Kettu

Syksyn haastavin lelu oli kettu, valkoisen kanin hyvä ystävä. Sain lahjoituksena toiselta tilkkuilijalta palan huonekalutekstiiliä, juuri ketun ihon värisen ja tuntuisen. Kangas oli kuin keinonahkaa. Se osoittautui erittäin tiiviiksi. Ompelukone kyllä ompeli sitä, mutta kaikki käsin ommeltava oli työlästä. Tarvittiin tonget ja kunnolla voimaa, jotta neula meni kankaan läpi. 

Kettuja olen tehnyt ennenkin, samalla kaavalla. Ne löytyvät täältä.

Ommellessa piti käyttää luovia menetelmiä. Esim. nenän 

väritin pesun kestävällä kangasvärillä.

Ilmeestä tuli lopulta oikein ystävällinen.

Häntä tulee kätevästi ulos pöksystä, koska

takasaumassa on aukko. Vyötärössä on kuminauha.

Valkoinen pupu

Sain ystävältä lainaksi ihanan englannninkielisen lelukirjan, jossa oli aivan mahtavia lelujen vaatteita. Valitsin lopulta pupun ja sen materiaaliksi valkoisen puuvillafleesen (josta en ollut kuullut koskaan ennen).

Lähde

Leikkipuvun essun alle on ommeltu kiinni

pussihousut. Asun pukeminen ei

ole ollenkaan vaikeaa. 

Tarrakiinnitys takana.

Päällystakki on pehmoista flanellia. 

Siitä tuli vähän iso, mutta nyt leikkipuku

mahtuu hyvin alle.

Takin yläosa on silkillä vuoritettu.

Tarrakiinnitys.

Yksi pieni elefantti marssi näin...

Nivelnorsun alkuperäinen kaava on peräisin Vappu Kärkkäisen ja Hannamari Asplundin kirjasta Girl Trip. Kaavat elämään (2019). Muutin ohjetta jonkin verran ja materiaaliksi valitsin pehmoisen jalkarättiflanellin, jonka sain tilkkuystävältä lahjoituksena. Ryhtyessäni työhön en arvannut, mihin se johtaa...

Vuoritin lähes kaikki osat.

Sain systeriltä niveliä varten saapasnahkaa.

Anturat tein vanhoista nahkarukkasistani.

Kiinnitin raajat nappien ja nahkalevyjen avulla.

Virkkasin puuvillalangasta paidan.

Kiinnitin paidan takaa punotuilla nyörillä, sillä

sairaalan leluissa ei saisi olla nappeja tai neppejä.

Mutta ei tässä vielä kaikki:

Innostuin niin, että tein toisenkin norsun.

Ja innostuin vielä lisää! Lopulta rakastuin ensimmäiseen niin,

että päätin pitää sen itselläni. Se inspiroi minua joka päivä.

Joulukortti tilkkumaalaus-tekniikalla

Ohje

1. Leikkaa pahvista sabluuna, joka on noin 1 cm isompi kuin kortin aukko.
   
   
2. Piirrä kuvan kokoinen kaava lyijykynällä liimaharson rösöiselle liimapuolelle.
   
   
3. Silitä piirrospuoli kankaaseen päin kuumalla raudalla leivinpaperin välissä. Piirros jää näin  kankaaseen.
   
   
4. Poista varovasti paperi. Vahvista tarvittaessa viivaa.
   
   
5. Asettele tilkut pinsettien avulla reunojen sisälle. Huom. Osa siis voi jäädä aukon ulkopuolelle ja kiinnittyy tikkauksessa.
   
   
6. Paina kuva litteäksi leivinpaperin välissä kuumalla raudalla.
   
   
7. Aseta tylli päälle. Tikkaa kuvan päältä tiheästi, jotta lähes kaikki tilkut kiinnittyvät. Lisää koneommel lopuksi lyijykynäviivan mukaisesti.
   
   
8. Silitä 1 pisteen lämmöllä leivinpaperin välissä. Harso ei siedä kuumaa rautaa.
   
   
9. Lisää tyllin päälle yksityiskohdat.
   
   
10. Leikkaa ylimääräinen reunoista. Ei kuitenkaan nurkkia.
    
    
11. Kiinnitä työ teippien avulla nurkista oikeaan kohtaan.
    
    
12. Liimaa taustapahvi (koko 9,5 cm x 14 cm standardikortissa eli hieman pienempi kuin kortti). 
    
    
13. Laita työ yön yli painon alle.

Pikku Heppa

Pikku Heppa syntyi jalkarättiflanellin jämäpaloista. Löysin Pinterestistä helpon kaavan. Vuoritin kaikki osat vanhalla farkun lahkeella. 

Harjaa varten kehittelin sapluunan. Mittasin harjan pituuden ja leikkasin pahviin oikean mittaisen reiän. Kieputin mustaa merinovillalankaa sen ympärille tasaisesti. Sitten ompelin molemmin puolin reiän päältä. Harja oli kohtuullisen helppo kiinnittää ompelemalla. Vasta viimeiseksi leikkasin lenkit ja tasasin harjan. No, ei se ihan yksinkertaista ollut. Harjasta tuli aika massiivinen, koska lanka oli paksua.

