Muumiperhe

Muumit retkellä Vesijärven rannalla

Pikkuinen muumipeikko syntyi juuri perheeseen

Kirjotut housun kiilat

Valmiit kiilat

Aiemmasta lahkeiden kiilakokemuksista viisastuneena päätin yrittää uudelleen. Tällä kertaa kiilat alkaisivat ainakin 10 cm ylempää, jotta polville jäisi enemmän tilaa.

Työvaiheita

Tein kaavan ja leikkasin vanhoista farkuista palat. Molemmat kiilat koostuvat kahdesta tilkusta ja vuorista, joka on mustaa lakanakangasta ja yltää vain siihen kohtaan, johon kirjonta päättyy. Halusin, että kiila joustaa yläosasta ja antaa polvelle tilaa. Myöhemmin mietin, että olisin voinut uhrata näihin kokonaiset housunpuntit, mutta en vielä tiennyt, että onnistuisin näin hyvin. Saumuroin farkun reunat ja harsin kohdan, jonka sisälle kuvio tulisi. Vuorin tehtävä on peittää lankojen päät ja suojata kirjontaa pesukoneessa.

Mietin kirjonnan aihetta noin puoli vuotta. Vihdoin sain inspiraation, kun näin Teerenpelissä ryhmän maalaamassa Vincent van Goghin Tähtikirkas yö -maisemaa, kukin omalla tyylillään.

Kuva on linkki lähteeseen.

Ensimmäiset tähdet

Luonnos

Ykköskiilan kuvion ääriviivat ommeltu.
Tein niiden mukaan peilikuvana
kaavan kakkoskiilaan.

Käytin työssä näitä pistoja: etu-, varsi-, tikki-, solmu- ja ketjupisto.

Kuvion keskuskasvi, sypressi tai anopinkieli, toi mieleeni isoisäni Joosepin päiväkirjan, jossa hän kuvailee puussa olevaa vikaa nimellä halkihuolain. Minulle sanasta tulee mieleen pikkueläimen kolo tai turvapaikka. Mietin, mikä eläin voisi olla kyseessä omassa työssäni. Päädyin yöeläimeen: viirupöllöön. Löysin mannekiinin googlettamalla (linkki lähteeseen).

Kuva: Samuli Lahtela

Lähikuva pöllöstäni

Valmis lahje

Video Youtubessa

Kaapu

Valmis vaate

Ostin Eurokankaasta heräteostoksena hienon viskoosikankaan, josta piti ensin tulla kesäinen, kevyt takki. Se päätyi kuitenkin kaapin perälle vuodeksi. Kun löysin ideakuvan Kaffe Fassett´in kirjasta (esitelty täällä), päätin tehdä siitä iltakaavun. Materiaali tuntuu ihanalta iholla: viileää ja pehmeää.

Ompelin kaitaleet värjäämästäni lakanakankaasta. Tarkoitus olisi kirjoa ainakin kaula-aukkoon jotain yksinkertaista mutta koristeellista. Kuvassa siinä on vain rivi etupistoja tukena.

Auringonkukista yksityiskohta

Selfie Barcelonan hotellihuoneessa
1.4.2023

Kawandi-tekniikka ja neulakirja

Valmis neulakirja

Kuulin tämän vuoden tammikuussa ensimmäisen kerran sanan kawandi. Se kuulosti afrikkalaiselta, eksoottiselta ja värikkäältä. Herkulliselta tekniikalta kertakaikkiaan. Pakko kokeilla!

Lisää kawandi-tilkkutyötekniikasta löytyy Youtubesta ja esim. linkistä Katrin Tilkkukauppa.fi

Päätin vihdoin toteuttaa unelmani: neulakirjan. Siihen pitäisi mahtua muutakin kuin pari silmäneulaa. Toteuttaisin sen pieteetillä. Siitä pitäisi tulla sellainen, jonka parissa viihdyn. Ei mikään turha esine.

Valitsin päämateriaaliksi pellavan. Minulla oli tilkkuja, jotka juontavat juurensa kaukaa menneisyydestä, Alestalon kangaskaupasta. Ostin sieltä luonnonväristä, paksuhkoa pellavaa tarkoituksena tehdä ns. taiteilijatakki. Sellaisen teinkin, mutta en aivan valmiiksi. Materiaali oli joustamaton ja tikkuisen tuntuinen, vaikka pesin sitä pari kertaa. Leikkasin takin tilkuiksi ja hautasin kaapin perälle.

