Kaapu

Valmis vaate

Ostin Eurokankaasta heräteostoksena hienon viskoosikankaan, josta piti ensin tulla kesäinen, kevyt takki. Se päätyi kuitenkin kaapin perälle vuodeksi. Kun löysin ideakuvan Kaffe Fassett´in kirjasta (esitelty täällä), päätin tehdä siitä iltakaavun. Materiaali tuntuu ihanalta iholla: viileää ja pehmeää.

Ompelin kaitaleet värjäämästäni lakanakankaasta. Tarkoitus olisi kirjoa ainakin kaula-aukkoon jotain yksinkertaista mutta koristeellista. Kuvassa siinä on vain rivi etupistoja tukena.

Auringonkukista yksityiskohta

Selfie Barcelonan hotellihuoneessa
1.4.2023

Kawandi-tekniikka ja neulakirja

Valmis neulakirja

Kuulin tämän vuoden tammikuussa ensimmäisen kerran sanan kawandi. Se kuulosti afrikkalaiselta, eksoottiselta ja värikkäältä. Herkulliselta tekniikalta kertakaikkiaan. Pakko kokeilla!

Lisää kawandi-tilkkutyötekniikasta löytyy Youtubesta ja esim. linkistä Katrin Tilkkukauppa.fi

Päätin vihdoin toteuttaa unelmani: neulakirjan. Siihen pitäisi mahtua muutakin kuin pari silmäneulaa. Toteuttaisin sen pieteetillä. Siitä pitäisi tulla sellainen, jonka parissa viihdyn. Ei mikään turha esine.

Valitsin päämateriaaliksi pellavan. Minulla oli tilkkuja, jotka juontavat juurensa kaukaa menneisyydestä, Alestalon kangaskaupasta. Ostin sieltä luonnonväristä, paksuhkoa pellavaa tarkoituksena tehdä ns. taiteilijatakki. Sellaisen teinkin, mutta en aivan valmiiksi. Materiaali oli joustamaton ja tikkuisen tuntuinen, vaikka pesin sitä pari kertaa. Leikkasin takin tilkuiksi ja hautasin kaapin perälle.

Seuraavaksi kaivoin pari vuotta sitten tilkut esiin ja ajattelin tehdä niistä kesäisen paidan. Värjäsin pesukoneessa osan tilkuista lilaksi, osan oranssiksi. Näin paljon vaivaa yhdistäessäni värejä, ommellessani niitä käsin etupistoja ja koristellessa hihansuita. Tämäkään vaate ei onnistunut, sillä hihoista tuli liian lyhyet ja pinkeät. Jälleen leikkasin tekeleen tilkuiksi.

Näiden aiempien töiden työmäärä mielessäni halusin säilyttää kankaista jotain muistoksi. Nyt en enää halunnut epäonnistua.

Työvaiheita

Kannen päällinen

Kaavaa en tarvinnut. Kannen mitat ovat noin 30 x 18 cm ja saumavarat. Sisäsivuista tein pienempiä, noin 25 x 15 cm, koska sivujen sisältö vie aika paljon tilaa.

Neulasin luonnonvärisen pellavakankaan saumavarat ja kiinnitin täytevanun saumavaraan (kuva yllä). Valitsin sopivat tilkut ja ompelin etupistoilla aluetta reunoista sisälle päin, aivan kuten Youtube-videoissa neuvottiin. 

Kannen etupuoli valmiina

Kansi nurjalta puolelta, joka siis jäi sisäkannen alle piiloon.

Sisäkansi neulattuna. Ompelin sen kanteen piilopistoin.

Kansien sisälle tein kaksi "lehtiparia" eli neljä sivua.
Aukeamia tuli siis viisi.

Käytin kirjontaan aluksi helmilankaa, mutta vaihdoin sen aika pian muliinilankaan, joka ei kiertänyt niin pahasti. Ompelin sisäsivut ensin pusseiksi. Ujutin niihin vanun ja lopuksi ompelin päätysivun piilopistoin kiinni. Taskut ompelin kiinni jo ennen pussin tekoa. Työvaiheet piti miettiä tarkasti.

Yritin suunnitella tarralappujen avulla tavaroiden paikkoja, mutta suunnitelma muuttui työtä tehdessä jatkuvasti. Esim. Yllä olevassa aukeamassa ompelukonetasku on sivulla 9 ja neulatyyny sivulla 2. Välillä pää meni ihan sekaisin. Kun sivut olivat valmiit, kiinnitin ne ensin etupistoilla sivun keskeltä toisiinsa. Lopuksi ompelin vielä samalla tavalla kiinni kaikki sivut kanteen siten, että raot täyttyivät.

