Viidakkoikkuna

Nuppupeitto Viidakko syntyi Harjulan opettajalta saamani idean pohjalta. Halusin käyttää ihan pienimmätkin tilkun jämät tähän. Viidakko- ja porokankaan sain systeriltä, joka poistaa turhia tavaroita minun innoittamanani ;)

Porokangas on toteutettu batiikki-tekniikalla. Välissä on amerikkalaista ekopuuvillaa viimeinen pala. Sitä ei saa mistään lisää. Surku, sillä se on tilkkupeittoihin paras mahdollinen välimateriaali ikinä.

Koko 45 x 49 cm

 

Takapuoli

Luonnos, jossa on väärät värit

Yksityiskohta

Ikuisuusprojekti: ristipisto, osa I

Ikuisuusprojektini liittyy työstressin purkamiseen. Olen tehnyt tätä ristipistoa jo lähes 20 vuotta, mutta aika ajoin se liikahtaa valmiiseen suuntaan. Syöpädiagnoosia ja leikkausta odotellessani neljäs "ikkuna" tuli valmiiksi.

Muliinilangat ovat suurimmaksi osaksi 50-luvulta, omalta mummoltani, ja tuoli, johon tämän pitäisi päätyä, on myös 50-luvulta. Ristipistoa kolmisäikeisellä langalla siis tämä on, jos ei joku tunnista. Ja jos joku tuntee Kaffe Fassett -taiteilijan, niin muinoin sain häneltä tähän innoituksen. Malli on ihan oma ja kehittyy tehdessä.

Aika monta pientä muliinilankatussukkaa tähän sai kulumaan. Mummo tai äiti ovat viisaasti laittaneet kanttinauhalla langat kiinni, etteivät mene ihan sekaisin. Iän huomaa siitä, että uusi lanka on kovempaa. Tosin hikisissä vaihdevuosikäsissäni kaikki pehmenee ja menee nuhruiseksi.

Ristipiston ompelu on erityisen meditatiivista. Jos hetkeksikin huomio herpaantuu, joutuu purkamaan. Pari virhettä on syntynyt, kun olen liian pimeässä ommellut, mutta tuskin muut niitä löytävät. Erityisesti musta lanka on haastava.

Vielä pikku vinkki: siristä silmiä ja katso kauempaa. Kuva muuttuu hieman kolmiulotteiseksi ja idea tulee paremmin esille.

Seuraava vaihe on siistiä reunat symmetrisiksi ja keksiä, miten päällinen oikeasti liitettäisiin tuoliin. En ollut ottanut huomioon kutistumista, jonka ristipisto aiheuttaa. En myöskään ollut lisännyt  jakkaran paksuun reunaan milliäkään varaa. Nimittäin kankaan alle tuleva pehmuste tai täyte vie myös oman tilansa. Haasteita siis riittää vielä eläkepäiviksikin ;) 

Kilpikonnapussilakanatuunaus

Tuunasin Marimekon Kivi-pussilakanasta hieman pienemmän peitolle kokoa 150 x 115 cm. Tausta herätti mielikuvia kilpikonnan kilven koristeista ja merestä, jonka pohjalla näkyy väriseviä kiviä.

Ideakuva kilpikonnan muodosta löytyi pinterestin kautta (tässä linkki kuvaan). Käytännössä meni näin: taitoin A4-sivun pitkittäin kahtia ja leikkasin soikeaan muotoon.

Varpaita pohdin tässä työssä ehkä eniten. Viime tingassa päätin, että niitä on neljä eikä kolme - ja se hieman näkyy. 

Kerroksia on yhteensä viisi eli joka välissä on ohut kaksipuoleinen liimakangas. Koska applikoitu kuvio on hieman jäykkä, en tehnyt kuin kaksi konnaan. Työjärjestys sujui näin:

• muotoilin kilven ensin tulostuspaperille ja lopuksi kankaalle; leikkasin
• piirsin kilpikaavaan kuviot
• leikkasin kilven kuviot tilkuista ja asettelin ne kilpikankaan päälle; otin valokuvan
• silitin liimakankaan toisen puolen kaikkiin osiin; leikkasin liian liimakankaan pois
• silitin kuviot kilpeen ja applikoin ne koneella
• kirjoin silmät
• aputikkasin pään, hännän ja raajat kilpeen
• silitin ja applikoin kilpikonnan pohjaan kiinni

Haasteellisinta tässä oli pyöritellä suurehkoa pussilakanaa. Vasta lopuksi ompelin pussilakanan sivut. Tein yläreunan sivuihin aukot ja ompelin alareunan kaupan pussilakanoiden mallin mukaisesti. Helppo juttu.

Kukkapenaali nro 12

Tusina penaaleja valmistui juuri kesäloman kynnyksellä. Täytin kaikki lahjoituksena saamillani koulutarvikkeilla. Hieman jäi ylikin, joten pakkasin nekin mukaan isoon pakettiin, jonka kiikutin postiin Penaalipankin yhteyshenkilölle. Projekti oli nyt ohi.

