Pikku norsu

Tämäkin hellyyttävä norsu löytyi Kerry Lordin "Veikeät virkatut"-sarjan kirjasta. Valitsin norsun, koska hahmo on aina ollut yksi eläinsuosikeistani (nallen ja pupun lisäksi).

Loppu olikin ompeluhommia.

Valmiina ulkokuvauksiin.

Nukke ja mustekala

Aloitin Suomen Suurin Joululahja -projektini virkkaamalla keväällä tekemäni mustekalan seuraksi nuken. En olisi uskonut, että innostun niin paljon! Lopulta virkkasin lähes 25 pehmolelua.

Inspiraationi lähde. Tosin tein vain yhden
nuken tämän teoksen pohjalta.

Hiukset

Lopputulos näyttää kauempaa katsottuna hyvältä.

Lankaa meni yllättävän paljon ja haasteita riitti.

Solmin hiukset jakauksen kohdalta jokaiseen
silmukkaan, muualta joka toiseen.
Lopuksi ompelin jakaukseen kolme
vierekkäistä riviä tikkipistoja.

Pyöritin letin ympäri langan moneen kertaan ja
ompelin vielä langanpäät letin sisälle.
Ei varmasti irtoa.
Tämän nuken hiuksia ei ole tarkoitus kammata.

Kuvasta näkyy, miten sommittelen nuppineuloilla 

kasvoja ennen ompelua.

Valmis!

Helppo pukea ja riisua

Tein mustekalan jo maaliskuussa.
Myöhemmin opin, miten lonkerot saa
takuuvarmasti kiemuraisiksi.

Nuppupeitot keväällä 2020

Kevätkauden teemana oli kalat. Aloitin yksinkertaisesta
ideasta, jossa leikin kirkkailla väreillä.

Tämän kalaparven tekemiseen meinasivat taidot
ja kärsivällisyys loppua.
Oli vaikeimpia tekemiäni tilkkutöitä.

Sommittelu ja värit aiheuttivat alusta
asti päänvaivaa.

Pyrstöstä tehtiin ensin suora.
Sen jälkeen se muotoiltiin omellen kaareksi.

Talvimuumit tein kreisi-tekniikalla.
Lopputulos syntyi sattumalta. 

Leikkivät kimalaiset on tavallaan tilaustyö. Tein sen 
eläkkeelle lähtevän esimieheni pojan pojalle.
Työn erikoisuutena on valkoinen tere.

Suunnitteluvaihe menossa.

Vauva sai lisäksi turvalonkerolelun.

Pupu ja porkkana - taas

Olen virkannut jo useita pupu ja porkkana -pareja, mutta aina niitä vain on yhtä kiva tehdä. Tämä pariskunta lähti 3-vuotiaalle tyttärenpojalle synttärilahjaksi, sillä toivuin vasta flunssasta enkä uskaltanut lähteä kyläilemään livenä.

Valmis!

Aloitan aina porkkanasta.

Työvaihekuva: paljon ompelua ja päättelyä.

Nuppupeitot syksyllä 2019

Värikokeilu hirsimökkitekniikalla

Sain ystävältä kaksi isoa flanellista pussilakanaa
nuppupeittojen vuoriksi.

Niminauhan laitan edelleen kaikkiin
peittoihin.

Purjevene-teema toistuu joka vuosi.

Tähän peittoon keräsin kaikki
muumitilkkujen siruset.

Joulukortit

Tänä vuonna joulukortit meinasivat jäädä tekemättä, kun posti meni lakkoon eikä ollut varmuutta, ehtisivätkö toivotukset perille ajoissa. Aloitin hitaasti ristipistoista ja lopetin erittäin nopeasti valmistuneisiin, mutta täysin yksilöllisiin sydämiin. Tässä muutamia kuvia:

Joulupusseja ja -kääreitä

Älä osta mitään -tavoitteeni oli edennyt siihen pisteeseen, ettei kaapeista enää löytynyt paperinaruja, -pusseja tai lahjakääreitä. Päätin selviytyä joulupaketeista tekemällä tilkuista niin kauniita kangaspusseja, että niitä voisi käyttää useampana vuonna. Pusseihin ompelin vuorin, joten ne ovat todella kestäviä. Pakettikortit tein myös kankaasta ompelukoneella, taustalla on tukeva akvarellipaperi.

Myös hylättyjen kirjojen sivuja hyödynsin tänä vuonna monipuolisesti.

Tässä esimerkit:

Pikkuserkun valmistamat mehiläisvahakynttilät

jaoin työkavereille kirjan kellastuneen kirjan sivuihin käärittynä. 

