Kukkapenaali nro 12

Tusina penaaleja valmistui juuri kesäloman kynnyksellä. Täytin kaikki lahjoituksena saamillani koulutarvikkeilla. Hieman jäi ylikin, joten pakkasin nekin mukaan isoon pakettiin, jonka kiikutin postiin Penaalipankin yhteyshenkilölle. Projekti oli nyt ohi.

Puoliympyrä-penaalit nro 10 - 11

Tähän penaaliin syntyi kaava siten, että taitoin A4-arkin kahtia ja leikkasin paperin avoimen reunan (ei siis taitteen) alanurkista pyöreäksi. Sen jälkeen mietin, miten tavarat mahtuvat; mm. 20 cm:n viivotin, saumavarat ja sopusuhtaisuuden. Kasvatin sopivasti penaalin syvyyttä.

Syy penaalin tekemiseen oli oikeastaan tummansininen kanttinauha, jonka alkuperästä en tiedä. Halusin käyttää sen tähän projektiin. Penaalin syntymiseen on myös vaikuttanut Raija Räisäsen kirja Farkkujen uusi elämä, jossa sivuilla 74 - 77 on samalla idealla ommeltu kännykkäpussi.

Malli on todella helppo ja nopea, joten tein toisenkin. Vain lenkkeinä toimivien kanttinauhan silmukoiden istuttaminen vaatii hieman kärsivällisyyttä. Ihan symmetriset noista ei tullut.

Crazy penaali nro 9

Ompelin vuorikankaaseen tilkkuja crazy-tekniikalla. Nuppupeitossa olin tätä jo kokeillut (ja kauan sitten isossa tilkkupeitossa), mutta yhtäkkiä en enää osannutkaan irrotella. Penaalin toisesta puolesta tuli aika säntillinen. Onneksi värit ovat niin sointuvat.

Toinen puoli samalla tekniikalla, samalle vuorikankaalle, onnistui jo paremmin.

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Malli oli haastava, koska tässä ei ole erillistä vuoria, joka peittäisi sisäpuolen virheet. Saumurin saumasta tuli aika siisti. Lisäksi halusin ehdottomasti lenkit molempiin nurkkiin.

Kirjottu farkkupenaali nro 8

Farkkukangas lojui keskeneräisenä 90-vuotiaan äitini ompeluhuoneessa. Tästä olisi pitänyt tulla  kenties leninki. Penaaliin käyttämäni palat on leikattu hihoista. Materiaali on ehkä hieman enemmän meikkilaukkuun viittaavaa kuin penaalityyliä. Minulta löytyi myös palanen sisareni värjäämää, vuoriksi sopivaa kangasta. Se sopi kirjontakukkiin kuin nenä päähän.

"Levähtävät" penaalit nro 6 - 7

Facen kautta löytyi tosi helpon tuntuinen ja kiva idea: penaali, jonka sisältö "levähtäisi" auki heti vetoketjun avaamalla.

Kaava oli aivan mahdottoman helppo tehdä: Taitat vain A4-arkin pitkittäissuunnassa kahtia ja pyöristät pään.

Vetoketjun kiinnittäminenkään ei ole ongelma. MUTTA jos haluat vuorittaa penaalin, niin siihen ei ihan helposti taivu ihmismieli, vaan tarvitaan kenties opettajan apua. Onneksi minulla oli käytettävissäni itseäni viisaampi ompeluopastaja.

"Taskupenaali" oli harjoittelukappale. Siinä on itse maalaamani hieno vuori, mutta vetoketjun avaamiskohta on niin epäonnistunut, etten halua näyttää sitä. Korjasin penaalia niin, että vuori on suhteellisen sopusoinnussa päällisen kanssa. Jos kokeilet, niin kannattaa pienentää vuoria sentin verran vetoketjun avaamispäästä. 

Tähtiniitit sopivat farkkuun tosi hyvin. Hyvitin penaalin saajalle työn tason niin, että ängin penaalin täyteen värikyniä.

"Koirapenaali" onnistui opettajan avustuksella ihan super. Olin lopputulokseen niiiin tyytyväinen. Opin paljon, etenkin kärsivällisyyttä. Tässä näkyy myös viime kesänä maalaamani vuori.

Tasku valmiina -penaali nro 5

Työkaverin farkut olivat mainiot penaaliprojektiin. Koristeet olivat jo valmiina. Pieni haaste oli, miten vetoketjuun kiinnitettäisiin vuori, kun sauma oli jo valmiiksi huoliteltu päällyspuolella (kuvan yläreuna).

Penaalin "juju" on farkusta valmiina saatu tasku, johon piilotin pari kumia ja terotinta. Nyt niitä ei tarvitse kaivella pussista. Vuori on itse värjättyä puuvillaa.

Toisen, tämän kanssa symmetrisen puolen, annoin kurssikaverille, joka aikoo tehdä siitä pienen laukun. Kiva innostaa muita!

Pikkuiset joulusukat

Pikkuiset 1-vuotiaan joulusukat valmistuivat yhdessä päivässä. Vähän isommat tein lapsen äidille samasta langasta. Niihin meni jopa kaksi iltaa. Valmiiksi raidoitettu ja aloeveralla käsitelty lanka on tosi ihana ja nopea neuloa.

Tulitikkuaskien tuunaus

Sain kaverilta lainaksi lasten koottavan retkisängyn. Hän ei halunnut siitä mitään korvausta, mutta jotainhan piti keksiä: kukaan ei voi kieltäytyä tulitikkuaskista.

Maalasin askin ylä- ja alapuolen pariin kertaan öljypohjaisella maalilla, liimasin itse tehdyn paperimassalevyn ja sen päälle kaaapin perältä löytyneen piparkakkusydämen. Vielä liimasin sen keskelle punaisen helmen ja lopuksi hieman kiiltävää lakkaa päälle.

Askin alle liimasin Hannele Huovin runon:

"Takkatuli räiskähtää,
liekki nuolee puuta,
silti vilu väristää,
kun tonttu katsoo kuuta.

Ajatus voi lämmittää
kuin tuli, lämmin tuuli.
Kuusenpihka paukahtaa,
kun tontun mietteet kuuli." 


Näitä tikkuaskia tein jo vuosi sitten ja vuosikymmeniä sitten. Niitä on tosi mukava tuunata.

Pikkupojan adventtikalenteri

Leikkasin vanhoista joulupostikorteista tonttujen kuvia ja kiinnitin ne kartonkiin. Toiselle puolelle keräsin kokoelman enkeleitä. Lopuksi siskon avustuksella laitoin kontaktimuovin päälle. Ei tullut paljon ruttuja, ja lopputulos oli siis melko onnistunut. Olen tehnyt omalle tyttärelle näitä pari, kun hän oli pikkuinen. Ne ovat molemmat vielä  tallessa.

Joulukortit 2014

Joulukortit vuonna 2014 ovat suunnilleen tässä. Siinä on jotain vanhaa ja jotain uutta. Opin valmistamaan Harjulan tilkkutyöryhmässä paperia roskista. Työ oli aivan satumaisen hauskaa ja myös itse tehtyjen paperinpalojen sijoittaminen kortteihin sekä tulitikkuaskien kansiin oli tosi kivaa.