Pikkuiset joulusukat

Pikkuiset 1-vuotiaan joulusukat valmistuivat yhdessä päivässä. Vähän isommat tein lapsen äidille samasta langasta. Niihin meni jopa kaksi iltaa. Valmiiksi raidoitettu ja aloeveralla käsitelty lanka on tosi ihana ja nopea neuloa.

Tulitikkuaskien tuunaus

Sain kaverilta lainaksi lasten koottavan retkisängyn. Hän ei halunnut siitä mitään korvausta, mutta jotainhan piti keksiä: kukaan ei voi kieltäytyä tulitikkuaskista.

Maalasin askin ylä- ja alapuolen pariin kertaan öljypohjaisella maalilla, liimasin itse tehdyn paperimassalevyn ja sen päälle kaaapin perältä löytyneen piparkakkusydämen. Vielä liimasin sen keskelle punaisen helmen ja lopuksi hieman kiiltävää lakkaa päälle.

Askin alle liimasin Hannele Huovin runon:

"Takkatuli räiskähtää,
liekki nuolee puuta,
silti vilu väristää,
kun tonttu katsoo kuuta.

Ajatus voi lämmittää
kuin tuli, lämmin tuuli.
Kuusenpihka paukahtaa,
kun tontun mietteet kuuli." 


Näitä tikkuaskia tein jo vuosi sitten ja vuosikymmeniä sitten. Niitä on tosi mukava tuunata.

Pikkupojan adventtikalenteri

Leikkasin vanhoista joulupostikorteista tonttujen kuvia ja kiinnitin ne kartonkiin. Toiselle puolelle keräsin kokoelman enkeleitä. Lopuksi siskon avustuksella laitoin kontaktimuovin päälle. Ei tullut paljon ruttuja, ja lopputulos oli siis melko onnistunut. Olen tehnyt omalle tyttärelle näitä pari, kun hän oli pikkuinen. Ne ovat molemmat vielä  tallessa.

Joulukortit 2014

Joulukortit vuonna 2014 ovat suunnilleen tässä. Siinä on jotain vanhaa ja jotain uutta. Opin valmistamaan Harjulan tilkkutyöryhmässä paperia roskista. Työ oli aivan satumaisen hauskaa ja myös itse tehtyjen paperinpalojen sijoittaminen kortteihin sekä tulitikkuaskien kansiin oli tosi kivaa.

Sydänpenaali nro 4

Pikku tyttöä ajatellen ommeltu heijastinsydänpenaali on pehmeä kuin tyyny.

• Farkku on oman tyttären rähjäpillifarkkujen lahkeesta (reiden kohdalta).
• Heijastinnauha yli 12 vuotta kaapissa lojunut ja ostettu taaperon suojapukua varten.
• Huovutettu sydän on varmaankin alakoulun askartelua.
• Ruutukuosi on siskon vanhaa paitaa; samaa kangasta on myös vuori.
• Vetoketju on Wexlerin loppuunmyynnistä.
• Lelu löytyi tyttären roinakaapista.
• Sisälle laitoin työkavereiden ja tuttavien lahjoituksia, koulutarvikkeiden lisäksi pienet värikynät, nalleheijastimen ja hiusnipsuja.

Penaali nro 3

Venetsialaishenkinen penaali on tehty mustasta farkusta. Uutta tässä on Wexlerin loppuunmyynnistä ostettu venetsialaiskuosi ja vetoketju. Vuori on itse värjätty, vuosia sitten.

Sinivalkoiset sukat

Kaiutin Facessa, kuka haluaisi antaa minulle hieman jämälankoja, jotta saisin omani loppuun käytettyä. Kaveri ja kollega vastasi lahjoittamalla melkein kokonaisen kerän tummansinistä villaa.

Sukkia väsätessä meni kokonainen lauantai, ohessa neljä leffaa. Mutta se oli sen arvoista, että sormet hieman jäykistyivät, puhumattakaan niskasta. Nautin joka hetkestä. En kuitenkaan tarvinnut itselleni mitään.

