Käärmeet

Käärmeet syntyivät leluiksi yhden pienen muiston inspiroimana. Kirjoitin jopa Marimekolle kirjeen, mutta en ole vielä saanut tietoa, minkä näköinen muistissani oleva Käärme Umpikiero oikeastaan oli. Koska olen hieman kärsimätön ihminen, aloin ommella käärmeitä Pinterestin ideoiden pohjalta.

Tässä Marimekolle lähettämäni kirje:


Hei!

Minulla on harmaa muistikuva, että Marimekon tuotannossa on 1960-luvulla ollut käärme. Veljelläni oli sellainen, väreinä muistaakseni omenan vihreä, punainen ja tummanpunainen. En ole varma muistikuvastani. 

Nettikeskustelujen avulla olen saanut selville käärmeen nimen, Umpikiero, ja varmuuden, etten ole keksinyt muistoa. Nyt kysyisin:

Oliko käärmeen hännässä valmiina kulkunen?

Kuinka pitkä ja paksu käärme oli? (Se oli kierteinen.)

Millainen sen pää oli? Millainen oli sen ilme?

Pelkkä kuva käärmeestä olisi ihana nähdä. Jos sellainen on olemassa, en tarvitse muita tietoja. Netistä löysin vain möhköfantin, possun ja madon.

Ihastuin malliin, jossa pää on kierteen ulkopuolella. Tein vielä toisenkin ystävän tyttärelle (käärme lähtee Peruun). Kahden kääntö-/täyttöaukon käsin ompelu oli haastavin vaihe. Opin, että aukot kuitenkin kannattaa jättää kierteen ulkosyrjään. Ihan symmetrisiä käärmeitä en saanut aikaiseksi, mutta olen lukenut Pikku Prinssini ja tiedän, mitä ja miten käärmeet syövät...

Tällä käärmeellä silminä ovat vielä nuppineulat. 

Ompelin silmät kolmisäikeisellä muliinilangalla 

kahdessa kerroksessa niin, että näkövammainen voi 

tunnustelemalla löytää ulkonevat silmät.

Iso nalle ja pikku nalle

Pinterestin suursuosikkeja on nalle, jonka kaava koostuu kolmesta osasta: vartalo (sisältäen pään), käsi ja kuono. Kaava löytyy helposti ja sen voi piirtää tietokoneen ruudulta haluamaansa kokoon (tai suurentaa kopiokoneella).

Valitsin materiaaliksi ohuen, luonnonvärisen pellavan, jonka vuoritin vanhalla lakanakankaalla. Pinnasta tuli ihana! Harjulan opettaja auttoi vähän housujen kaavoittamisessa, mutta muuten ei ongelmia tullut missään vaiheessa. Suosittelen kokeilemaan.

Vaatteet suunnittelin niin, että ne on helppo pukea ja riisua.
Villapuseroiden lanka on kaksinkertaista, ohutta villalankaa.
Sitä jäi jäljelle lumitähtihuivista, jonka tein edellisenä keväänä.

Ketut

Kettuprojekti oli ihana. Keräsin ideoita Pinterestistä ja päädyin vähän Tilda-malliseen tyyliin. Tilda-ketulla ei ole häntää, mustaa kuononpäätä eikä muutenkaan paljon ilmettä, joten lisäsin ne. Lisäksi liitin jalat toisella tavalla vartaloon. Muutenkin kaava on hieman erilainen ja ketut eroavat myös yksilöllisesti toisistaan. Tein ensin tyttöketun, joka mielestäni onnistui paremmin.

Tyttökettu

Keho on aika yksinkertainen. Ompelin kaikki
osat käsin kolme kertaa pienillä ja tiheillä
piilopistoilla, yksinkertaisella langalla.

Kasvot hahmottelin ensin nuppineuloilla, suun langalla.
Kirjoin silmät ja suun kolmisäikeisellä muliinilangalla.
Korvien asettelu ja ompelu oli hankalin vaihe.

Esiliinassa on tarrakiinnitys. Vaate on helppo pukea ja riisua.

Poikakettu

Tyttöketusta tuli niin hyväntuulinen, että se piristi aina minua, kun katsoin sitä. Päätin tehdä sille kaverin (vaikka tiesinkin, että ne päätyvät eri perheisiin).

Harjulan opettaja auttoi kaavoittamaan housut.  Niistä tuli kuitenkin vähän isot, joten lisäsin tyyliin sopivat henkselit. Liivi oli luonteva valinta asukokonaisuuteen. Myös poikaketun vaatteet on helppo pukea ja riisua.

Otin kymmeniä kuvia - eivätkä nämä mannekiinit kyllästyneet yhtään. Tässä niistä muutamia.

Joulufiiliksissä!

Pupu, joka vastusti koulutusleikkauksia

Olen joka vuosi virkannut yhden amigurumin Suomen Suurimpaan joululahjakeräykseen. Tänä vuonna tein pupun ja porkkanan.

