Valmis paita edestä
Valmis paita takaa
Valmis hiha koostuu kolmesta tilkusta.
Saumat juuri ja juuri erottuvat, jos suurennat kuvaa.
Sain ystävältä kolme isoa tilkkua afrikkalaista puuvillaa. Ne riittivät juuri ja juuri paitaan, kun käytti vähän mielikuvitusta ja leveästä satiinialuslakanasta leikattua kaitaletta.
Ajattelin tehdä hippie-tyylisen vaatteen, jota voisin käyttää kesällä. Siihen voisin sinne tänne laittaa vähän pitsiä: hihoihin, jotta hihan pituus varmasti riittäisi ja kaula-aukkoon, jotta paidasta tulisi ilmava joka suuntaan. No ei ihan mennyt suunnitelman mukaan, mutta paita kuitenkin syntyi. Olisin toivonut, että se olisi ollut hieman väljempi hihan-aukkojen kohdalta, mutta kangas ei riittänyt. Sitä jäi vain ihan pikkuruisia tilkkuja, jotka käytin tilkkukissaan (kts. seuraava päivitys).
Aluksi muistelin, mitä ruutuvirkkaus on. Selailin kerran jos toisenkin kirjaston kirjoja ja parhaat oppaat sekä ohjeiden että mallien suhteen olivat: Maire Uotilan Unelmien pitsit (WSOY 2000) ja Virkkaa kesä kotiin (WSOY 2004). Tein ensin hihoihin pitsit, mutta niiden kiinnitys kankaaseen osoittautui vaikeaksi. Jälki ei ollut kyllin siistiä. Virkkasin 2-säikeisestä puuvillalangasta, joka ei varmasti sietäisi edes käsin pesua kovin monta kertaa, vaikka olin sen kutistanut.
Suraavaksi virkkasin Päivänkehrän hieman muokaten. Siitä tuli upea. Päätin ommella sen käsin taakse kohtaan, jossa se näkyisi kokonaan, hiusten alle. Kiinnitin pitsiä myös kuvion keskeltä niin, että nurjalla puolella näkyy valkoinen ympyrä ja neliö.
Ennen kiinnittämistä virkkasin kiinteitä silmukoita reunoihin.
Kukan piti tulla eteen, mutta vaikka kuinka halusin,
se ei istunut kaula-aukkoon. Vaikutelma on vähän
kuin pannulappu. Lisäsin sen tähän muistoksi siitä, miten
hauskaa ruutuvirkkaus oli.