Palautin paketissa hieman muuntuneen jämälangan. Asiakas oli tyytyväinen. :)

Penaali nro 2

Mustista farkuista on hyödynnetty sivusaunat. Koska ne ovat hieman vinot, tuli koko penaalista epäsymmetrinen. Kulmat on "ommeltu sisälle". Näin penaalista tuli neliskulmaisen muotoinen (tai ainakin melkein). Tässä penaalissa ei ole vuorta, joten saumat on saumuroitu huolellisesti. Farkkukangas nimittäin rispaa ja paljon. Vetoketju on saatu lahjoituksena.

Aurinko on ostettu paikaksi tyttären housuun, mutta ei jostain syystä kelvannut 7-vuotiaalle. Kuva on silittämällä liimautuva, mutta ompelin sen silti lisäksi käsin piilopistoin. Kokemuksesta tiedän, että näiden silitysliimojen liima ei oikein kestä kulutusta - ainakaan jos pikkuiset sormet pikkuisen nurkasta kiskovat...

Penaali nro 1 ja vähän Penaalipankin idean taustaa

Ompelen lukuvuonna 2014 - 2015 penaaleja Vaaka ry:n penaalipankkiin. Sieltä penaalini lähtevät vierailukohteisiin eri puolille maailmaa: kouluihin, päiväkoteihin ja lastenkoteihin.

Penaalien materiaalina käytän pääasiassa kavereilta lahjoituksena saatuja ja omia rikkinäisiä farkkuja. Myös penaalin sisälle tulevat tarvikkeet olen saanut enimmäkseen lahjoituksena. Olen ostanut vain kumeja, lyijykyniä sekä muutaman viivaimen ja vetoketjun.

Ohjeen mukaisesti penaaliin pakataan:

• 5 lyijykynää
• kumi (laadukas, uusi ja tarpeeksi iso)
• 2 mustekynää tms.
• viivain
• terotin
• pieni yllätys
• heijastin

Koska olen saanut lahjoituksena paljon värikyniä, laitan myös niitä mukaan edellisten lisäksi.

Ensimmäinen penaali

Keräsin ideoita Pinterestin kautta. Kevään ja kesän aikana niitä kertyi yli sata. Valinnanvaraa siis oli! Pitkulainen penaali oli yksi hauskimmista. Esitin idean opettajalleni Tarja Härköselle ja hän leikkasi minulle suit sait sukkelaan kaavan.

Penaaliin tarvittiin metrivetoketju (Wexleriltä) ja pitkittäin leikattua farkun lahjetta. Kaavaa joutui hieman lyhentämään, samoin vetoketjua, mutta muuten onnistui hyvin. Yläpäähän kiinnitin ripustuslenkin. Ompeluvaihe oli tosi jännittävä, sillä en yhtään ymmärtänyt, mitä olin tekemässä.

Penaali on tässä vielä keskeneräinen. Todennäköisesti painan sapluuna-tekniikalla koristeeksi jotain. Toinen vaihtoehto olisi kokeilla tekstiilitulostusta.

Aikaa kului: No kotona olevat kangasvärit eivät näkyneet farkussa. Printtiäkään en tässä saanut aikaiseksi. Mutta niittejä onneksi piisasi varastossa. Sisareni ystävällisesti laittoi ne paikoilleen.

Sukat synttärilahjaksi

Hyvällä ystävälläni oli eilen 60-vuotissynttärit. Niitä muuten vietetään tänään isolla joukolla. Olisinpa mukana.

Päätin tehdä hänelle jotain hyödyllistä ja jotain lämmittävää ja jotain jämälangoista. Piti tosin yksi kerä ostaa. Meillä on samankokoiset jalat, joten oli tosi kiva tehdä ja sovitella välillä omaan jalkaan. Asiakas oli tyytyväinen :)

Tilkkumaalausprojekti

Tilkkumaalaus on tuttua jo aiemmilta kesälomilta, joten kynnys oli matala. Kertasin vain muistiinpanoista, miten se taas meni:

1. Paloittele tilkut tällä kerralla noin uunipellin kokoisiksi.
2. Kastele tilkku ja purista se liiasta vedestä.
3. Käytä tarpeeksi isoa pensseliä.
4. Sekoittele värivedet valmiiksi.
5. Anna maalattujen tilkkujen kuivua ensin sanomalehden päällä ja sen jälkeen vielä pari päivää.
6. Paista uunissa leivinpaperiin rullalle käärittynä puoli tuntia (150 astetta) ja sen jälkeen vielä jälkilämmössä.
7. Pese koneessa 60 asteessa. Anna kuivua ja silitä.

