Neulottu kameli - taas

1970-luvun kaunolla kirjoitettu ohje tuli taas

käyttöön. Aiemmat kamelini löytyvät täältä.

Kirjoitin ohjeen puhtaaksi, mutta se vaatii vielä tarkistusta.

Pari tilkkukissaa - taas

Tein taas pari tilkkukissaa. Ne ovat niin ihania.

 

Kettu

Syksyn haastavin lelu oli kettu, valkoisen kanin hyvä ystävä. Sain lahjoituksena toiselta tilkkuilijalta palan huonekalutekstiiliä, juuri ketun ihon värisen ja tuntuisen. Kangas oli kuin keinonahkaa. Se osoittautui erittäin tiiviiksi. Ompelukone kyllä ompeli sitä, mutta kaikki käsin ommeltava oli työlästä. Tarvittiin tonget ja kunnolla voimaa, jotta neula meni kankaan läpi. 

Kettuja olen tehnyt ennenkin, samalla kaavalla. Ne löytyvät täältä.

Ommellessa piti käyttää luovia menetelmiä. Esim. nenän 

väritin pesun kestävällä kangasvärillä.

Ilmeestä tuli lopulta oikein ystävällinen.

Häntä tulee kätevästi ulos pöksystä, koska

takasaumassa on aukko. Vyötärössä on kuminauha.

Valkoinen pupu

Sain ystävältä lainaksi ihanan englannninkielisen lelukirjan, jossa oli aivan mahtavia lelujen vaatteita. Valitsin lopulta pupun ja sen materiaaliksi valkoisen puuvillafleesen (josta en ollut kuullut koskaan ennen).

Lähde

Leikkipuvun essun alle on ommeltu kiinni

pussihousut. Asun pukeminen ei

ole ollenkaan vaikeaa. 

Tarrakiinnitys takana.

Päällystakki on pehmoista flanellia. 

Siitä tuli vähän iso, mutta nyt leikkipuku

mahtuu hyvin alle.

Takin yläosa on silkillä vuoritettu.

Tarrakiinnitys.

Yksi pieni elefantti marssi näin...

Nivelnorsun alkuperäinen kaava on peräisin Vappu Kärkkäisen ja Hannamari Asplundin kirjasta Girl Trip. Kaavat elämään (2019). Muutin ohjetta jonkin verran ja materiaaliksi valitsin pehmoisen jalkarättiflanellin, jonka sain tilkkuystävältä lahjoituksena. Ryhtyessäni työhön en arvannut, mihin se johtaa...

Vuoritin lähes kaikki osat.

Sain systeriltä niveliä varten saapasnahkaa.

Anturat tein vanhoista nahkarukkasistani.

Kiinnitin raajat nappien ja nahkalevyjen avulla.

Virkkasin puuvillalangasta paidan.

Kiinnitin paidan takaa punotuilla nyörillä, sillä

sairaalan leluissa ei saisi olla nappeja tai neppejä.

Mutta ei tässä vielä kaikki:

Innostuin niin, että tein toisenkin norsun.

Ja innostuin vielä lisää! Lopulta rakastuin ensimmäiseen niin,

että päätin pitää sen itselläni. Se inspiroi minua joka päivä.

Joulukortti tilkkumaalaus-tekniikalla

Ohje

1. Leikkaa pahvista sabluuna, joka on noin 1 cm isompi kuin kortin aukko.
   
   
2. Piirrä kuvan kokoinen kaava lyijykynällä liimaharson rösöiselle liimapuolelle.
   
   
3. Silitä piirrospuoli kankaaseen päin kuumalla raudalla leivinpaperin välissä. Piirros jää näin  kankaaseen.
   
   
4. Poista varovasti paperi. Vahvista tarvittaessa viivaa.
   
   
5. Asettele tilkut pinsettien avulla reunojen sisälle. Huom. Osa siis voi jäädä aukon ulkopuolelle ja kiinnittyy tikkauksessa.
   
   
6. Paina kuva litteäksi leivinpaperin välissä kuumalla raudalla.
   
   
7. Aseta tylli päälle. Tikkaa kuvan päältä tiheästi, jotta lähes kaikki tilkut kiinnittyvät. Lisää koneommel lopuksi lyijykynäviivan mukaisesti.
   
   
8. Silitä 1 pisteen lämmöllä leivinpaperin välissä. Harso ei siedä kuumaa rautaa.
   
   
9. Lisää tyllin päälle yksityiskohdat.
   
   
10. Leikkaa ylimääräinen reunoista. Ei kuitenkaan nurkkia.
    
    
11. Kiinnitä työ teippien avulla nurkista oikeaan kohtaan.
    
    
12. Liimaa taustapahvi (koko 9,5 cm x 14 cm standardikortissa eli hieman pienempi kuin kortti). 
    
    
13. Laita työ yön yli painon alle.

Pikku Heppa

Pikku Heppa syntyi jalkarättiflanellin jämäpaloista. Löysin Pinterestistä helpon kaavan. Vuoritin kaikki osat vanhalla farkun lahkeella. 

Harjaa varten kehittelin sapluunan. Mittasin harjan pituuden ja leikkasin pahviin oikean mittaisen reiän. Kieputin mustaa merinovillalankaa sen ympärille tasaisesti. Sitten ompelin molemmin puolin reiän päältä. Harja oli kohtuullisen helppo kiinnittää ompelemalla. Vasta viimeiseksi leikkasin lenkit ja tasasin harjan. No, ei se ihan yksinkertaista ollut. Harjasta tuli aika massiivinen, koska lanka oli paksua.

Lopputulos oli kuitenkin pehmoinen ja halattavan söpö.

Virkattua syyssatoa

Virkattuihin vihanneksiin, sieniin ynnä muihin syötäviin löytyy runsaasti ohjeita, joita voi sitten muokata oman näköisekseen. Esim.

Martat: porkkana, palsternakka, punajuuri

Kodin Kuvalehti / Marja Elo: kurpitsa, tatti, omena, porkkana

Virkkaajan syysmuotia 2023. Lilan sienen sain ystävältä.

Pikku Myy ja muut Englannin matkalaiset

Vuoden 2023 aikana innostuin virkkaamisesta niin, ettei siitä meinannut tulla loppua ollenkaan. Tein myös useita ohjeita, joihin sovelsin jo aiemmin kokeiltuja ideoita. Pikku Myy oli haasteellinen, koska omistan ns. nakkisormet ja pikkuiset osat tuottivat tuskaa. 

Myyn erikoisuus on, että aloitin virkkauksen nutturan korkeimmasta kohdasta. Ohje on täällä.

Pikku Myyn malli Tove Janssonin

kirjasta Kuinkas sitten kävikään?

Oma versioni. En ole aivan tyytyväinen

kasvojen kirjontaan. Haasteellista oli.

Muumipeikko ja niiskuneiti valmiina reissuun

Ryhmäkuva

Mustekala ja meduusa

Tein mustekalaa eli vauvan turvalelua varten oman ohjeeni ja virkkasin sen mukaan pari lelua Suomen Suurimpaan joululahjaan.

Oma ohjeeni löytyy täältä:

Meduusa matkasi Englantiin. Siihen ei ole 

ohjetta, mutta voisin joskus tehdä.