Suomen suurin joululahja 2016 Lahti

Paljon saimme aikaiseksi tänäkin vuonna!
Kiitos kuvasta, Sanna-Mari. :)

Unikettu

Suomen suurin joululahja 2016 -> LAHTI PHKS

Uniketun idea syntyi käsityölehden kuvasta. Kehittelin mallia ja yritin päästä mahdollisimman vähällä käsin ompelulla. No oli haastavaa. Voin taata, että tätä ketsua saa riepotella hännästä mielin määrin.

Värjäsin oranssiksi pikkuserkkuni lahjoittamaa valkoista puuvillaa ison määrän ihan kettua ajatellen. 

Avaruusolioita ja tilkkukissoja

Suomen suurin joululahja 2016 -> LAHTI PHKS

Tästä kirjasta sain idean avaruusolentoihin. Muokkasin ohjetta oman pään mukaan.

Kasvot olivat haastavin osuus, kuten yleensä.

Kirjailin suun kolmesäikeisellä muliinilangalla niin, että kaava on tilkun alla ja ommellessani katsoin aina välillä valoa vasten.

Silmät tein kahdella eri tavalla: pienemmän silmät on tehty ennen vartalon ompelua ja sen vuoksi "tuntosarvissa" ei ole silmiä: työtä ei olisi saanut kapeasta kohdasta käännettyä.

Kolmisilmäiselle ompelin silmät "tuntosarviin" vasta muun pää valmistuttua. Oikeaan kohtaan asettelu sujuu yleensäkin parhaiten, kun kasvot tekee viimeiseksi.

Pienen olion täyttöaukko on jalkojen välissä, ison sivussa.

Käsiä vaille valmis.

Kaverukset poseeraavat.

Tilkkukissoja tein taas pari lisää.

Minä ja kisut marraskuun lopussa 2016.

Tyttövauvan kissapeitto

Kollegan tyttövauvalle ommeltu leikkipeitto sai alkunsa Wexlerin loppuunmyynnistä ostamastani kissaflanellista.

Kuosissa oli kuvien reunuksena mustaa. Mietin myös Lucy Cousins -nimisen kirjailijan vahvaa viivapiirrostyyliä Maisa-kirjoissa, joita luin tyttärelleni 15 vuotta sitten.

Yläosaan sain "upotettua" paljon aivan pikkuruisia jämätilkkuja. Iso osa taustaa on sisareni värjäämää batiikkia. Muumikangas on värjätty Dylon-pesukonevärillä.

Sisus on lahjoituksena saatua, paksua, luonnonvalkoista flanellia.

Reunustin kisut mustalla puuvillalakanan kaitaleella.

Seuraavaksi kisuille piti rakentaa koti. Tikkasin talojen, ikkunoiden, puiden sun muiden reunat mustalla niin, että tikki selvästi erottui ja rajasi kuvaa.

 

Peiton koko oli etukäteen sovittu ja täytyi pitää mielessä suunnitteluvaiheessa: noin 120 x 80 cm.

Alaosaan ompelin satumetsän.

Valmis peitto. Lopulliseksi kooksi tuli 117 c 81 cm.

Sammakko

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKS

Projekti alkoi v. 2016 tästä:

Tämä sammakko nostaa peukun ja antaa virtuaalihalin.

Voi pakastaa, saunottaa, imeä ja pestä. Ei kutita kuin leikillään. Osiakaan ei takuulla irtoa ilman teräasetta.

Puuvillalangat ovat systerin lahjoituksia (jämälankoja) ja vanhan, pestyn tyynyn sisuksia käytin täytteenä.

Idea: Moda 5/2010

Ja sitten tein tuolle myös iloisen kaverin.

 

Lähikuva

Lituskaisuus näkyy parhaiten ylävinkkelistä.