Pupu istuu kaverini Mikko Tähkäsen suunnitteleman koulutusleikkauspelin päällä ja haluaa valistaa kaikkia päättäjiä: Älkää leikatko koulutuksesta, sillä siitä ei hyvää seuraa!

Sammakot - taas

Edellisvuotinen sammakkopari jäi niin positiivisena mieleeni, että päätin perustaa koipitehtaan ja tehdä peräti kolme sammakkoa. Sehän tarkoitti 12 koipea, joista jokainen piti ommella käsin kolme kertaa.

Batiikkitilkkuja, koipia ja reisiä tilkkutyötekniikalla.

Hei, me synnytään kohta!

Meidän takapuolet

Äiskä laittoi meihin neuloja...

Me ollaan hyvän tahdon lähettiläitä ja tykätään leikkimisestä!

Kukkaro II

Kesälomalla Krakovassa piti välillä huilata ja otin sitä varten mukaan vähän ohuita puuvillalankoja, vanhoista farkuista ratkotun vetskarin ja virkkuukoukun nro 2,5. Olen aiemminkin tehnyt samalla idealla korttikukkaron, joten ei tarvinnut stressata yhtään.

Työn idea on, että virkataan vetoketjun ympäri. Ainoa vähän totuttelemista vaativa vaihe on ensimmäinen kerros - ja ehkä myös toinen.

Koti-Suomessa ompelin Nuuskamuikkusen. Pelkkä silitys ei riitä.

Lumitähtihuivi

Kaverini oli neulonut itselleen ihanan pitsisen huivin. Halusin jotain samantapaista: laskeutuvaa ja herkkää. Kuin tilauksesta löysin Harjulan kevätretkellä Helsingin suunnalla liukuvärjättyä, ohutta, Fashion-merkkistä lankaa. Ostin sitä arviolta 5 kerää. Etsin mallia monista lähteistä ja päädyin lopulta soveltamaan useita ohjeita omaan malliini.

Tärkein lähteeni oli 100 virkattua lumitähteä. Kokeilin ohjeista noin 15, joista kahta käytin huivissa. Loput pääsivät joulun 2018 joulukortteihin.

Pikkulaukku

Sisko tilasi minulta laukun, jota hän voisi käyttää esim. teatterissa tai matkalla, kun ei ole paljon tavaraa. Siihen piti kuitenkin mahtua reilun kokoinen kirja.

Väreiksi toivottiin mustaa ja punaista. Minulle oli tekstiilitaiteilijalta saamani lahjoituksen kautta tullut rouhean hienoa pellavaa, joka oli värjätty epätasaisen mustaksi/harmaaksi. Vuoria varten värjäsin isoäidin pöytäliinan punaiseksi. Sisälle tein vetoketjutaskun, johon mahtui passi.

Yksityiskohdaksi ompelin sinisen linnun, joka kurkistaa päällitaskun reunan yli. Täytin lintua hieman vanulla ennen ompelua.

Kevään 2018 nuppupeitot

Kevään 2018 nuppupeitot Päivät-Hämeen keskussairaalan keskosvauvoille syntyivät taas helposti ja rakkaudella. En ole varma, teinkö vain kaksi. Enempää kuvia ei löytynyt.

Tilkkutyövälineet

Tilkut ovat Harjulan kierrätysmateriaaleja.

Applikoidut nallet vaikuttavat heijastavalta kankaalta,
mutta se on harhaa. Muut tilkut värjäsin itse.

Ensikirja

Tiesittekö, että jokaisella lapsella on oikeus ensikirjaan, myös näkövammaisilla? Tästä linkistä pääset tutustumaan tärkeään hankkeeseen: Ikioma ensikirja. Kävin kuuntelemassa Lahdessa aamupäivän mittaisen luennon aiheesta 10.3.2018.

Innostuin valtavasti ensi- eli pehmokirjoista, koska lapsenlapseni oli vauvaiässä. Halusin tehdä hänelle jotain spesiaalia. Kirjassa pitäisi olla värejä, tekemistä ja vähän tekstiäkin. Kirjaa voisi käyttää myös tyynynä.

Leluja voi kiinnittää sivuille.
Eläimet käyvät juttelemassa kavereilleen

Kirjan valmistus sisälsi valtavan määrän tiedonhankintaa, suunnittelua ja erilaisia työvaiheita, joista piti ottaa selvää ja kokeilla:

• virkkaus
• kirjonta
• applikointi
• runojen valinta
• tekstien tulostaminen tekstiilipaperille
• pehmolelujen täyttö
• tarrojen kiinnitys
• vetoketjutaskun ompelu
• kanttaus

Etukansi

Ensimmäinen aukeama

Toinen aukeama, jonka biisiin tulostin vanhemmille sanat.

Kolmas aukeama

Neljäs aukeama

Viides aukeama

Kuudes aukeama, jossa on sisätasku leluja varten.

Takakansi nimiönauhoineen