Yksisarvinen ja kolme käärmettä

Yksisarvinen

Yksisarvinen on aivan ihana satuhahmo. Kun löysin Lankavan sivuilta ilmaisen ohjeen, oli pakko kokeilla:

https://www.lankava.fi/fi/ohje-yksisarvinen/

Ohje on selkeä. Kiharaharjan sijoittaminen päähän, korvien ja sarven juurelle, vaati hieman suunnittelua, mutta näissä pehmoleluissa on NIIN ihanaa se, että langanpäät voi pujottaa lelun sisälle (toisin kuin vaikkapa lumihiutaleista kootussa varjostimessa).

Yksisarvinen käärmeveljineen pääsi syysretkelle
Mustankallion hautausmaan viereisille kallioille.

Kolme käärmettä

Palasin kahden vuoden tauon jälkeen käärmeisiin. Olin kirjoittanut 11/2018 (linkki tekstiin) Marimekolle, voisinko saada lisätietoa heidän muinaisesta tuotteestaan, käärme Umpikierosta. Lapsuuteni perheessä oli tuo leluaarre. En saanut vastausta, vain kiireiden pahoittelua.

Kuvittelisin, että etenkin pojat ilahtuisivat pehmokäärmeestä, joten tein niitä samalla kertaa kolme, yhdessä liitin häntäpään kiemuran vaihteeksi "väärään suuntaan". Näidenkin lelujen kasvoissa tyydyin minimalismiin. Ompelin vain silmät ja omistaja saa kuvitella loput.

Muumiamigurumit

Edellisten, lähes onnistuneiden amigurumien rohkaisemana varasin kirjastosta Laura von Knorringin kirjan Mukavat muumiamigurumit (2013), jota olin jo vuosia sitten vilkaissut. Pari päivää myöhemmin aloitin.

Ohjeet ovat selkeät. Vain nipsujen ja muumien pitkä häntä, munkinnyöri, aiheutti aluksi hieman päänvaivaa. Onneksi löysin Youtubesta nuoren tytön loistavan videon. Tekniikka ei ollut vaikea, kun sen kerran oivalsi.

Hämähäkki? Ei, vaan munkinnyöri.

Jäin aivan koukkuun (haha!). Ensin virkkasin Nuuskamuikkusen, sitten Hemulin ja Nipsun, myöhemmin molempia vielä toiset. Seuraavaksi tein Muumipeikon. Tämän jälkeen pari Muumimammaa, Muumipapan ja toisen Muikkusen, koska ensimmäinen vaikutti aika kalpealta - ja viimeiseksi Pikku Myyn. 

Onkohan 11 edes tarpeeksi? No, uusin kirjaston kirjaa kerta toisensa jälkeen ja edelleen...

Kun sain ensimmäiset valmiiksi, aloin heti kuvata 
tilanteita, joissa lelut heräsivät eloon. Ne seikkailivat
parvekkeella, Kirkkopuistossa ja Vesitornin mäellä.
Ne juttelivat keskenään ja minulle.

Ensimmäisen Nipsun tein peritystä puuvillalangasta.
Se oli aivan liian pehmeää, mutta toisaalta suloista.
Nipsun luonne on ihan kuin kirjoissa.

Muumipeikon erottaa muista muumeista sininen
kaulaliina. Se on vähän reppanan oloinen.

Ryhmähali Sinulle!

Yhteispotretti elokuun aikana virkkaamistani leluista.

Mustan kissan paksut posket

Oma kissani ei ole musta vaan tummansininen, sillä käytän töihini lähes aina niitä lankoja, joita minulla sattuu olemaan. Tämänkin puuvillakerän sain lahjoituksena.

Kissan selkeä ohje löytyy Lankavan sivuilta: https://www.lankava.fi/fi/ohje-virkatut-kissat/

Kun virkkasin kisua, en vielä tiennyt, että se johtaa "kissojen taivaaseen" ja siitä muotoutuu syksyn suurin projektini.

Silmien paikka on vielä hakusessa.
Kuvasta pystyy hahmottamaan paremmin
 oikean kohdan. Varmasti näet, mitä tarkoitan.

Kisu seikkailee Pikku-Vesijärven
teatterin vierustoilla.

Mustekalan turvalonkerot

Mustekalat ovat olleet jo usean vuoden amigurumivirkkaajien suosiossa. Netistä löytyy useita ohjeita, jotka hieman poikkeavat toisistaan. Itse käytin Annika Pakkasen ohjetta alkuosassa. Loppuosan kehittelin omasta päästäni.

