Lisää muumiamigurumeja

Hemulit

Kun olin päässyt jyvälle muumien valmistustekniikoista, alkoi virkkaus sujua sutjakammin. Jostain syystä kiinnyin silti ensimmäisiin hahmoihin, etenkin ensimmäiseen Hemuliin, jonka myöhemmin annoin ystävälleni opintojen kannustimeksi.

Oikeanpuoleinen Hemuli on ensimmäinen. Sillä on luonnetta.
Pikkuruinen kilpikonna on amigurumisuosikkejani.
Olen tehnyt niitä useita vuosien varrella.

Nipsut

Nipsu nro 2:een ostin Lahden Neppi & Napista juuri oikean väristä, beesiä puuvillalankaa. Vähän virkattuani huomasin, että se onkin liian paksua ja jäykkää. Harmi. Liikkeessä oli tätä laatua aivan valtavan hyvät värivalikoimat. 

Nipsu onnistui kokonaisuutena oikein hyvin, etenkin viikset ja nenänpää. Koska lanka on paksumpaa, on kokokin isompi. Nipsu 2:n erikoisuus on kultainen rahakaulanauha. En ole varma, saisiko Suomen Suurimman joululahjan leluissa olla tuollaisia irto-osia, mutta tänä vuonna tingin vaatimuksista. Toivottavasti kukaan lapsi ei syö Nipsun korua tai kaulaliinaa.

Muumimamma, Pikku Myy ja muu väki

Mammassakin on irtonaisia osia: esiliina (käpertynyt nurkka suoristui silittämällä) ja käsilaukku, jonka lukkona on timantti ja johon voi oikeasti laittaa jotain pikkuruista sisälle. 

Mammoista tuli lähes identtiset. Toinen pääsi 
vain ryhmäkuvaan.

Pikku Myy oli haastavin, koska hän nyt vain on niin pikkuruinen. Hiukset tein toisella tavalla kuin mitä ohjeessa on neuvottu. En ole varma, onko ilme ihan oikeanlainen. Kirjassa on ohje lisäksi Hattivattiin, Haisuliin, Niiskuun ja Niiskuneitiin, mutta näitä en ole vielä tehnyt.

Lähikuva Myystä

Lopuksi vielä pari yhteiskuvaa porukoista. Muumipapasta unohdin ottaa oman kuvan. Mieleeni jäi, 

että hatusta tuli kerroksen verran liian syvä. Muikkunen nro 2 onnistui oikein hyvin. Melkein teki mieli pitää hänet itse.

Yhteenveto

Elo-syyskuun aikana sain tällaisen määrän leluja valmiiksi. Mutta tämä ei päättynyt vielä tähän.