Farkkunalle

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKK 2015

Farkkunalle syntyi oikeastaan kaverini haasteeseen: tee denimistä mahdollisimman hieno nalle. Sunnittelu lähti liikkeelle kirjastosta: sieltä löytyi pörröisten, teknisten nallejen kaavoja useita, samoin teollisen näköisiä versioita. En edes kuvitellut, että veisin sairaalaan pehmolelun, josta voisi irrottaa osia tai pistää niitä suuhunsa.

Valitsin nallen, jonka ensikertalainen voi toteuttaa ilman hermojen menetystä. Materiaali sinänsä on jo tarpeeksi haastava. Vanhoja farkkuja jäi runsaasti penaaliprojektista, jossa opin, miten farkku venyy juuri väärään suuntaan ja rispaantuu reunoista helposti.

Leikkasin kaavat ohjeen mukaan ja huolittelin kaikki osat siksakilla. Palautin lähdekirjan ottamatta tietoja ylös. Harmi. Lisään ne tänne, jos kirja löytyy. Ehkä teen vielä toisen farkkunallen joskus...

Kokosin nallen käyttäen kaksinkertaista saumaa. Ompelin muuten kahteen kertaan kaikki sairaalaan menevät lelut. Ne on tehty ahkeraan halauskäyttöön.

Kasvot ompelin muliinilangalla. Yhteistyössä sisareni kanssa kudoimme ja virkkasimme nallelle liivin, jota voi riisua ja pukea.

Junapeitto

Junapeitto oli helppo toteuttaa. Sain Harjulan tilkkukurssin opiskelijalta vaihdossa junakuosista puuvillaa ja sen kun vain sitten surruuttelin. Peitosta tuli iloinen. Hieman mietin kohderyhmää, mutta poikien siniseen yhdistettynä punainen kyllä menettelee, vai mitä.

Yksityiskohta ja nimikointinauha

Toinen koirapeitto

Wexleriltä kauan sitten ostamastani pikku tilkusta syntyi useita koirapeittoja. Yritin taas käyttää pikkuisetkin tilkut ja tavoitella iloista fiilistä omien murheiden vastapainoksi. Mielestäni onnistuin.

Valmis peitto

Yksityiskohta

Lumiukkolakana

Lumiukkolakanan tein Peruun lähettämäni nuppupeiton lahjapaperiksi. Vanha, lakanasta purettu pitsi on maalattu pensselillä ja silkkimaalilla. Istutin sen lakanaan siten, että se somistaa pikku prinsessa päälakea.

"Perulainen" tilkkupeitto

Ystävä odotti tyttövauvaa Perussa 11 000 km:n päässä. Hänen mielivärinsä olivat oranssi, lila, tummanpunainen ja punaiset sävyt muutenkin. Toivoin, että oikean väriset tilkut löytyisivät kotoa. Lopputuloksessa näkyy monta erilaista värjäystapaa. Yritin myös tavoittaa mielikuvaani perulaisten tekstiilien värimaailmasta. Vuori on luonnonvalkoista flanellia ja välissä on amerikkalaista ekopuuvillaa, sitä parasta vauvoille.

Asiakas oli tyytyväinen. Pitää kysyä lupa, saanko laittaa kuvan tyttövauvasta peittoon kietoutuneena.

Valmis työ

Työn etenemisvaiheita

 

Leikkivät pupuset

Valmis peitto

Leikkivät pupuset toteutin ennestään tutulla tekniikalla.  Idea oli yhdistää pupukuosiin "epäonnistuneita" tilkkumaalauksia.

Koko 45 x 50 cm. Välissä on polyestervanu. Fleece ei ole minua varten, mutta kokelin sitä pariin peittoon. En suosittele. Taustalla on pupukangasta.

Luonnos

Yksityiskohta

Yksityiskohta

Viidakkoikkuna

Nuppupeitto Viidakko syntyi Harjulan opettajalta saamani idean pohjalta. Halusin käyttää ihan pienimmätkin tilkun jämät tähän. Viidakko- ja porokankaan sain systeriltä, joka poistaa turhia tavaroita minun innoittamanani ;)

Porokangas on toteutettu batiikki-tekniikalla. Välissä on amerikkalaista ekopuuvillaa viimeinen pala. Sitä ei saa mistään lisää. Surku, sillä se on tilkkupeittoihin paras mahdollinen välimateriaali ikinä.