Seuraavaksi kaivoin pari vuotta sitten tilkut esiin ja ajattelin tehdä niistä kesäisen paidan. Värjäsin pesukoneessa osan tilkuista lilaksi, osan oranssiksi. Näin paljon vaivaa yhdistäessäni värejä, ommellessani niitä käsin etupistoja ja koristellessa hihansuita. Tämäkään vaate ei onnistunut, sillä hihoista tuli liian lyhyet ja pinkeät. Jälleen leikkasin tekeleen tilkuiksi.

Näiden aiempien töiden työmäärä mielessäni halusin säilyttää kankaista jotain muistoksi. Nyt en enää halunnut epäonnistua.

Työvaiheita

Kannen päällinen

Kaavaa en tarvinnut. Kannen mitat ovat noin 30 x 18 cm ja saumavarat. Sisäsivuista tein pienempiä, noin 25 x 15 cm, koska sivujen sisältö vie aika paljon tilaa.

Neulasin luonnonvärisen pellavakankaan saumavarat ja kiinnitin täytevanun saumavaraan (kuva yllä). Valitsin sopivat tilkut ja ompelin etupistoilla aluetta reunoista sisälle päin, aivan kuten Youtube-videoissa neuvottiin. 

Kannen etupuoli valmiina

Kansi nurjalta puolelta, joka siis jäi sisäkannen alle piiloon.

Sisäkansi neulattuna. Ompelin sen kanteen piilopistoin.

Kansien sisälle tein kaksi "lehtiparia" eli neljä sivua.
Aukeamia tuli siis viisi.

Käytin kirjontaan aluksi helmilankaa, mutta vaihdoin sen aika pian muliinilankaan, joka ei kiertänyt niin pahasti. Ompelin sisäsivut ensin pusseiksi. Ujutin niihin vanun ja lopuksi ompelin päätysivun piilopistoin kiinni. Taskut ompelin kiinni jo ennen pussin tekoa. Työvaiheet piti miettiä tarkasti.

Yritin suunnitella tarralappujen avulla tavaroiden paikkoja, mutta suunnitelma muuttui työtä tehdessä jatkuvasti. Esim. Yllä olevassa aukeamassa ompelukonetasku on sivulla 9 ja neulatyyny sivulla 2. Välillä pää meni ihan sekaisin. Kun sivut olivat valmiit, kiinnitin ne ensin etupistoilla sivun keskeltä toisiinsa. Lopuksi ompelin vielä samalla tavalla kiinni kaikki sivut kanteen siten, että raot täyttyivät.

Etupiston lisäksi opin neulakirjan avulla 10 erilaista kirjontapistoa: ketjupisto, linnunsilmäpisto, varsipisto, laakapisto, viivapisto, solmupisto, pekinginpisto, tikkipisto, kuusipisto eli kalanruotopisto ja aitapisto. Eli ei ihan vähän.

Aukeamat

Aukeama 1: saksikotelo ja neulatyyny

Aukeama 2: pienet kirjontaneulat ja lintutasku

Keskiaukeama 3

Aukeama 4: pitkät kirjontaneulat ja luonnostelutussi

Aukeama 5: kanavaneulatasku, hakaneulat ja ratkoja

Valmis neulakirja sekä itse suunniteltu ja valmistettu lautanauha.

Kaffe Fassett´in inspiroima nuppupeitto

Valmis peitto, 51 x 56 cm

Kaffe Fassett on aina yhtä inspiroiva, etenkin hänen värikkäät tilkkutyönsä. Yllä olevasta kirjaston kirjasta (ilm. 2017) löysin ideoita sekä peittoon että kauhtanaan (= iltamekko). Lisätietoja tästä ja Fassettin muista kirjoista löytyy täältä.

Valitsemani malli on ihan superhelppo tehdä, etenkin jos tikkaa koneella. 

Työvaiheita

Valitut värit leikataan suikaleiksi. Minulla oli 3 eri leveyttä.

Suikaleet pätkitään saman korkuisiksi ja sommitellaan
pitkien liuskojen väliin. Minulla oli 2 eri korkeutta.

Lopuksi vain ommellaan ja tikataan. Yksityiskohtakuvassa
näkyy punaisella muliinilangalla käsin ommeltu tikkauskuvio. 
Muut tikkaukset ompelin koneella.

Gaudin inspiroimat nuppupeitot: Purjevenegaudia

Valmis peitto 51 x 44 cm

Innostuin gauditekniikasta niin paljon, että halusin tehdä vielä toisen nuppupeiton. Jo monena keväänä olen ommellut miniatyyritekniikalla purjeveneen. Aloitin siitä.

