Kollegan tyttövauvalle ommeltu leikkipeitto sai alkunsa Wexlerin loppuunmyynnistä ostamastani kissaflanellista.
Kuosissa oli kuvien reunuksena mustaa. Mietin myös Lucy Cousins -nimisen kirjailijan vahvaa viivapiirrostyyliä Maisa-kirjoissa, joita luin tyttärelleni 15 vuotta sitten.
Yläosaan sain "upotettua" paljon aivan pikkuruisia jämätilkkuja. Iso osa taustaa on sisareni värjäämää batiikkia. Muumikangas on värjätty Dylon-pesukonevärillä.
Sisus on lahjoituksena saatua, paksua, luonnonvalkoista flanellia.
 |
| Reunustin kisut mustalla puuvillalakanan kaitaleella. |
 |
| Seuraavaksi kisuille piti rakentaa koti. Tikkasin talojen, ikkunoiden, puiden sun muiden reunat mustalla niin, että tikki selvästi erottui ja rajasi kuvaa. |
 |
| Peiton koko oli etukäteen sovittu ja täytyi pitää mielessä suunnitteluvaiheessa: noin 120 x 80 cm. |
|
 |
| Alaosaan ompelin satumetsän. |
 |
| Valmis peitto. Lopulliseksi kooksi tuli 117 c 81 cm. |