Muovikorttikukkaro

Piti kokeilla, millaista on virkata muovikorttikukkaro vetoketjun ympärille. No ei ollut vaikeaa, kun alkuun pääsi. Olisi ehkä kannattanut valita tuoreempi ketju. Tuo on tyttären loppuun käytetyistä farkuista. Lanka on ohutta, kaksinkertaista, merseroitua puuvillaa. Koko noin 13 x 10 cm.

Sisäpuoli: Aloitin ympäröimällä vetoketjun tikkipistoilla. Viimeistelin ompelemalla vetoketjun reunat pussin sisällä. Siirsin vanhasta pussista tahrasaippualla kuuratun kissan uuteen kotiin. Mitään ei taaskaan tarvinnut ostaa. 

Idea löytyi tästä blogista: http://mieiteblogi.blogspot.fi/2016/02/vetoketjusta-aloitettu-pussukka.html 

Pipo

Sytostaattihoitojen seurauksena hiukset lähtivät tyystin. Sain erään Facebook-ryhmän kautta idean, että voisin virkata kalotin tapaisen pipon. Työ tuntui ensin aika haastavalta, mutta sitten systeri löysi aiheeseen liittyvän kirjan ja lähetti bambulankaa. Kun vähän pinnistelin muistiani, löytyi taito näpeistä. Mallia ei ollut, vaan virkkasin oman mielen mukaan, paitsi että piti muistaa levennykset säännöllisin välein.

En pitänyt kaljuaikana peruukkia lainkaan (tosin yritin), joten jonkinlainen päähine oli kesäaikana pakollinen.

Tähän asti oli helppoa.

Hankin (tarpeettoman) sovituspäänkin.

Lähikuvasta näkyy, miten levennykset
hankaloittavat kuvion tekemistä.

Valmis myssy näyttää sovituspäässä isolta,
mutta minulle se oli juuri sopiva.

Dino - tai pari

Lähipiirissä oli dinosauruksista kiinnostunut pikkupoika. Törmäsin kirjaston käsityöhyllyn ääressä mukavan näköiseen malliin. Mutta ei se nyt niin helppo ollutkaan - enkä ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen. Opin silti paljon. Toivottavasti leikeissä pikku yksityiskohdat eivät niin haittaa. Vastaanottajaperhe voi minun puolestani kierrättää lelut esim. energiajätteeseen ;)

Kankaan leikkaus kaavojen mukaisesti sujui hyvin.

Vihreät ja oranssit kankaat sain sisareltani, joka oli batiikkivärjännyt ne upeiksi. Värjäämiseen voi käyttää vanhojakin kankaita tai vaatteita. Niiden elinikä saattaa jatkua vuosia.

Tärkein oppi tässä työssä kuitenkin oli: Älä koskaan käytä leluihin vanhoja värjättyjä kankaita! Nukenvaattteita niistä voi ommella.

Aiemmin olin oppinut, ettei myöskään vanhoja resoreita kannata laittaa uusiin vaatteisiin. Elastaani/kumi hapertuu vanhetessaan, vaikka kangasta/vaatetta ei käyttäisi. Samoin tietysti käy, jos pesee liian kuumassa vedessä.

Nyt täytyi vain tyytyä siihen, että en tehnyt kestäviä leluja sillä kertaa. 

Harjaosan sovitus. Tähän asti kaikki hyvin.

Ongelmallisin kohta lelussa oli tietysti harja. Puuvillakangas oli täysin joustamatonta. Kaava oli tarkoitettu toisenlaiseen valmistusmateriaaliin (pörröinen kangas) eikä mutka dinon selässä onnistunut helposti toisellakaan yrittämällä, puhumattakaan harjan jämäkkyydestä. Koska harja piti ommella selkäkappaleiden väliin, ei sitä oikein pystynyt ommellessa hallitsemaan.

Jalkapohjat olivat samasta syystä hankalat: kangas ei joustanut. 

Minun piti motivoida itseäni pitkään ennen kuin jaksoin ommella ilmeet. Ne kyllä onnistuivat.