Lopputulos oli kuitenkin pehmoinen ja halattavan söpö.

Virkattua syyssatoa

Virkattuihin vihanneksiin, sieniin ynnä muihin syötäviin löytyy runsaasti ohjeita, joita voi sitten muokata oman näköisekseen. Esim.

Martat: porkkana, palsternakka, punajuuri

Kodin Kuvalehti / Marja Elo: kurpitsa, tatti, omena, porkkana

Virkkaajan syysmuotia 2023. Lilan sienen sain ystävältä.

Pikku Myy ja muut Englannin matkalaiset

Vuoden 2023 aikana innostuin virkkaamisesta niin, ettei siitä meinannut tulla loppua ollenkaan. Tein myös useita ohjeita, joihin sovelsin jo aiemmin kokeiltuja ideoita. Pikku Myy oli haasteellinen, koska omistan ns. nakkisormet ja pikkuiset osat tuottivat tuskaa. 

Myyn erikoisuus on, että aloitin virkkauksen nutturan korkeimmasta kohdasta. Ohje on täällä.

Pikku Myyn malli Tove Janssonin

kirjasta Kuinkas sitten kävikään?

Oma versioni. En ole aivan tyytyväinen

kasvojen kirjontaan. Haasteellista oli.

Muumipeikko ja niiskuneiti valmiina reissuun

Ryhmäkuva

Mustekala ja meduusa

Tein mustekalaa eli vauvan turvalelua varten oman ohjeeni ja virkkasin sen mukaan pari lelua Suomen Suurimpaan joululahjaan.

Oma ohjeeni löytyy täältä:

Meduusa matkasi Englantiin. Siihen ei ole 

ohjetta, mutta voisin joskus tehdä.

Sininen pikkukarhu

Nallen ohjeen tein yhdistellen useasta lähteestä ja loput omasta päästäni. En jaa sitä ennen kuin olen testannut vielä. Kokeilin ensimmäistä kertaa turvasilmiä. En ole ihan varma, sijoitinko ne juuri oikeaan kohtaan tai pitäisikö otsan kohdassa olla yksi silmukkakerros vähemmän. Hienosäätöä.

8 osaa

Nallekaverukset sylikkäin

Ullakon ikkunat

Valmis peitto 100 x 82 cm

Päätin tehdä ensimmäistä kertaa kolmiulotteisen tilkkutyön. Aika paljon jouduin opiskelemaan ideaa, joka loppujen lopuksi olikin yksinkertainen. Kissat liitin työhön vasta loppuvaiheessa. Olen käyttänyt samoja kaavoja Portaat kissojen taivaaseen -peitossani.

Työvaiheita

Suunnittelu lähti liikkeelle kuosista, jossa seikkailee Harry Potterin pöllö Hedwig. Kuvittelin, miten Harry katselee ullakon ikkunasta, tuoko Hedwig hänelle odotetun viestin. 

Opiskelin klassisen tilkkutyöaiheen Pinterestistä: ikkunalaudan olisi oltava vaaleaa sävyä ja -pokan tummaa. Sitten menin etsimään tilkkuja. Kaapista löytyi vain systerin lahjoittama punaruskea kangas ja sen pariksi valkoista. Muut eivät sopineet aiemmin värjäämääni turkoosiin, josta halusin työhön raikkaan päävärin.

Blokin kriittisin kohta on nurkka,
jossa kolme tilkkua kohtaa.

Kuvassa näkyy työn isoin oivallus.

Kun ensimmäinen blokki onnistui, oli työ saman
toistoa, kunnes kaikki 12 olivat valmiita.

Yleensä vaalea saumavara käännetään tummempaan suuntaan, mutta näissä blokeissa se ei teknisesti onnistunut. Valkoinen saumavara hieman kuultaa läpi.

Kun ikkunat oli ommeltu, jatkoin peiton suunnittelua: Kuinka paljon kissoja ja mihin kohtaan peittoa?

Kissat liimattu

Kiinnitin kissat 2-puoliselle liimakankaalle ja silitin kohdalleen. Yritin saada peittoon mahdollisimman paljon liikettä. Yksi kissoista on musta. Se varmaan liittyy peiton tarinaan.

Tämän jälkeen applikoin kissat koneella, tiheällä siksakilla. 

Ennen tikkausta kaikki kolme kerrosta piti vielä kiinnittää
hyvin haka- ja nuppineuloilla.

Vuoriksi valitsin enkelit, jotka hivenen hohtavat hopealle.
Ne yhdistin päälliseen kapean valko-harmaaraitaisen
kuosin avulla.

Yksityiskohta applikaatiosta

Tikkasin koneella kaikkien kerrosten läpi ikkunatilkut, kissat ja terrakotat sivukaitaleet. Lopuksi kiinnitin niminauhan.