Kamerapussukka

Lupasin jo helmikuussa tehdä siskolle kameralaukun, mutta inspiraatio antoi odottaa itseään. Muita toivomuksia ei ollut kuin koko: 18 x 14 x 5 cm. Työhön käytetyt värilliset tilkut ovat systerin värjäämiä. 

Lopputulos oli onnistunut, joskaan ei täydellinen. Seuraavan kerran vuorittaessani leikkaan vuorista hieman päällistä pienemmän. Olen myös tarkempi pohjan nurkkien mitoituksessa.

Puput, kanat, kisut ja kirahvit

Nuppupeitto nro 15. Koko 46 x 56 cm. Vähän liian helppo malli.

 

Nro 16: Tuli tosi pikkuruinen peitto, 38 x 44 cm, mutta tekniikka oli hauska ja lopputulos yllättävä.

Yksityiskohta

Kesänallet

Nuppupeitto nro 14 valmistui. Tuo keltainen tilkku oli varsin riittoisaa retroa, mutta vihdoin loppui. Koko 46 x 56 cm.

Tausta oranssiin vivahtava vaaleanpunainen. Pehmeän suloinen tuli. Käytin ekaa kertaa halpaa täytettä. Hieman kankeahan se on, mutta lämmin ja ilmava.

Suunnitteluvaihe

Koneella applikoitu nalle.
Kangas värjättyä Marimekkoa.

Ruusupussilakana keskosvauvalle

Saumurin rasvaus, lankojen pujottelun muistelu ja säätöjen ihmettely ovat hyvä tapa aloittaa kesäloma. Huomasin myös, että ompelukoneen neulaa sietää vaihtaa, vaikka se ei olisikaan katki. Parantaa nimittäin huomattavasti tikin laatua.

Aloitin helposta: kaapin perältä löytyi unohduksissa ollut ruusukuvioinen pussilakana, suloisen pehmeä, mutta aivan ehjä. Tein siitä kaksi pienempää versiota kokoon 75 x 130 cm. Lakanat lähtevät vielä kesäkuussa Päijät-Hämeen keskussairaalan keskososastolle.

Tämä on jo toinen kerta, kun jaoin aikuisten pussilakanan kahdeksi vauvaversioksi. Nyt sujui jo tosi hyvin. Iso lakana leikataan poikittain kahteen osaan. Jalkopäästä jää juuri sopivasti tilkkua jatkopalaksi, josta tulee sisäkäänne, pussi (kuten tyynyliinassa). Näin peitto pysyy paremmin paikallaan.

Ylhäällä on etupuoli, alhaalla takaa.

Kolehtikukkaro

Tytär on menossa rippileirille. Vanhempainillassa puhuttiin jotain kolehtirahasta, jonka voisi ottaa mukaan. Pikkurahaa olikin kertynyt valtava määrä, sillä äskettäin olin ryöstänyt pari säästönorsua, joita en jaksanut viedä pankkiin tyhjennettäväksi. Puuttui vain pussi, jossa painavat rovot voisi kuljettaa.

Täytyy sanoa, että nautin virkkaamisesta taas pitkästä aikaa.

Muumipapat

Nuppupeitto nro 13 on tältä erää kevään viimeinen peitto. Idea lähti muumipappatilkuista ja sinisestä väristä: merenhuisketta ja raikkaita tuulia halusin tuoda jotenkin peittoon (ja elämään muutenkin).

Valmis peitto

Keskustilkkujen sommittelu

Vanuun kiinnittäminen

Tikkaus

Vuoriin suuri osa rypyistä on tullut

värjäysvaiheessa, joten 

niitä ei saa pois silittämällä.

Puuhailevat muumit

Puolikkaan opetuksettoman päivän tuloksena syntyi nuppupeitto nro 12. Kokeilin siinä uutta tekniikkaa, joka olikin kutkuttavan kiva ja nopea.

 Koko 41 x 50 cm

 Luonnos

 Yksityiskohta

Tässä työssä keskellä oleva ristikko näyttää ryppyiseltä, mutta se on ihan sileä, maalattu tahallaan epätasaiseksi. Pesukoneessa vaaleansininen lakana värjäytyi terrakotaksi. Tuli väärä väri (piti tulla viininpunainen), mutta tähän se sopii.

