyä ja -pokan tummaa. Sitten menin etsimään tilkkuja. Kaapista löytyi vain systerin lahjoittama punaruskea kangas ja sen pariksi valkoista. Muut eivät sopineet aiemmin värjäämääni turkoosiin, josta halusin työhön raikkaan päävärin.

Blokin kriittisin kohta on nurkka,
jossa kolme tilkkua kohtaa.

Kuvassa näkyy työn isoin oivallus.

Kun ensimmäinen blokki onnistui, oli työ saman
toistoa, kunnes kaikki 12 olivat valmiita.

Yleensä vaalea saumavara käännetään tummempaan suuntaan, mutta näissä blokeissa se ei teknisesti onnistunut. Valkoinen saumavara hieman kuultaa läpi.

Kun ikkunat oli ommeltu, jatkoin peiton suunnittelua: Kuinka paljon kissoja ja mihin kohtaan peittoa?

Kissat liimattu

Kiinnitin kissat 2-puoliselle liimakankaalle ja silitin kohdalleen. Yritin saada peittoon mahdollisimman paljon liikettä. Yksi kissoista on musta. Se varmaan liittyy peiton tarinaan.

Tämän jälkeen applikoin kissat koneella, tiheällä siksakilla. 

Ennen tikkausta kaikki kolme kerrosta piti vielä kiinnittää
hyvin haka- ja nuppineuloilla.

Vuoriksi valitsin enkelit, jotka hivenen hohtavat hopealle.
Ne yhdistin päälliseen kapean valko-harmaaraitaisen
kuosin avulla.

Yksityiskohta applikaatiosta

Tikkasin koneella kaikkien kerrosten läpi ikkunatilkut, kissat ja terrakotat sivukaitaleet. Lopuksi kiinnitin niminauhan.

tiistai 23. toukokuuta 2023

Virkattu kukkapeitto

Valmis peitto 51 x 51 cm

Lähteet

Lainasin kirjastosta virkattujen ruutujen ohjeita, joista valitsin mielestäni kauneimmat. Jotain tein kaksikin kappaletta. Ei minulla ollut aavistustakaan, mitä niistä tulisi: ehkä vaate, verho tai pöytäliina. Jaksoin tehdä 33 kpl. Ruudut päätyivät puoleksi vuodeksi kaapin perälle.


Valmistelut

Olin saanut lahjoituksena ison määrän kalastajalangan tapaista luonnon väristä puuvillalankaa. Päätin vyyhditä ja värjätä sen pesukoneessa punaisella, oranssilla ja lilalla. Ohessa värjääntyi toki muutakin.

Valitsin oranssin mallikuvaksi.

Virkkasin luonnonvärisestä koetilkun, jonka myös värjäsin (kuvassa). Tilkku kutistui hieman yli sentin. Siis myös luonnonvärinen lanka piti vyyhditä ja kutistaa ennen projektin alkua.


Lopulta langat olivat
kaikki kerittyinä ja saatoin
aloittaa.

Työvaiheita



Vain kolme ruutua puuttuu

Huhtikuun lopussa kaivoin virkkaukset esille ja päätin tehdä niistä pienen vaunupeiton vauvalle. 6 x 6 ruudun peitosta puuttui vain muutama pala. Hain taas kirjastosta taas ohjekirjan ja tein kolme ruutua lisää.

Valmis peitto ja kolme vaihtoehtoa vuoriksi

Seuraavaksi piti pohtia, mitä laittaisin täytteeksi ja vuoriksi. Täytteen piti olla vaaleaa, jotta pitsi näyttäisi raikkaalta. Se ei saisi tursuta rei´istä ulos. Sen piti myös olla lämmintä. Eurokankaasta löytyi puuvillafleeceä. En ollut koskaan kuullutkaan tuosta. Materiaali oli edullista. Kutistin sen 30 asteessa.

Vuoriksi valikoitui pehmoinen flanelli. Tosin jouduin kokoamaan sen useasta tilkusta.


Kerrosten kokoaminen ei noudattanut tavallisen tilkkupeiton vaiheita. Päällistä ei voinut tikata vuoriin eikä edes vanuun. Harsin ensin vuorin kiinni fleeceen (kuva). Tämän jälkeen tikkasin sen aivan harsinlankaa pitkin oikealta puolelta. Seuraavaksi ompelin taustan kiinni käsin, pienin pistoin päälliseen. Viimeisenä vaiheena vielä ompelin kaikki kerrokset 9 kohdassa yhteen muutamalla pistolla. Solmin langat lujasti ja pujotin ne vuorin alle. Lopuksi vielä ompelin niminauhan nurjalle.

Työtä tehdessä oli paljon kommelluksia. Jätän ne tällä kertaa kertomatta.

maanantai 15. toukokuuta 2023

Muumiperhe

Muumit retkellä Vesijärven rannalla

Pikkuinen muumipeikko syntyi juuri perheeseen

tiistai 11. huhtikuuta 2023

Kirjotut housun kiilat

Valmiit kiilat

Aiemmasta lahkeiden kiilakokemuksista viisastuneena päätin yrittää uudelleen. Tällä kertaa kiilat alkaisivat ainakin 10 cm ylempää, jotta polville jäisi enemmän tilaa.

Työvaiheita

Tein kaavan ja leikkasin vanhoista farkuista palat. Molemmat kiilat koostuvat kahdesta tilkusta ja vuorista, joka on mustaa lakanakangasta ja yltää vain siihen kohtaan, johon kirjonta päättyy. Halusin, että kiila joustaa yläosasta ja antaa polvelle tilaa. Myöhemmin mietin, että olisin voinut uhrata näihin kokonaiset housunpuntit, mutta en vielä tiennyt, että onnistuisin näin hyvin. Saumuroin farkun reunat ja harsin kohdan, jonka sisälle kuvio tulisi. Vuorin tehtävä on peittää lankojen päät ja suojata kirjontaa pesukoneessa.

Mietin kirjonnan aihetta noin puoli vuotta. Vihdoin sain inspiraation, kun näin Teerenpelissä ryhmän maalaamassa Vincent van Goghin Tähtikirkas yö -maisemaa, kukin omalla tyylillään.

Kuva on linkki lähteeseen.

Ensimmäiset tähdet

Luonnos

Ykköskiilan kuvion ääriviivat ommeltu.
Tein niiden mukaan peilikuvana
kaavan kakkoskiilaan.

Käytin työssä näitä pistoja: etu-, varsi-, tikki-, solmu- ja ketjupisto.

Kuvion keskuskasvi, sypressi tai anopinkieli, toi mieleeni isoisäni Joosepin päiväkirjan, jossa hän kuvailee puussa olevaa vikaa nimellä halkihuolain. Minulle sanasta tulee mieleen pikkueläimen kolo tai turvapaikka. Mietin, mikä eläin voisi olla kyseessä omassa työssäni. Päädyin yöeläimeen: viirupöllöön. Löysin mannekiinin googlettamalla (linkki lähteeseen).

Kuva: Samuli Lahtela

Lähikuva pöllöstäni

Valmis lahje


Video Youtubessa