Erä nro 1 kuivumassa.

 

Valmiit tilkut, yhteensä noin 30 kpl.

Esimerkkejä

Kokeilin myös aurinkovärjäystä, johon löysin mainiot ohjeet Maijan jutut -blogista. En kuitenkaan itse onnistunut tällä kertaa kovin hyvin. Johtuu varmaan harjoituksen puutteesta, joten ensi kerralla paremmin.

Tilkku värivedessä auringossa kuivumassa.
Lopputulos näkyy kuvassa "valmiit tilkut".

Kamerapussukka

Lupasin jo helmikuussa tehdä siskolle kameralaukun, mutta inspiraatio antoi odottaa itseään. Muita toivomuksia ei ollut kuin koko: 18 x 14 x 5 cm. Työhön käytetyt värilliset tilkut ovat systerin värjäämiä. 

Lopputulos oli onnistunut, joskaan ei täydellinen. Seuraavan kerran vuorittaessani leikkaan vuorista hieman päällistä pienemmän. Olen myös tarkempi pohjan nurkkien mitoituksessa.

Puput, kanat, kisut ja kirahvit

Nuppupeitto nro 15. Koko 46 x 56 cm. Vähän liian helppo malli.

 

Nro 16: Tuli tosi pikkuruinen peitto, 38 x 44 cm, mutta tekniikka oli hauska ja lopputulos yllättävä.

Yksityiskohta

Kesänallet

Nuppupeitto nro 14 valmistui. Tuo keltainen tilkku oli varsin riittoisaa retroa, mutta vihdoin loppui. Koko 46 x 56 cm.

Tausta oranssiin vivahtava vaaleanpunainen. Pehmeän suloinen tuli. Käytin ekaa kertaa halpaa täytettä. Hieman kankeahan se on, mutta lämmin ja ilmava.

Suunnitteluvaihe

Koneella applikoitu nalle.
Kangas värjättyä Marimekkoa.

Ruusupussilakana keskosvauvalle

Saumurin rasvaus, lankojen pujottelun muistelu ja säätöjen ihmettely ovat hyvä tapa aloittaa kesäloma. Huomasin myös, että ompelukoneen neulaa sietää vaihtaa, vaikka se ei olisikaan katki. Parantaa nimittäin huomattavasti tikin laatua.

Aloitin helposta: kaapin perältä löytyi unohduksissa ollut ruusukuvioinen pussilakana, suloisen pehmeä, mutta aivan ehjä. Tein siitä kaksi pienempää versiota kokoon 75 x 130 cm. Lakanat lähtevät vielä kesäkuussa Päijät-Hämeen keskussairaalan keskososastolle.

Tämä on jo toinen kerta, kun jaoin aikuisten pussilakanan kahdeksi vauvaversioksi. Nyt sujui jo tosi hyvin. Iso lakana leikataan poikittain kahteen osaan. Jalkopäästä jää juuri sopivasti tilkkua jatkopalaksi, josta tulee sisäkäänne, pussi (kuten tyynyliinassa). Näin peitto pysyy paremmin paikallaan.

Ylhäällä on etupuoli, alhaalla takaa.

Kolehtikukkaro

Tytär on menossa rippileirille. Vanhempainillassa puhuttiin jotain kolehtirahasta, jonka voisi ottaa mukaan. Pikkurahaa olikin kertynyt valtava määrä, sillä äskettäin olin ryöstänyt pari säästönorsua, joita en jaksanut viedä pankkiin tyhjennettäväksi. Puuttui vain pussi, jossa painavat rovot voisi kuljettaa.

Täytyy sanoa, että nautin virkkaamisesta taas pitkästä aikaa.

Muumipapat

Nuppupeitto nro 13 on tältä erää kevään viimeinen peitto. Idea lähti muumipappatilkuista ja sinisestä väristä: merenhuisketta ja raikkaita tuulia halusin tuoda jotenkin peittoon (ja elämään muutenkin).

Valmis peitto

Keskustilkkujen sommittelu

Vanuun kiinnittäminen

Tikkaus

Vuoriin suuri osa rypyistä on tullut

värjäysvaiheessa, joten 

niitä ei saa pois silittämällä.