Ensimmäinen enkeli

Toinen tonkeli

Valmiit vihdoin!

Sivukuva, jossa lerputtavat harjat näkyvät hyvin.

Ylhäältä katsottuna, kun harjat on aseteltu.

Rintasyöpädiagnoosi

Heinäkuuun 21. sain tietää, että minulla on edessä rintasyöpäleikkaus ja sen jälkeen tulisi sietää oheishoidot. Tieto ei ollut minulle hirveän iso järkytys, mutta se oli, etten kykenisi olemaan työelämässä pitkään aikaan.

Ainakin äidillä ja serkulla oli ollut rintasyöpä. Kuuluin monella tavalla muutenkin riskiryhmään:

• Pituus (176 cm)
• Ikä 58 v
• Varhaiset menkat (11 - 12 v)
• Myöhäinen ensisynnyttäjä (42 v)
• Hormonikorvaushoito: estrogeenin käyttö yli 5 v
• Alkoholin reipas käyttö ajoittain
• Lievä ylipaino
• Pitkäaikainen stressi, sisältäen haastavan työn, YT-neuvottelut, äidin hoidon: kaksi muuttoa samana vuonna ja lopulta kuolema, lapsuuden kodin tyhjentämisen 16 kk:n aikana (92 neliötä, äiti ei koskaan heittänyt mitään pois), tyttären opintojen aloittamisen, koulukiusatun tukemisen ym.

Lopulta kirjoitettiin sairauslomaa peräti 9 kuukautta. Minulla on syövän lisäksi isona riesana sairaalafobia. Sain trauman 4-vuotiaana, jolloin olin pahassa autokolarissa. Hoitojen ohessa saan psykiatriselta poliklinikalta tukea, jotta uskallan käydä sairaalassa lukuisia kertoja.

Eka ilta kaljuna 16.11.2015.
Lapsuuden kallovedosta saadut arvet koristavat kalloa.

Olen aika energinen selviytyjätyyppi. Nytkin aloin miettiä, millä strategialla saisin ajatukseni pois rintasyövästä. Mitä muuta elämässäni voisi olla lähes vuoden ajan? Totesin nopeasti, että keskittymiskyvyttömyys, unettomuus ja erinäiset lääkkeet aiheuttavat niin paljon ongelmia, etten voi tehdä opetustyötä, en edes etänä.

Löysin blogin, jonka kirjoittaja oli suunnilleen samassa tilanteessa ja oli postannut mitä hienoimpia käsitöitä. Päätin tehdä samoin. Nyt en enää löydä blogia, mutta lisään linkin tähän, jos jonain päivänä löytyy.

Huomasin pian valinneeni ihan oikein. Tein ensin nuppupeittoja Päijät-Hämeen Keskusssairaalan keskosille (olen tehnyt ennenkin) ja sen jälkeen pehmoleluja Lasten Suomen suurin joululahja Päksiin -keräykseen. Sain molemmista suurta tyydytystä. Minulla on myös 2-vuotias tyttärenpoika, jolle voin ommella, mitä haluan.

Amiguruminukke

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKS 2015

Laatikollinen joutavia puuvillalankoja ja Suuri Käsityölehti nro 11 - 12/2009 inspiroivat kokeilemaan pikku amigurumitytön virkkausta. Ideana oli, että sairaalan pikku potilas voisi letittää ja laitella nuken hiuksia joutessaan.

Nukessa on hiusten lisäksi 7 osaa. Sytostaattien turvottamat tolppasormet yhdistettynä arkoihin sormenpäihin tekivät projektista haasteellisen ja epämieluisan.

Nukke silti valmistui vähä vähältä ja ennätti hyvin projektin kuudenneksi leluksi. En suosittele heikkohermoisille.

 

Työkuvia

 

Langanpäitä riitti!

Osat on ommeltu.

Tästä näkyy mittakaava: noin 14 cm pitkä.

Paljon työtä ja keskinkertainen lopputulos.
Muut tosin kehuivat.