Puuhailevat muumit

Puolikkaan opetuksettoman päivän tuloksena syntyi nuppupeitto nro 12. Kokeilin siinä uutta tekniikkaa, joka olikin kutkuttavan kiva ja nopea.

 Koko 41 x 50 cm

 Luonnos

 Yksityiskohta

Tässä työssä keskellä oleva ristikko näyttää ryppyiseltä, mutta se on ihan sileä, maalattu tahallaan epätasaiseksi. Pesukoneessa vaaleansininen lakana värjäytyi terrakotaksi. Tuli väärä väri (piti tulla viininpunainen), mutta tähän se sopii.

Tilkkutyö on juuri siksi hieno laji, että miltei jokaiselle tilkulle löytyy paikka (kuin palapelissä tai elämässä). Kukkatilkku on saatu Ulla Koskinen-Laineelta. Hän tuki tosi paljon tilkkuprojektiani silloin, kun se vasta oli unelma.

Perhonen

Nuppupeitto nro 11 sai alkunsa luonnoksesta. Käsi piirteli suttupaperille viivoja, joista muotoutui perhonen. Idean keksittyäni päätin käyttää peittoon mahdollisimman paljon keltaista. Halusin luoda aurinkoa, jotta kesä tulisi nopeammin. :)

Kuvassa peitto valmiina

Luonnos

Yhdistin tilkut suurin piirtein luonnoksen mukaisesti. Tein myös kaavat, mutta niistä ei tainnut olla juuri mitään hyötyä. Tässä vaiheessa moni katsoja ei vielä edes hahmottanut, että kuvasta tulisi perhonen.

Vartalon ja tuntosarvien luonnostelua.

Päätin pehmustaa vartalon, jotta alla oleva useiden saumojen risteyskohta ei tuntuisi kovalta  tunnusteltaessa.

Hieman piti tarkistaa lähdekirjasta, miten ketjupistoja tehtiin. Tuntosarvista oli vaikea saada täysin symmetriset. En harjoitellut lainkaan, joten pari pistoa jouduin purkamaan.

Halusin vielä lisätä peittoon hivenen tyttömäistä keveyttä. Sisaren Enontekiön aarrelaatikosta löytyi kapeaa teollisuuspitsiä, jonka ompelin kolmella tikkirivillä lujasti kiinni siipiin. Eivät varmasti irtoa pesussa tai tartu pieniin sormiin.

Crazy koirapeitto

Koko: 57 x 48 cm

Nuppupeitto nro 10 valmistui Wexlerin kankaan jämäpaloista, korva- ja silmäpuolista hauvoista, jotka kurkkivat ja kujeilevat. Marimekon kankaita ovat sininen tilkku, jossa on pyörylä, ja sinivalkoinen ylä- ja alareunan kaitale, jota on myös peiton tausta. Muut tilkut ovat itse värjättyjä.

Lisää tietoa ja ohjeita Crazy-tekniikasta löytyy Neulanhaltijan blogista tai Käspaikasta. Itse en käyttänyt liimakangasta enkä koristeompelua.

Peitossa on neljä kerrosta. Ompelin tilkut apukankaaseen, jona toimi vanha, kauhtunut puuvillaverhon pala. Se jäi täysin piiloon. Lisäksi näkymättömissä on amerikkalainen ekopuuvillatäyte.

Monikerroksisuus teki peitosta hieman jäykän ja tietysti keskosvauvan näkökulmasta painavan, joten en aio käyttää tätä tekniikkaa enää nuppupeittoon. Sen sijaa se varmasti sopisi esimerkiksi pussukkaan tai penaaliin. Kehittelen ideaa.

Tekniikka on todella hauska, joten suosittelen kokeilemaan.

 Yksityiskohtia

 

 Vuori

Kalapaita pikkumiehelle

Kalapaita syntyi muutamassa hetkessä sen jälkeen, kun olin kaivanut komeron uumenista Muotimuksun KESÄ 2/2000. Kannatti säilyttää se! Leikkasin t-paidan kaavan kokoa 80 cm.

Kalakangas on tilkkuilukaverilta ostettu 5 euron jämäpala ja muut trikoot löytyivät kaapistani. Pyysin opettajaa kertomaan tarkasti, miten t-paita ommellaan oikeaoppisesti. Sain opastuksen, jonka jo tiesinkin. Noin 14 vuotta sitten trikoo-ompelu oli nimittäin tuttua puuhaa. Pientä jännitystä valmistukseen toi ompelukoneen hienous: koristeellinen joustinsauma helmassa ja pääntiessä.

Akvaario 2

Päivän kalasaalis. Nuppupeitossa nro 9 on 7 applikoitua kalaa ja yksi koralli. 

Akvaario 2 on tehty samalla idealla kuin aiempi, mutta paljon nopeammin ja vähemmällä vaivalla. Korallin applikointi ja tuon yhden kalan piilottaminen keskialatilkkuun olivat tämän työn kutkuttavin juttu. 

Huomaa myös tarina: alhaalla eri heimoon kuuluvat kalat alkavat hieroa suhdetta.

Koirapeitto

Koirapeitto on nuppupeitto nro 8. Se sai alkunsa heräteostoksesta Wexlerin kangastaivaassa. Ostin noin puoli metriä koirakangasta, josta saisin tilkkuja moneen pikku peittoon.

Halusin lisäksi kokeilla vastaväreien voimaa. Kaivoin Caran d'Ache värikynät esille pitkästä aikaa. Suunnittelin idean ensin ruutupaperille. Minulla sattui olemaan oransseja ja sinisiä jämätilkkuja iso kasa. Kun tekniikan valitsee oikein, saa käytettyä pienimmätkin kauniit tilkut.

