Ohjeet ovat selkeät. Vain nipsujen ja muumien pitkä häntä, munkinnyöri, aiheutti aluksi hieman päänvaivaa. Onneksi löysin Youtubesta nuoren tytön loistavan videon. Tekniikka ei ollut vaikea, kun sen kerran oivalsi.
 |
| Hämähäkki? Ei, vaan munkinnyöri. |
Jäin aivan koukkuun (haha!). Ensin virkkasin Nuuskamuikkusen, sitten Hemulin ja Nipsun, myöhemmin molempia vielä toiset. Seuraavaksi tein Muumipeikon. Tämän jälkeen pari Muumimammaa, Muumipapan ja toisen Muikkusen, koska ensimmäinen vaikutti aika kalpealta - ja viimeiseksi Pikku Myyn.
Onkohan 11 edes tarpeeksi? No, uusin kirjaston kirjaa kerta toisensa jälkeen ja edelleen...
 |
| Kun sain ensimmäiset valmiiksi, aloin heti kuvata tilanteita, joissa lelut heräsivät eloon. Ne seikkailivat parvekkeella, Kirkkopuistossa ja Vesitornin mäellä. Ne juttelivat keskenään ja minulle. |
 |
| Ensimmäisen Nipsun tein peritystä puuvillalangasta. Se oli aivan liian pehmeää, mutta toisaalta suloista. Nipsun luonne on ihan kuin kirjoissa. |
 |
| Muumipeikon erottaa muista muumeista sininen kaulaliina. Se on vähän reppanan oloinen. |
 |
| Yhteispotretti elokuun aikana virkkaamistani leluista. |