Tässä Annikan ohje: 
https://vuosaarimartat.marttayhdistys.fi/@Bin/206818/Turvalonkerot.pdf

Lonkerot sain kiertymään virkkaamalla kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen ketjusilmukkaan yhden sijaan. 

Mustekalan "vatsan" virkkasin samaan kappaleeseen, lonkerojen alle. Virkkasin ensin ketjusilmukan jokaisen lonkeron kohdalle ja seuraavalla kerroksella siihen kiinteän silmukan. Tämän jälkeen vähensin silmukoita joka kerroksella hieman samaan tyyliin kuin alussa olin lisännyt. Pienellä harjoittelulla mahapuoli alkoi olla täydellinen. Pari kerrosta ennen silmukoiden loppumista täytin pään.

Ohjeita turvalonkerojen virkkaamiseen löytyy myös tosi kivasta kirjasta.

Rennot mustekalavitoset ovat valmiina leikkiin.
Oli helppoa ja kivaa näprätä.

Lonkerot erottuvat paremmin tässä kuvassa.

Pikku norsu

Tämäkin hellyyttävä norsu löytyi Kerry Lordin "Veikeät virkatut"-sarjan kirjasta. Valitsin norsun, koska hahmo on aina ollut yksi eläinsuosikeistani (nallen ja pupun lisäksi).

Loppu olikin ompeluhommia.

Valmiina ulkokuvauksiin.

Nukke ja mustekala

Aloitin Suomen Suurin Joululahja -projektini virkkaamalla keväällä tekemäni mustekalan seuraksi nuken. En olisi uskonut, että innostun niin paljon! Lopulta virkkasin lähes 25 pehmolelua.

Inspiraationi lähde. Tosin tein vain yhden
nuken tämän teoksen pohjalta.

Hiukset

Lopputulos näyttää kauempaa katsottuna hyvältä.

Lankaa meni yllättävän paljon ja haasteita riitti.

Solmin hiukset jakauksen kohdalta jokaiseen
silmukkaan, muualta joka toiseen.
Lopuksi ompelin jakaukseen kolme
vierekkäistä riviä tikkipistoja.

Pyöritin letin ympäri langan moneen kertaan ja
ompelin vielä langanpäät letin sisälle.
Ei varmasti irtoa.
Tämän nuken hiuksia ei ole tarkoitus kammata.

Kuvasta näkyy, miten sommittelen nuppineuloilla 

kasvoja ennen ompelua.

Valmis!

Helppo pukea ja riisua

Tein mustekalan jo maaliskuussa.
Myöhemmin opin, miten lonkerot saa
takuuvarmasti kiemuraisiksi.

Nuppupeitot keväällä 2020

Kevätkauden teemana oli kalat. Aloitin yksinkertaisesta
ideasta, jossa leikin kirkkailla väreillä.

Tämän kalaparven tekemiseen meinasivat taidot
ja kärsivällisyys loppua.
Oli vaikeimpia tekemiäni tilkkutöitä.

Sommittelu ja värit aiheuttivat alusta
asti päänvaivaa.

Pyrstöstä tehtiin ensin suora.
Sen jälkeen se muotoiltiin omellen kaareksi.

Talvimuumit tein kreisi-tekniikalla.
Lopputulos syntyi sattumalta. 

Leikkivät kimalaiset on tavallaan tilaustyö. Tein sen 
eläkkeelle lähtevän esimieheni pojan pojalle.
Työn erikoisuutena on valkoinen tere.

Suunnitteluvaihe menossa.

Vauva sai lisäksi turvalonkerolelun.

Pupu ja porkkana - taas

Olen virkannut jo useita pupu ja porkkana -pareja, mutta aina niitä vain on yhtä kiva tehdä. Tämä pariskunta lähti 3-vuotiaalle tyttärenpojalle synttärilahjaksi, sillä toivuin vasta flunssasta enkä uskaltanut lähteä kyläilemään livenä.

Valmis!

Aloitan aina porkkanasta.

Työvaihekuva: paljon ompelua ja päättelyä.

Nuppupeitot syksyllä 2019

Värikokeilu hirsimökkitekniikalla

Sain ystävältä kaksi isoa flanellista pussilakanaa
nuppupeittojen vuoriksi.

Niminauhan laitan edelleen kaikkiin
peittoihin.

Purjevene-teema toistuu joka vuosi.

Tähän peittoon keräsin kaikki
muumitilkkujen siruset.