Kirja oli lojunut joutavana pesutuvan kierrätyshyllyssä jo vuosia.

Paikkailua ja peittelyä

Perinteiset tavat paikata ovat parsinta ja paikan ompelu rikkinäisen tai viallisen kohdan päälle.

Polvipaikat

Haarasauma ratkotaan rikkinäisen kohdan matkalta ja vähän yli. Paikka asetellaan kohdalleen nuppineulojen avulla. Sisäsaumaan kiinnittyy yksi sivu, muihin käännetään noin sentin sisävara ja ommellaan päältä kiinni. Reikä jää näkyviin sisäpuolelle, mutta ei se siellä haittaa.

Tilkkulintu

Aika usein vielä muuten käyttökelpoisen vaatteen pilaa tahra tai pieni kuluma. Tähän kalliiseen Ruskovilla-paitaan ompelin linnun.

Tekniikka on tämä:

1. Leikkasin linnun irti noin 1 cm:n saumanvaroilla.
2. Ompelin samankokoisen tilkun linnun taakse.
3. Tein reiän linnun keskelle, takapuolelle.
4. Käänsin linnun reiän kautta ja täytin sitä hieman vanulla (siis aivan vähän).
5. Ompelin linnun piilopistoilla tahran päälle.

Sashiko

Vuoden hurmaavin paikkaustekniikka on nimeltään sashiko. Tekniikka on helppo oppia. Lankana kannattaa käyttää helmilankaa tai ohutta puuvillalankaa, jossa on hieman kierrettä. Paikasta tulee vahva ja tukeva.

Paikka-alueen merkitseminen

Toimin näin:

1. Purin ulkosaumaa paikan kohdalta ja vähän enemmän.
2. Leikkasin vanhoista housunlahkeistani sopivan kokoisen palan ja saumuroin sen.
3. Kiinnitin paikan reiän alle kaksipuolisella liimakankaalla muualta paitsi reiän kohdalta. 
4. Siistin hieman reikää.
5. Piirsin haihtuvalla tussilla ruudukon alueen päälle.
6. Ompelin valkoisella puuvillalangalla etupistoja kaikkien kerrosten läpi ensin vaakasuuntaan ja sitten pystysuuntaan. 
7. Viimeistelin työn kiinnittämällä paikkakankaan sivusaumaan. Haarasaumaan kiinnitin paikan toisen reunan käsin muutamilla pistoilla.

Kun olin oppinut tekniikan, meni näiden housujen paikkaamiseen aikaa noin 3 tuntia.

Syystakin korjaus

Päätin pitää välivuoden Suomen Suurin joululahja -projektissa ja omistautua erilaisille korjauksille.

Vuonna 2007 kyllästyin täysin Piretan mustaan villakangastakkiini. Päätin toteuttaa sen selkämykseen elämänpuuni huovutustekniikalla. Toteutuksesta tuli näyttävä - jopa niin hieno, että ohikulkijat pysäyttivät minut ja halusivat kommentoida.

Kun aikaa kului, huomasin, ettei huovutus oikein ole käytännöllinen ratkaisu pitkän takin selkämyksessä, etenkään autossa istuessa. Takki oli vuosia lämpimässä varastossa täysin käyttämättä, kunnes päätin tänä keväänä luopua siitä. Ensin piti kuitenkin käyttää kolme torstai-iltaa hieman irronneen puun entisöintiin.

Minulla oli varastossa muutama huovutusneula ja hieman -villaa. Sain lisäksi kaverilta neuloja "lainaksi", tosin useimmat niistä katkaisin. Mitään ei tarvinnut ostaa.

Harjulan opiskelijoista löytyi takille ostaja. Sain 50 euroa.

Valmis korjaus

Vähän lähempää

Hippie-paita

Jokakesäisillä musiikkifestareilla oli tänä kesänä teemana 60-luku. Inspiroiduin sunnittelemaan t-paitaa, johon tulisi jotain ideoita tuosta ajankohdasta.

Netistä löytyi helposti inspiroiva kuva:

Kaapin perukoilta löytyi myös käyttämättömiä spreymaaleja, kankaiden maalaukseen tarkoitettuja. Ei pitänyt olla vaikeaa, mutta...

1. Jokainen kirjain piti leikata kontaktimuovosta erikseen.
2. Spraymaali oli niin hienojakoista, että se imeytyi sabluunan alle.
3. Lopputulos oli aika sotkuinen.
4. Aina ei voi onnistua. Onneksi t-paita oli jo muutenkin kulunut ja vanha. 
5. Kokeilu ei maksanut muuta kuin paljon aikaa ja vaivaa. Silti oli hauskaa!