Olin virkannut lumitähtiä aiemminkin. Ne sopivat esimerkiksi huivin reunukseen tai joulukortteihin. Löysin kirjastosta jälleen uuden lumitähtioppaan. Caitlin Sainion ohjeet ovat tosi selkeät: jokainen malli on ohjeistettu jopa kolme kertaa: piirroskuvana, lyhyenä versiona ja vielä vaihe vaiheelta. Kirja sopii aloittelijalle.
Innostuin joulun alla pitsin kovettamisesta puuliimalla (
valopallot) ja päätin kokeilla tekniikkaa varjostimeen. Vanha varjostin oli joskus lasinen pallo, ja kun se sai pedatessa kevyen huiskauksen kylkeensä, putosi se sadoiksi sirpaleiksi lattalle. Siitä on jo yli 5 vuotta. Ideani oli, että varjostin tosiaan varjostaisi, sillä nyt etäjumpan aikana johdon päässä roikkuva kirkas ledvalo osuu selinmakuulla ilkeästi silmään.
Muotin valmistus
Vanhasta valaisimesta oli jäänyt ehjä, metallinen kanta. Mittasin sen läpimitan, 12 cm. Tämän kokoinen pitäisi olla varjostimen yläosassa oleva reikä. Aivan sattumalta minulla oli juuri oikeankokoinen taikinakulho kaapissani. Ostin uuden kulhon, koska tämä joutuisi toimimaan useita viikkoja sovitusmallina.
Kulhon alle sijoitin ison suolakurkkupurkin. Sen avulla työtä oli näppärä pyörittää. Koska kulho ei ollut aivan tarpeeksi syvä, jouduin räätälöimään akvarellipaperista ja pakkausteipistä jatko-osan. Siitä ei tullut kovin kaunis, mutta se toimi - ihme kyllä. Koko homman päällystin elmukelmulla ristiin ja rastiin.
Mallin suunnittelu ja sovittelu
Kirjassa on 40 erilaista mallia. Virkkasin niistä 16 erilaista, jokaista 1 - 3 kpl, joistain vain keskustan, koska tarvitsin liittämisvaiheessa täytettä. Suosikkimallini on Windwhistle (sivulla 40), mutta monta muuta yhtä kaunista on mukana. Valmiissa varjostimessa on yhteensä 34 lumitähteä.
Päättelyn jälkeen pingotin illalla tähdet silityslautaan ja kastelin aivan märäksi suihkupullon avulla. Aamulla tähdet olivat kuivia ja sileitä. Ennen yhdistämistä höyrytin vielä jokaisen erikseen.
Kuvasta näkyy, miten olen jo virkannut yläosan. Ketjusilmukkakerroksen avulla sain aukosta lähes pyöreän. Vahvistin sen parilla kerroksella kiinteitä silmukoita.
Sovittaminen tapahtui asettamalla työ nurinpäin muotin päälle. Näin pystyin yhdistämään langanpätkällä palat toisiinsa. Joissain kohdissa kolmekin tähteä yhdistyi. Välillä virkkasin lisää tähtiä ja päättelin lankoja ommeltuani ensin solmun lisäksi piston tai pari. Työ oli hidasta ja tuntui välillä loputtomalta urakalta.
 |
| Välillä testasin. |
Suunnitellessani yritin ottaa huomioon, että yläosassa on isoja tähtiä, samanlaiset tulevat eri puolille ja isoja kolosia ei tulisi. Niitä silti tuli aika paljon. Ei haitannut, että reunasta tulisi epäsymmetrinen, sillä se oli jo alussa selvää.
Kovettaminen
Kuvassa pitsi on oikeinpäin aseteltuna, valmiina kovetukseen. Päällystin silityslaudan isolla roskasäkillä. Minulle oli jäänyt edellisestä työstä hieman puuliimaa, mutta en ollut aivan varma, onko se enää 10 vuoden kaapissa oleskelun jälkeen käyttökelpoista, joten ostin uuden Eri Keeperin. Muuta uutta en tähän työhön ostanutkaan. Kuvasta puuttuu tärkein asia: talouspaperirulla. Ilman sitä olisi tullut katastrofi. Maalasin paksulla pensselillä työn kauttaaltaan.
Muutaman tunnin kuluttua liima oli valunut alareunaan ja reunoja saattoi hieman muovailla. Päätin suoristaa ne mahdollisimman suoriksi, vaikka hieman ulospäin kaarevakin olisi ollut hauskan näköinen. Työ kuivui täysin noin vuorokaudessa.
Seuraavana päivänä oli helppo irrottaa työ elmukelmusta. Kulho pääsi pesukoneen kautta alkuperäiseen käyttöönsä.
Varjostaminen?
Varjostin istui kantaansa täydellisesti! Myös sen muoto onnistui. Mutta: varjostin ei varjostanut. Otin mietintään avuksi käsillä tekevät opettajakaverini ja tuntemattomat Facebookin virkkaajat. Sain lukuisia hyvin neuvoja: varjostimen voisi vuorata silkillä, silkkipaperilla, paperinarulla, riisipaperilla - tai voisi ostaa himmeämmän, erilaisen lampun. Keskustelua käytiin lisäksi paloturvallisuudesta ja esteettisyydestä. Itse perehdyin erilaisiin kangasliimoihin. Testasin silkkipaperia ja paperinarua. Jopa tein uuden muotin, jota olisi voinut käyttää testaukseen. Lopulta löytyi ikään kuin vahingossa ratkaisu: silkkihuivi.
Puin varjostimelle huivin "päähän" siten, että liinan nurkat ovat häikäisysuojaa tarvittavaan suuntaan (eli sänkyyn päin). Tätä kirjoittaessani varjostimella on valkea liina päässään. Silkkiliinasta on helppo huuhtaista pölyt ja sen väriä voi vaihtaa mielialan mukaan. Voisin vaikka pitkästä aikaa maalata huivin silkkimaaleilla...