Puoliympyrä-penaalit nro 10 - 11

Tähän penaaliin syntyi kaava siten, että taitoin A4-arkin kahtia ja leikkasin paperin avoimen reunan (ei siis taitteen) alanurkista pyöreäksi. Sen jälkeen mietin, miten tavarat mahtuvat; mm. 20 cm:n viivotin, saumavarat ja sopusuhtaisuuden. Kasvatin sopivasti penaalin syvyyttä.

Syy penaalin tekemiseen oli oikeastaan tummansininen kanttinauha, jonka alkuperästä en tiedä. Halusin käyttää sen tähän projektiin. Penaalin syntymiseen on myös vaikuttanut Raija Räisäsen kirja Farkkujen uusi elämä, jossa sivuilla 74 - 77 on samalla idealla ommeltu kännykkäpussi.

Malli on todella helppo ja nopea, joten tein toisenkin. Vain lenkkeinä toimivien kanttinauhan silmukoiden istuttaminen vaatii hieman kärsivällisyyttä. Ihan symmetriset noista ei tullut.

Crazy penaali nro 9

Ompelin vuorikankaaseen tilkkuja crazy-tekniikalla. Nuppupeitossa olin tätä jo kokeillut (ja kauan sitten isossa tilkkupeitossa), mutta yhtäkkiä en enää osannutkaan irrotella. Penaalin toisesta puolesta tuli aika säntillinen. Onneksi värit ovat niin sointuvat.

Toinen puoli samalla tekniikalla, samalle vuorikankaalle, onnistui jo paremmin.

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Malli oli haastava, koska tässä ei ole erillistä vuoria, joka peittäisi sisäpuolen virheet. Saumurin saumasta tuli aika siisti. Lisäksi halusin ehdottomasti lenkit molempiin nurkkiin.

Kirjottu farkkupenaali nro 8

Farkkukangas lojui keskeneräisenä 90-vuotiaan äitini ompeluhuoneessa. Tästä olisi pitänyt tulla  kenties leninki. Penaaliin käyttämäni palat on leikattu hihoista. Materiaali on ehkä hieman enemmän meikkilaukkuun viittaavaa kuin penaalityyliä. Minulta löytyi myös palanen sisareni värjäämää, vuoriksi sopivaa kangasta. Se sopi kirjontakukkiin kuin nenä päähän.

"Levähtävät" penaalit nro 6 - 7

Facen kautta löytyi tosi helpon tuntuinen ja kiva idea: penaali, jonka sisältö "levähtäisi" auki heti vetoketjun avaamalla.

Kaava oli aivan mahdottoman helppo tehdä: Taitat vain A4-arkin pitkittäissuunnassa kahtia ja pyöristät pään.

Vetoketjun kiinnittäminenkään ei ole ongelma. MUTTA jos haluat vuorittaa penaalin, niin siihen ei ihan helposti taivu ihmismieli, vaan tarvitaan kenties opettajan apua. Onneksi minulla oli käytettävissäni itseäni viisaampi ompeluopastaja.

"Taskupenaali" oli harjoittelukappale. Siinä on itse maalaamani hieno vuori, mutta vetoketjun avaamiskohta on niin epäonnistunut, etten halua näyttää sitä. Korjasin penaalia niin, että vuori on suhteellisen sopusoinnussa päällisen kanssa. Jos kokeilet, niin kannattaa pienentää vuoria sentin verran vetoketjun avaamispäästä. 

Tähtiniitit sopivat farkkuun tosi hyvin. Hyvitin penaalin saajalle työn tason niin, että ängin penaalin täyteen värikyniä.

"Koirapenaali" onnistui opettajan avustuksella ihan super. Olin lopputulokseen niiiin tyytyväinen. Opin paljon, etenkin kärsivällisyyttä. Tässä näkyy myös viime kesänä maalaamani vuori.

Tasku valmiina -penaali nro 5

Työkaverin farkut olivat mainiot penaaliprojektiin. Koristeet olivat jo valmiina. Pieni haaste oli, miten vetoketjuun kiinnitettäisiin vuori, kun sauma oli jo valmiiksi huoliteltu päällyspuolella (kuvan yläreuna).

Penaalin "juju" on farkusta valmiina saatu tasku, johon piilotin pari kumia ja terotinta. Nyt niitä ei tarvitse kaivella pussista. Vuori on itse värjättyä puuvillaa.

Toisen, tämän kanssa symmetrisen puolen, annoin kurssikaverille, joka aikoo tehdä siitä pienen laukun. Kiva innostaa muita!

Pikkuiset joulusukat

Pikkuiset 1-vuotiaan joulusukat valmistuivat yhdessä päivässä. Vähän isommat tein lapsen äidille samasta langasta. Niihin meni jopa kaksi iltaa. Valmiiksi raidoitettu ja aloeveralla käsitelty lanka on tosi ihana ja nopea neuloa.