Työvaiheita

Miniatyyritekniikkaa, kaava ja ohje

1. Kaava suurennetaan oikeaan kokoon ja piirretään esim. kaavapaperille. Työjärjestys merkitään numeroin.

2. Työssä käytetään tiheää tikkiä. Kaksi ensimmäistä tilkkua ommellaan oikeat puolet vastakkain kaavan nurjalle puolelle viivaa pitkin siten, että molemmissa päissä ommellaan noin 5 mm viivan yli (kuva).

3. Sauma vedetään kynnellä litteäksi (silittääkin voi) ja ylimääräinen kangas leikataan pois. Saumavaraksi jätetään noin 6 mm.

4. Näin jatketaan, kunnes blokki on valmis. Lopuksi revitään varovasti kaava pois.

Kannattaa tarkistaa aina ennen ompelua työn oikealta puolelta, että kankaan suunta on oikea. Työ vaatii hieman harjoittelua aluksi. Etenkin täytyy varoa, ettei leikkaa väärin ylimääräistä kangasta. 

Nurja puoli ennen kaavan repimistä

Valmis, silitetty blokki oikealta puolelta

Seuraavaksi huomasin, ettei minulla ollut taivaan ja meren sinisiä tilkkuja siitä huolimatta, että muuta sinistä oli iso laatikollinen. Tällä kertaa en värjännyt pesukoneessa vaan sekoittelin sattumanvaraisesti silkkimaaleja ja kangasvärejä purkkien pohjilta. Tekniikka on "märkää märälle isolla pensselillä". Enempää en osaa siitä kertoa.

Oikeita sinisen sävyjä oli yllättävän vaikea tuottaa, koska minulla ei ollut vaalentavaa väriä tai edes valkoista. Onneksi sain kurssikaverilta kankaan värjäykseen tarkoitettua emulsiota, joka säilyy vuosia. Lisäsin sitä hieman ja aloin maalata isolla pensselillä valkoisia tilkkuja. Hyvä tuli!

Väärä meri

Juuri kun olin saanut flow´n taivaspaloihin, huomasin, että purjeveneen alla oli aivan väärän tyylinen meritilkku. Meren piti jotenkin liittyä purjeeseen ja tuuleen.

Olin jo ommellut valkoiset kaistaleet blokin ympärille, mutta ne kaikki piti irrottaa, samoin kaksi tilkkua taivasta. Pikkuruisen tikin purkaminen ei onnistunut kuin hitaasti ja varovasti suurennuslasilampun avulla.

Meren suunnittelua

Taivas valmiina

Meri valmiina

Valmiin peiton yksityiskohtia

Veneen kaikki saumat piti lopuksi tikata.

Kirjoin linnun ääriviivat ja nokan mustalla muliinilangalla.

Gaudin inspiroimat nuppupeitot: Muumigaudia

Pitkän kevättalven suurin oivallus ja ihastus oli Gaudin mosaiikkien inspiroima tilkkutyötekniikka. Googlettamalla sain ensin vaikutelman, että ajatus on aika uusi. Myöhemmin löysin Pinterestin kautta paljon kirkkojen lasimaalauksista inspiroituja töitä, aivan upeita. 

Katseltuani opettajan muutamia mallitöitä päätin kokeilla tekniikkaa pariin nuppupeittoon. Niiden tekemiseen liittyi myös matkan varaus Barcelonaan maaliskuun lopussa. 

Muumigaudia

Valmis peitto 42 x 44 cm

Työvaiheita

Ensimmäinen blokki

Valitsin väreiksi oranssin ja sinisen, koska minulla sattui olemaan muutamia nuppupeittoon istuvia muumitilkkuja. Leikkasin useita metrejä 3 cm leveää valkoista nauhaa, jolla jokainen tilkku erotetaan toisistaan. Kokonaisuus syntyy blokeista, jotka viimeiseksi leikataan oikeaan kokoon ja ommellaan yhteen kaitaleen kera.

Viisi valmista blokkia

Blokit yhdistettyinä

Tere ja reunukset kiinnitetty; alla näkyy vuori ja vanu

Yksityiskohta: tikkaus vanuun

Kässäkalenteri 2023

Sosiaalisen median inspiroimana päätin suunnitella itselleni kerralla vuoden käsityöt. Pelin sääntöjeni mukaan samasta työstä voin kerätä parikin rastia. Jokaista tehtävää voin myös tehdä niin monta kuin haluan.

Tavoitteena on tehdä vuoden aikana monipuolisesti eri käsitöitä ja oppia paljon uutta. Ei tässä mitään järkeä tarvitse olla...