Etupiston lisäksi opin neulakirjan avulla 10 erilaista kirjontapistoa: ketjupisto, linnunsilmäpisto, varsipisto, laakapisto, viivapisto, solmupisto, pekinginpisto, tikkipisto, kuusipisto eli kalanruotopisto ja aitapisto. Eli ei ihan vähän.

Aukeamat

Aukeama 1: saksikotelo ja neulatyyny

Aukeama 2: pienet kirjontaneulat ja lintutasku

Keskiaukeama 3

Aukeama 4: pitkät kirjontaneulat ja luonnostelutussi

Aukeama 5: kanavaneulatasku, hakaneulat ja ratkoja

Valmis neulakirja sekä itse suunniteltu ja valmistettu lautanauha.

Kaffe Fassett´in inspiroima nuppupeitto

Valmis peitto, 51 x 56 cm

Kaffe Fassett on aina yhtä inspiroiva, etenkin hänen värikkäät tilkkutyönsä. Yllä olevasta kirjaston kirjasta (ilm. 2017) löysin ideoita sekä peittoon että kauhtanaan (= iltamekko). Lisätietoja tästä ja Fassettin muista kirjoista löytyy täältä.

Valitsemani malli on ihan superhelppo tehdä, etenkin jos tikkaa koneella. 

Työvaiheita

Valitut värit leikataan suikaleiksi. Minulla oli 3 eri leveyttä.

Suikaleet pätkitään saman korkuisiksi ja sommitellaan
pitkien liuskojen väliin. Minulla oli 2 eri korkeutta.

Lopuksi vain ommellaan ja tikataan. Yksityiskohtakuvassa
näkyy punaisella muliinilangalla käsin ommeltu tikkauskuvio. 
Muut tikkaukset ompelin koneella.

Gaudin inspiroimat nuppupeitot: Purjevenegaudia

Valmis peitto 51 x 44 cm

Innostuin gauditekniikasta niin paljon, että halusin tehdä vielä toisen nuppupeiton. Jo monena keväänä olen ommellut miniatyyritekniikalla purjeveneen. Aloitin siitä.

Työvaiheita

Miniatyyritekniikkaa, kaava ja ohje

1. Kaava suurennetaan oikeaan kokoon ja piirretään esim. kaavapaperille. Työjärjestys merkitään numeroin.

2. Työssä käytetään tiheää tikkiä. Kaksi ensimmäistä tilkkua ommellaan oikeat puolet vastakkain kaavan nurjalle puolelle viivaa pitkin siten, että molemmissa päissä ommellaan noin 5 mm viivan yli (kuva).

3. Sauma vedetään kynnellä litteäksi (silittääkin voi) ja ylimääräinen kangas leikataan pois. Saumavaraksi jätetään noin 6 mm.

4. Näin jatketaan, kunnes blokki on valmis. Lopuksi revitään varovasti kaava pois.

Kannattaa tarkistaa aina ennen ompelua työn oikealta puolelta, että kankaan suunta on oikea. Työ vaatii hieman harjoittelua aluksi. Etenkin täytyy varoa, ettei leikkaa väärin ylimääräistä kangasta. 

Nurja puoli ennen kaavan repimistä

Valmis, silitetty blokki oikealta puolelta

Seuraavaksi huomasin, ettei minulla ollut taivaan ja meren sinisiä tilkkuja siitä huolimatta, että muuta sinistä oli iso laatikollinen. Tällä kertaa en värjännyt pesukoneessa vaan sekoittelin sattumanvaraisesti silkkimaaleja ja kangasvärejä purkkien pohjilta. Tekniikka on "märkää märälle isolla pensselillä". Enempää en osaa siitä kertoa.

Oikeita sinisen sävyjä oli yllättävän vaikea tuottaa, koska minulla ei ollut vaalentavaa väriä tai edes valkoista. Onneksi sain kurssikaverilta kankaan värjäykseen tarkoitettua emulsiota, joka säilyy vuosia. Lisäsin sitä hieman ja aloin maalata isolla pensselillä valkoisia tilkkuja. Hyvä tuli!

Väärä meri

Juuri kun olin saanut flow´n taivaspaloihin, huomasin, että purjeveneen alla oli aivan väärän tyylinen meritilkku. Meren piti jotenkin liittyä purjeeseen ja tuuleen.

