Käsin tehtyä: Kalevala CAL -poncho

Kalevala CAL -peitto on Suomi 100 -vuoden hauskin tuote. Lisää CAL-hankkeesta voi lukea sivuilta www.arteeni.fi/kalevalacal-fi

CAL -lyhenne tarkoittaa Crochet Along eli yhteisvirkkaus. Hankkeen takana on 19 suunnittelijaa ja lukuisa määrä vapaaehtoisia testaajia yms. Kukaan ei saanut työstään rahaa, mikä nosti oman arvostukseni svääreihin. Valtava työ! Projektiin sisältyy mm.

ohjeiden kääntäminen monelle kielelle
kirjallinen ohje ja ohjevideo
runo tai tarina liittyen siihen, miten pala liittyy Kalevalaan
tekninen tuki ja vertaistuki jokaista palaa varten (sain yleensä vastauksen muutamassa minuutissa)
kartta, johon voi merkitä oman sijaintinsa (koko maailma) ja josta näkyy, että osallistujia on tuhansia
instagram ja face, joissa voi jakaa kuvia omasta työstään

Ohjeet ja tarkemmat tiedot ovat saatavissa verkosta täältä.

Ryhmähenki oli todella hyvä. Monet kokoontuivat paikkakunnallaan yhden tai usean kerran katsomaan toistensa töitä. Lahdessa tapasimme Taitokeskus Velmassa 11.10.2017.

Puuvillatilkkuni näyttävät pikkuruisilta villatilkkuihin verrattuna.

Ideointi

Tarkoituksena oli virkata 24 palasta koostuva torkkupeitto, mutta en tarvinnut peittoa, joten kun heinäkuussa 2017 sain tietää hankkeesta, aloin pohtia salmiakkikuvioisen liivin valmistusta jämälangoista: kahta punaista, vihreää, mustaa ja kolmea harmaata. Ostin vain mustaa ja pääväriä viininpunaista, yhteensä 13 kerää.

Konepesu 40 asteessa. Koukut 3 ja 2,5.

Vielä muutaman tilkun virkattuani oli mielessäni edestä auki oleva vaate. Kun mallailin 15 x 15 cm:n kokoisia paperineliöitä vanhan jakun päälle, huomasin, että liivi olisi vaatinut lukuisia puolikkaita ruutuja. Päätinkin virkata ponchon, joka koostuisi 42 osasta: 24 varsinaista palaa, 13 kaksoiskappaletta ja 5 bonuspalaa. Kaula-aukon joutuisin pohtimaan itse, mutta muuten noudattaisin suunnittelijoiden ohjeita.

Oppimisen ilo

Jo alkuvaiheessa selvisi, että ohjeet ja palat olivat monenlaisia: selkeitä ja helppoja, vaikeita ja joskus tulkinnanvaraisia. Katsoin videoita edestakaisin ja käytin aikaa uusien tekniikoiden opiskeluun. Lähes jokaisessa ohjeessa opetettiin uusi silmukka tai tekniikka. Elo-syyskuussa palan virkkaamiseen saattoi mennä lähes koko päivä, marraskuussa enää muutama tunti. Ruutujen ohjeet julkaistiin perjantaisin ja maanantaisin klo 9. Odotin näitä päiviä innokkaasti ja usein jo ilmestymispäivän iltana oli pala valmis.

Kokonaisuutena arvioin, että käytin työhön reilut 500 tuntia ja valtaosan tuosta ajasta purkamiseen. Lisäksi käytin paljon aikaa työn dokumentointiin. Jaoin kuvan heti palan valmistuttua Kalevala CAL -ryhmään ja kavereilleni Facebookissa ja sain paljon tykkäyksiä, mikä kannusti jatkamaan.

Vaikeimmat palat

Arvelen, että lähes kaikki osallistujat ovat yhtä mieltä siitä, mitkä palat olivat haasteellisten kolmen kärki.

Tuonelan joutsen

Neidon kehrä

Pohjolan väki, bonuspala

Pohjolan väki, takapuoli

Kaksoiskappaleet

Päätin sijoitella palat ponchooni siten, että etu- ja takapuolelle ei tulisi kahta saman mallin palaa. Värit vaikuttavat ulkonäköön hämmästyttävän paljon. Kun valmiit tilkut oli levitetty vierekkäin, kumpikaan aikuinen perheenjäsen ei löytänyt pareja!

Kaikki palat valmiina, kaksoiskappaleet vierekkäin.