Tilkkutyö on juuri siksi hieno laji, että miltei jokaiselle tilkulle löytyy paikka (kuin palapelissä tai elämässä). Kukkatilkku on saatu Ulla Koskinen-Laineelta. Hän tuki tosi paljon tilkkuprojektiani silloin, kun se vasta oli unelma.

Perhonen

Nuppupeitto nro 11 sai alkunsa luonnoksesta. Käsi piirteli suttupaperille viivoja, joista muotoutui perhonen. Idean keksittyäni päätin käyttää peittoon mahdollisimman paljon keltaista. Halusin luoda aurinkoa, jotta kesä tulisi nopeammin. :)

Kuvassa peitto valmiina

Luonnos

Yhdistin tilkut suurin piirtein luonnoksen mukaisesti. Tein myös kaavat, mutta niistä ei tainnut olla juuri mitään hyötyä. Tässä vaiheessa moni katsoja ei vielä edes hahmottanut, että kuvasta tulisi perhonen.

Vartalon ja tuntosarvien luonnostelua.

Päätin pehmustaa vartalon, jotta alla oleva useiden saumojen risteyskohta ei tuntuisi kovalta  tunnusteltaessa.

Hieman piti tarkistaa lähdekirjasta, miten ketjupistoja tehtiin. Tuntosarvista oli vaikea saada täysin symmetriset. En harjoitellut lainkaan, joten pari pistoa jouduin purkamaan.

Halusin vielä lisätä peittoon hivenen tyttömäistä keveyttä. Sisaren Enontekiön aarrelaatikosta löytyi kapeaa teollisuuspitsiä, jonka ompelin kolmella tikkirivillä lujasti kiinni siipiin. Eivät varmasti irtoa pesussa tai tartu pieniin sormiin.

Crazy koirapeitto

Koko: 57 x 48 cm

Nuppupeitto nro 10 valmistui Wexlerin kankaan jämäpaloista, korva- ja silmäpuolista hauvoista, jotka kurkkivat ja kujeilevat. Marimekon kankaita ovat sininen tilkku, jossa on pyörylä, ja sinivalkoinen ylä- ja alareunan kaitale, jota on myös peiton tausta. Muut tilkut ovat itse värjättyjä.

Lisää tietoa ja ohjeita Crazy-tekniikasta löytyy Neulanhaltijan blogista tai Käspaikasta. Itse en käyttänyt liimakangasta enkä koristeompelua.

Peitossa on neljä kerrosta. Ompelin tilkut apukankaaseen, jona toimi vanha, kauhtunut puuvillaverhon pala. Se jäi täysin piiloon. Lisäksi näkymättömissä on amerikkalainen ekopuuvillatäyte.

Monikerroksisuus teki peitosta hieman jäykän ja tietysti keskosvauvan näkökulmasta painavan, joten en aio käyttää tätä tekniikkaa enää nuppupeittoon. Sen sijaa se varmasti sopisi esimerkiksi pussukkaan tai penaaliin. Kehittelen ideaa.

Tekniikka on todella hauska, joten suosittelen kokeilemaan.

 Yksityiskohtia

 

 Vuori

Kalapaita pikkumiehelle

Kalapaita syntyi muutamassa hetkessä sen jälkeen, kun olin kaivanut komeron uumenista Muotimuksun KESÄ 2/2000. Kannatti säilyttää se! Leikkasin t-paidan kaavan kokoa 80 cm.

Kalakangas on tilkkuilukaverilta ostettu 5 euron jämäpala ja muut trikoot löytyivät kaapistani. Pyysin opettajaa kertomaan tarkasti, miten t-paita ommellaan oikeaoppisesti. Sain opastuksen, jonka jo tiesinkin. Noin 14 vuotta sitten trikoo-ompelu oli nimittäin tuttua puuhaa. Pientä jännitystä valmistukseen toi ompelukoneen hienous: koristeellinen joustinsauma helmassa ja pääntiessä.