Olin jo ommellut valkoiset kaistaleet blokin ympärille, mutta ne kaikki piti irrottaa, samoin kaksi tilkkua taivasta. Pikkuruisen tikin purkaminen ei onnistunut kuin hitaasti ja varovasti suurennuslasilampun avulla.

Meren suunnittelua

Taivas valmiina

Meri valmiina

Valmiin peiton yksityiskohtia

Veneen kaikki saumat piti lopuksi tikata.

Kirjoin linnun ääriviivat ja nokan mustalla muliinilangalla.

Gaudin inspiroimat nuppupeitot: Muumigaudia

Pitkän kevättalven suurin oivallus ja ihastus oli Gaudin mosaiikkien inspiroima tilkkutyötekniikka. Googlettamalla sain ensin vaikutelman, että ajatus on aika uusi. Myöhemmin löysin Pinterestin kautta paljon kirkkojen lasimaalauksista inspiroituja töitä, aivan upeita. 

Katseltuani opettajan muutamia mallitöitä päätin kokeilla tekniikkaa pariin nuppupeittoon. Niiden tekemiseen liittyi myös matkan varaus Barcelonaan maaliskuun lopussa. 

Muumigaudia

Valmis peitto 42 x 44 cm

Työvaiheita

Ensimmäinen blokki

Valitsin väreiksi oranssin ja sinisen, koska minulla sattui olemaan muutamia nuppupeittoon istuvia muumitilkkuja. Leikkasin useita metrejä 3 cm leveää valkoista nauhaa, jolla jokainen tilkku erotetaan toisistaan. Kokonaisuus syntyy blokeista, jotka viimeiseksi leikataan oikeaan kokoon ja ommellaan yhteen kaitaleen kera.

Viisi valmista blokkia

Blokit yhdistettyinä

Tere ja reunukset kiinnitetty; alla näkyy vuori ja vanu

Yksityiskohta: tikkaus vanuun

Kässäkalenteri 2023

Sosiaalisen median inspiroimana päätin suunnitella itselleni kerralla vuoden käsityöt. Pelin sääntöjeni mukaan samasta työstä voin kerätä parikin rastia. Jokaista tehtävää voin myös tehdä niin monta kuin haluan.

Tavoitteena on tehdä vuoden aikana monipuolisesti eri käsitöitä ja oppia paljon uutta. Ei tässä mitään järkeä tarvitse olla...

Muumiperhe

 

Aloitin "toivotut muumit" -projektin hemulista, josta tuli niin

persoonallinen, että päätin pitää sen itse.

Seuraavistakin hemuleista tuli ilmeikkäitä - ja äänekkäitä.

Pappa ja mamma syntyivät seuraavaksi. Sukat ovat vaihtari

kaverini kanssa. Tein ne hänen keräykseensä ja itse sain 

kivan pehmolelun sairaalan lastenosastolle nro 12.

Muumien hännät ovat punottua munkinnyöriä. Ei suju ihan

aloittelijalta. Youtubessa on hyvä nuoren tytön tekemä ohje.

Sekalaisessa järjestyksessä seurasivat Nipsu, Muumipeikko 1,

 Niiskuneiti, Muumipeikko 2 ja Nuuskamuikkunen. Kuvassa 

heiltä puuttuvat vielä silmät.

Muikkusen huuliharppu on 

ihan "oikeaa hopeaa".

Kaikki lahjoitusmuumit ja surunsyöjä yhteiskuvassa,

lähtövalmiina leikkimään.

Retkellä puussa.
Muumit herättivät Pikku-Vesijärven puistossa suurta huomiota. 
Eräs turisti jopa kuvasi heitä muistoksi.

Turvalonkeroiden ohje

Mustekalojen eli turvalonkeroiden ohjeita on netistä hyvin saatavissa. Halusin kuitenkin harjoitella virkkausohjeen kirjoittamista ja tein oman ohjeeni.

Valitse virkkuukoukku nro 2,5 tai käsialan mukaan ja langaksi merseroitu puuvilla. Se kestää konepesua eikä siitä ei irtoa nöyhtää.

ks = kiinteä silmukka

kjs = ketjusilmukka

ps = piilosilmukka

1>2 = lisää yksi silmukka

2<1 = vähennä yksi silmukka

Lakki

Aloita päälaelta kiristyssilmukalla (= lankalenkki). Virkkaa spiraalina. Jätä aloituslangan pää sisäpuolelle.

Laske silmukat muutaman kerroksen välein tai laita kerroksen alkuun aloitusmerkki, kuten langanpätkä. 