Esimerkki lähemmin katsottuna:

Väinölän viljavat vainiot, versio 1

Väinölän viljavat vainiot, versio 2

Struktuurin merkitys

Kuvat eivät oikein tee oikeutta virkatuille tilkuille, sillä pinnan 3-ulotteisuus ei näy, jos kuvaa päältä päin. Monessa tilkussa "uloke" on koko mallin suola. Viimeistelyvaiheessa piti olla varovainen, ettei tilkkua silittänyt littanaksi, tappanut sitä. Pari esimerkkiä:

Joukahainen suossa

Ahto pingotettuna

Suosikkimallini

Sain työkavereilta syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Kultasepäntaloon. Päätin teettää hopeisen korun jonkin palan keskustaan. Palan sijoittaisin ponchon eteen. Heti kun näin ohjeen Sammon taontaan, tiesin, että tämä on minun palani.

Jatulintarha-riipus muuntui rintaneulaksi, joka sopi kuin valettu Sammon keskelle sekä aiheensa että ulkoasunsa puolesta. Lisätietoa Jatulintarhasta löydät täältä.

Sammon taonta

Yhdistäminen

Joulukuun lopussa pinossa oli 42 palaa ja mielessäni oli selkeä suunnitelma (lukuun ottamatta kaula-aukkoa). Vaihdoin koukun puolta numeroa pienempään. Virkkasin jokaiseen ruutuun ensin ketjusilmukkareunuksen, paitsi takakappaleen sivusaumojen kohdalla jätin takakappaleeseen yhden sivun virkkaamatta. Sommittelin ruudut siten, että

samaa mallia ei tullut kahta samalle puolelle
painavat palat sijoittuivat keskelle
minulle tärkeimmät palat sijoittuivat eteen
värit olivat tasapainossa
olkasaumojen kohdalla ei ollut samaa mallia vierekkäin

Paljon työtä, pieni pino

Etupuoli

Takapuoli

Seuraavaksi yhdistin palat ohjeen mukaisesti:

Ensimmäinen liitos valmiina

Neljän palan liitos valmiina

Kun sain kaikki palat vihdoin liitettyä, oli ensimmäinen tilaisuus sovittaa. Kaula-aukosta tuli VALTAVA. Lisäksi poncho tuntui painavalta. Se sujahti helposti pääaukon kautta varpaisiin. Minun oli pakko pitää pää kylmänä ja ottaa sakset käteeni. Purkuhommiin. Jouduin irrottamaan etukappaleen reunoista kaksi riviä eli kuusi palaa. Vain yhden saatoin vaihtaa. Muussa tapauksessa minun olisi pitänyt purkaa kaikki etukappaleen liitokset.

Rastilla merkityt piti poistaa.

Kuuden poistetun palan joukossa oli neljä kaksoiskappaletta ja kaksi varsinaista. Harmittaa. Sen vuoksi laitan kuvat tähän:

Sotkan pesä

Kalevalan meri

Helmareunus ja kaula-aukko

Helman reunus oli yllättävän helppo virkata selkeää ohjetta noudattamalla.

Kaula-aukko on symmetrinen, joten ponchoa voi pitää kummin päin vain. Aloitin reunuksen virkkaamisen ja pienentämisen samalla idealla kuin ruutujen välit. Koska poncho on yllättävän raskas, piti kaula-aukkoon virkata ensin muutama tiheä pylväskerros. Pylväät ikään kuin kannattavat koko vaatetta. Niiden avulla ja pylväsryhmien välissä saatoin vähitellen kaventaa aukkoa.

Halusin kokonaisvaikutelman keveäksi, joten tarkastelin, mitä olin oppinut. Olisiko virkkaamissani tilkuissa käyttökelpoista ideaa, jota voisin soveltaa? No oli runsaudenpulaa. Päätin virkata mustalla Ilmattaren (kuva) punaiset pitkäpylväät. Näin kaula-aukon reunaan tulisi yhtenäisyyttä helmareunuksen kanssa.

Reunaan jatkoin vielä helmaa jäljitellen verkkoa siten, että jätin kolme pylvästä väliin kahden sijasta. Näin aukko kaventui hyvin ja vain etu- ja takakulman kavennukset piti miettiä erikseen. Viimeiseksi virkkasin vielä reunaa tukemaan pylväskerroksen ja kiinteiden silmukoiden kerroksen.

Helma: etukappaleen kulman reunus

Etukappale, kaula-aukon suunnittelua

Ilmatar

Kolmen pitkäpylvään ryhmät on virkattu mustalla tehostevärillä.

Kaula-aukosta tuli juuri suunnitellun kaltainen,
tosin purin sen ensin kolme kertaa.

Viimeistely

Noin neljän kuukauden aherruksen jälkeen otin taas yhteyttä tekniseen tukeen facessa. Selvitin, miten viimeistely kannattaisi tehdä, kun on kyseessä puuvillalanka. Sain vinkiksi: Silitä höyrysilitysraudalla paksun pyyheliinan päällä, nurjalta puolelta kevyesti kahden pisteen kuumuudella. Näin tein ja hyvä tuli.