Koko 45 x 49 cm

 

Takapuoli

Luonnos, jossa on väärät värit

Yksityiskohta

Ikuisuusprojekti: ristipisto, osa I

Ikuisuusprojektini liittyy työstressin purkamiseen. Olen tehnyt tätä ristipistoa jo lähes 20 vuotta, mutta aika ajoin se liikahtaa valmiiseen suuntaan. Syöpädiagnoosia ja leikkausta odotellessani neljäs "ikkuna" tuli valmiiksi.

Muliinilangat ovat suurimmaksi osaksi 50-luvulta, omalta mummoltani, ja tuoli, johon tämän pitäisi päätyä, on myös 50-luvulta. Ristipistoa kolmisäikeisellä langalla siis tämä on, jos ei joku tunnista. Ja jos joku tuntee Kaffe Fassett -taiteilijan, niin muinoin sain häneltä tähän innoituksen. Malli on ihan oma ja kehittyy tehdessä.

Aika monta pientä muliinilankatussukkaa tähän sai kulumaan. Mummo tai äiti ovat viisaasti laittaneet kanttinauhalla langat kiinni, etteivät mene ihan sekaisin. Iän huomaa siitä, että uusi lanka on kovempaa. Tosin hikisissä vaihdevuosikäsissäni kaikki pehmenee ja menee nuhruiseksi.

Ristipiston ompelu on erityisen meditatiivista. Jos hetkeksikin huomio herpaantuu, joutuu purkamaan. Pari virhettä on syntynyt, kun olen liian pimeässä ommellut, mutta tuskin muut niitä löytävät. Erityisesti musta lanka on haastava.

Vielä pikku vinkki: siristä silmiä ja katso kauempaa. Kuva muuttuu hieman kolmiulotteiseksi ja idea tulee paremmin esille.

Seuraava vaihe on siistiä reunat symmetrisiksi ja keksiä, miten päällinen oikeasti liitettäisiin tuoliin. En ollut ottanut huomioon kutistumista, jonka ristipisto aiheuttaa. En myöskään ollut lisännyt  jakkaran paksuun reunaan milliäkään varaa. Nimittäin kankaan alle tuleva pehmuste tai täyte vie myös oman tilansa. Haasteita siis riittää vielä eläkepäiviksikin ;) 

Kilpikonnapussilakanatuunaus

Tuunasin Marimekon Kivi-pussilakanasta hieman pienemmän peitolle kokoa 150 x 115 cm. Tausta herätti mielikuvia kilpikonnan kilven koristeista ja merestä, jonka pohjalla näkyy väriseviä kiviä.

Ideakuva kilpikonnan muodosta löytyi pinterestin kautta (tässä linkki kuvaan). Käytännössä meni näin: taitoin A4-sivun pitkittäin kahtia ja leikkasin soikeaan muotoon.

Varpaita pohdin tässä työssä ehkä eniten. Viime tingassa päätin, että niitä on neljä eikä kolme - ja se hieman näkyy. 

Kerroksia on yhteensä viisi eli joka välissä on ohut kaksipuoleinen liimakangas. Koska applikoitu kuvio on hieman jäykkä, en tehnyt kuin kaksi konnaan. Työjärjestys sujui näin:

• muotoilin kilven ensin tulostuspaperille ja lopuksi kankaalle; leikkasin
• piirsin kilpikaavaan kuviot
• leikkasin kilven kuviot tilkuista ja asettelin ne kilpikankaan päälle; otin valokuvan
• silitin liimakankaan toisen puolen kaikkiin osiin; leikkasin liian liimakankaan pois
• silitin kuviot kilpeen ja applikoin ne koneella
• kirjoin silmät
• aputikkasin pään, hännän ja raajat kilpeen
• silitin ja applikoin kilpikonnan pohjaan kiinni

Haasteellisinta tässä oli pyöritellä suurehkoa pussilakanaa. Vasta lopuksi ompelin pussilakanan sivut. Tein yläreunan sivuihin aukot ja ompelin alareunan kaupan pussilakanoiden mallin mukaisesti. Helppo juttu.

Kukkapenaali nro 12

Tusina penaaleja valmistui juuri kesäloman kynnyksellä. Täytin kaikki lahjoituksena saamillani koulutarvikkeilla. Hieman jäi ylikin, joten pakkasin nekin mukaan isoon pakettiin, jonka kiikutin postiin Penaalipankin yhteyshenkilölle. Projekti oli nyt ohi.