1. krs: 6 ks kiristyssilmukkaan (= 6 ks, aloitusrengas)

2. krs: 1>2 ks, toista yhteensä 6x (= 12 ks)

3. krs: 1 ks, 1>2, 6x (= 18 ks)

4. krs: 2 ks,  1>2, 6x (= 24 ks)

5. krs: 3 ks, 1>2, 6x (= 30 ks) 

6. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan (= 30 ks)

7. krs: 4 ks, 1>2 ks, 6x (= 36 ks)

8. - 9. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan (= 36 ks)

Kiristä ja päättele vihreä aloituslanka, jotta täyte ei pursuaisi aloitusrenkaasta.

Värin vaihto aloitetaan jo edellisen värin viimeisestä silmukasta. Kun vanhaa väriä on kaksi silmukkaa koukulla, vedä uusi väri näiden silmukoiden läpi ja jatka normaalisti. Jos teet raitoja, älä vielä katkaise lankaa, vaan jätä se odottamaan.

Kuljeta katkaistua langanpäätä mukana 6 - 8 silmukkaa. Lopun langan voi jättää nurjalle puolelle.

Jatka vartalon värillä.

Vartalo

10. krs: 1 ks jokaisen silmukan takareunaan. Etureunan lenkkeihin virkataan lakin koristereunus viimeistelyvaiheessa (= 36 ks)

11. - 14. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan (= 36 ks)

Kavenna

15. krs: 4 ks, 2<1, 6x (= 30 ks)

16.-18. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan (= 30 ks)

Lonkerot

Virkkaa lonkerot katkaisematta lankaa - paitsi jos haluat vaihtaa väriä. Värin vaihto tapahtuu lonkeron juuressa, piilosilmukan kohdalla. Solmi irralliset langanpäät yhteen ja jätä ne työn sisälle.

Lonkerot (noin 6 kpl) tulevat mustekalan etupuolelle. 

Virkkaa kiinteitä silmukoita 2-3 jokaiseen ketjusilmukkaan. Näin varmistat, että lonkerosta tulee sopivan kihara. Ei haittaa, vaikka ne eivät kihartuisikaan hirveästi.

19. krs: 10 ks, 40 kjs, käännös ja aloittaen toisesta ketjusilmukasta 1<2, 39x, 1 ks pohjan seuraavaan kiinteään silmukkaan, ps seuraavaan kiinteään silmukkaan ja sitten taas 40 kjs. 

Virkkaa samoin muut lonkerot. Jos vaihdat lonkeron väriä, solmi langat ja jätä ne vartalon sisälle. Lopeta kerros piilosilmukkaan lonkeron jälkeen.

Pohja

20. krs: Virkkaa 18 ks tai seuraavan lonkeron kohdalle (1. lonkero). Virkkaa jokaisen lonkeron kohtaan 1 kjs ja lonkeroiden väliin 2 ks. Tämän jälkeen 1 ks jokaiseen silmukkaan 1. lonkeron kohdalle asti.  (= 34 ks)

Kavenna

21. krs: 4 ks, 2<1, 6x (= 28 ks)

Täytä mustekala lähes täyteen vanua. 

22. krs: 2 ks, 2<1, 7x (= 21 ks)

23. krs: 1 ks, 2<1, 7x (= 14 ks)

Lisää tarvittaessa hieman täytettä virkkuukoukkua apuna käyttäen.

24. krs: 2<1, 7x (= 7 ks)

Sulje kierros ps:lla. Katkaise lanka ja vedä silmukan läpi. Pujottele lanka neulalla jokaisen silmukan etureunasta. Kiristä aukko umpeen. Päättele ja pujota lanka työn sisälle.

Koristereunus

Reunuksesta tulee kauniimpi, jos lanka on hieman ohuempaa. 

Virkkaa silmukkalenkkeihin pään takaosasta aloittaen, ylhäältä alaspäin: 1 ks, 3 kjs, ps samaan lenkkiin, ps seuraavaa lenkkiin. Toista kerroksen loppuun. Yhdistä reunus piilosilmukalla. Katkaise lanka.

Solmi reunuksen langanpäät yhteen ja pujota neulalla työn sisälle.

Kasvot

Silmät voi virkata tai kirjoa. Jos teet myös suun, lisää vartaloon 2  lisäkerrosta ennen lonkeroita (18. krs:n jälkeen). 

1. Tee mustalla tai muulla tummalla langalla lankalenkki. Virkkaa siihen 6 ks. Yhdistä piilosilmukalla. Katkaise lanka.

2. Aloita valkoisella langalla keskeltä kerrosta. Ensimmäinen ks on ketjusilmukka. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 2 ks (= 12 ks). Lopeta ps:lla. Jätä silmän kiinnitystä varten tarpeeksi pitkä valkoinen langanpää.