Aloitin leikkaamalla tilkut irti. Jätin liian kapeat saumavarat, minkä huomasin peittoa kootessani. Ikävä kyllä, monelta koiralta puuttuu päälaki.

Tutkin, kuinka monta blokkia peittoon suunnilleen mahtuisi. Päätin karsia vihreäpohjaiset tilkut pois ja jättää vain siniset.

Käytin perinteistä hirsimökkitekniikkaa. Ensimmäisen kerroksen jälkeen työ sujui todella nopeasti. Koiratilkut olivat erikokoisia, mutta "tasasin" kokoeron leikkaamalla blokit samankokoisiksi ensimmäisen kerroksen jälkeen eli kehystettyäni koiran kahdella tilkulla.

Kun kaikki blokit oli ommeltu, silitin ne vielä kerran hyvin - ja huomasin, etteivät ne olleetkaan samankokoisia. Erityisesti tuo hattupäinen koira aiheutti harmia. Blokki oli muita pienempi. Keksin kuitenkin sijoittaa sen oikeaan alareunaan, jossa saatoin tasata muut tilkut reunoista hieman pienemmiksi. Tätä ongelmaa ei kyllä huomaa, jos ei ole itse tehnyt tilkkutöitä.

Kuvassa päällinen silitettynä nurjalta puolelta.

Yksityiskohtana tämä korvapuoli veijari!

Akvaario

Nuppupeitto nro 7: Akvaario. Työtä on innoittanut lastenkirja Erakkorapu etsii kotia (Eric Carle).

Materiaalit: Siskon shortsien ylijäämäpalat, vanhat Marimekon verhot ja vanha vääränvärinen lakana, jonka solmuvärjäsin epäonnistuneesti pesukoneessa. Tuota sinistä piisaa myös vuoriksi ja se on ihanan pehmoista.

Luonnos

 

Itsekritiikkiä: Epäonnistuin hieman tikkausvaiheessa ja siis tikkaus selvästi on heikoin osaamisalueeni, ja joskus tarkkuuden puute. Näkyy tuossa vaakasuorassa tilkussa keskellä. Yläreuna siliää silitysraudalla.

Teen näitä yleensä työpäivän jälkeen huonossa valossa aivan väsyneenä, joten myös kalojen "napinläpitikillä" applikointi on aika harjoittelijamaista. Tiedän, että osaan paremmin. Mutta ei sitä aina jaksa.

Vuori ja nimikointi

Elämäni 1. nimikointinauha

Yksityiskohtakuvia 

 

Kuljeskelevat muumit

Nuppupeitto nro 6 "Kuljeskelevat muumit" sai alkunsa muumikankaasta, joka oli aivan liian täyteen ahdettu kuvia. En pitänyt taustaväristäkään. Vaaleanpunainen tuntui imelältä.

Tasaruutumalli houkutteli, joten silppusin muumit sopivan kokoisiksi ruuduiksi ja etsin niille kaverit aiemmin värjätyistä tilkuista, sellaisista, jotka eivät olleet sopineet oikein mihinkään. Vuorikangas on sisareni aarteista. Sen sävyt sopivat tismalleen päällyseen. Samoin päällysen kirkas oranssi on hänen kättensä töitä.

Nalle ja ilmapallot

Nuppupeiton nro 5 idea lähti pienestä flanellitilkusta, jonka sain lahjoituksena. Minulla oli sävyihin sopivaa omenakangasta (tyttären kesämekko vuosien takaa). Lisäksi oli aiemmista, veneaiheisista peitoista jäänyt valmiiksi matonkudetekniikalla ommeltuja tilkkuja. Lisäsin riviin toisen mokoman.

Mittasuhteet eivät oikein onnistuneet tässä, sillä peitosta tuli liian pitkä. Nuppupeitto ei saa olla liian suuri mihinkään suuntaan. Tässä yläreunan omenat olisi voinut jättää pois tai ainakin kaventaa sateenkaaren alla olevaa valkoista tilkkua. Heti kun näin peittoni facessa, huomasin, miten olisin saanut sen visuaalisesti paljon paremman näköiseksi. Harmi, mutta enää ei voi korjata, sillä peitto on myös päältä tikattu niin hyvin (tällä kertaa), etteivät tikkaukset juuri erotu.

Pikku Myy ja kesä

Nuppupeitto numero 4 syntyi pimeyden ahdistuksesta. Vastasin myös Face-ryhmän Käsityöblogit vihreä päivitys -haasteeseen.

Keräsin keoksi kaikki tilkkuni, joissa on keltaista tai vihreää. Aloin haaveilla kesästä ja luonnon heräämisestä. Olin saanut sisareltani lahjoituksena noin 15 cm:n palan muumikangasta, jossa kokonaiset kuvat olivat lähinnä Pikku Myyn ja Muumipapan hahmoja. Päätin keskittyä Myyhyn ja pyöreisiin muotoihin, kuten omena ja mansikka. Korostin ideaa applikoimalla koneella pyöreäksi leikattuja tilkkuja sinne tänne.

Omenatilkku on ollut tyttären vähän pidetty, kirpparilta hankittu kesähame. Mansikkakangas on ystävältä saatu lahjoitus. Hän kertoi, että hänen äitinsä teki kankaasta esiliinoja. Mieleeni tuli heti Muumimamman mansikkamehu.

Tämän tilkkutyön myötä heräsi kysymys tilkkutöiden nimikoinnista. Olen nimikoinut tähän mennessä vain yhden työn, tyttärelleni tekemäni rakkauspeiton. Kirjomisessa oli iso työ. Haluaisin nyt siirtyä askelen eteenpäin ja hankkia oman ompelu- eli käsityömerkin tai -nauhan. Harjulan tilkkukurssilta sain muutaman hyvän vinkin. Nyt vain suunnittelemaan tekstiä.