3. Kiristä aloituslanka. Etsi sopiva paikka silmälle. Työnnä langanpäät pään sisälle (ei pitkää lankaa). 

4. Ompele silmä reunoista kiinni. Pujota langanpää työn sisälle. 

5. Suunnittele hymysuun paikka nuppineulojen avulla. Ompele esimerkiksi tikkipistoilla ohuella puuvillalangalla tai 3-säikeisellä muliinilangalla.

Surunsyöjä eli huolisyöppö

 

Surunsyöjä valmiina

Olin aiemmin vain kerran elämässäni tehnyt surunsyöjän. Se löytyy täältä. Nähtyäni Pinterestissä virkattuja versioita päätin kokeilla, ilman ohjetta.

Aloitin samalla tavoin kuin yleensäkin amigurumit eli virkkaamalla pyöreää muotoa ja lisäämällä joka kerroksella silmukoita. Vähitellen tein kerroksia, joissa ei ollut lisäyksiä. Kun muoto oli sopivan korkea ja leveä, tuli siitä mieleen patakinnas. Valitsin väreiksi jämälankoja ja sellaisia, joille ei oikein ole muuta käyttöä. Vetoketju on purettu vanhoista farkuista. Myöhemmin huomasin, että alkupään toinen stoppari oli irronnut ja korjasin puutteen ompelulangalla. Tarkkanäköinen kyllä huomaa vian, mutta ketju toimii hyvin.

Vetoketju kiinnitettiin sopivan levyiseen taskupussiin ihan normaalisti. Vetoketjun yläosassa on kapea kaitale (lelun kitalaki). Pussin pohjan muotoilin ja leikkasin sopivan korkuiseksi vasta, kun olin virkannut vartalon oikeaan pituuteen.

Tikkipistot näkyvät paremmin, jos klikkaat kuvaa.

Suun eli vetoketjun kiinnitin virkkaukseen ompelemalla ensin tikkipistoja vetoketjun ympäri.  Otin huomioon vetoketjun avaussuunnan. Virkkasin ensin yläosan ja päätyyn tein pari ketjusilmukkaa. Yhden kerroksen virkkasin katkaisemalla langan ja aloittamalla alusta kerroksen vetoketjun kohdalla. Tämän jälkeen otin koukulle uudet silmukat vetoketjun toisen puolen tikkipistojen avulla ja jatkoin normaalisti, kunnes vaihdoin langan väriä.

Silmät virkkasin myös amigurumitekniikalla. Ompelin kaksi pyörylää päällekkäin, kokeilin miltä ilme näyttäisi ja lopulta uskalsin ommella silmän paikalleen. Langanpäät pujotin aina sisäpuolelle. Niitä ei tarvinnut juuri päätellä.

Tasku on valmis!

Työhön oli tarkoitus käyttää jämälankoja, joten raidoitus tuntui luontevalta ja helpolta ratkaisulta. Aluksi ajattelin, että kirjovirkkauskerroksen silmukat olisivat jotenkin pystyrivissä, mutta annoin pian periksi.

Kun vartalo oli valmis eli kahdeksan raitaa virkattu, tein jalat ja kädet. Jalkoihin lainasin vähän ideaa "Pupu ja porkkana" -ohjeesta. Kädet eivät ohjetta kaivanneet, koska niiden idea on sama kuin pään.

Kaljupään silmät, kädet ja jalat on kiinnitetty.
Täyttöaukko jalkojen välissä on vielä auki.

Mietin pitkään, millä tekniikalla tekisin hiukset. Sininen lanka alkoi olla lopussa. Vihdoin päätin soveltaa mustekalan lonkeroista oppimaani ideaa. Virkkaisin tyypille rastahiukset.

Aloitin virkkaamalla ympyrän, jonka kiinnittäisin keskelle päätä aivan kuin peruukin. Virkkasin ympyrän laidan täyteen pitkiä kiharoita: ketjusilmukkaketjuun 2-3 kiinteää silmukkaa jokaiseen silmukkaan. Näin hius lähti kihartumaan. Koska kirkas sininen loppui kesken, jatkoin tummalla sinisellä.

Hiukset ylhäältä katsottuna

Kerroksen vaihtuminen näkyy tässä hyvin. 

Sauma ei ole keskellä, koska vetoketjun sijoitus 

vei huomioni täysin. Ensi kerralla osaan.