Tilkkupenaali

Luonnostelua

Materiaalit valittu

Vastasin luovuuden haasteeseen. Tein kollegalleni tilkkupenaalin, sillä hän sijaisti minua urhoollisesti kevään ajan, kun olin vuorotteluvapaalla. Melkein kaikki tilkut ovat itse värjäämiäni. Penaali on vuoritettu mustalla lakanakankaalla.

Enkelipeitto

Kun sain alkuvuodesta 2013 tietää, että minusta tulee mummo, päätin heti, että teen lapselle (tai hänen äidilleen) ajatuksella tilkkupeiton. Sen tulisi olla lattialle sopiva, kulutusta kestävä ja väreiltään harkittu asiakkaan toivomusten mukainen. Halusin ottaa lapsen ja äidin huomioon: jotain kirkasta, tuttua ja turvallista, kuten suojelevat enkelit, rakkaus, koti, puutarha, aurinko...

Ensimmäinen luonnos

Aloitin siitä, että maalasin pensselillä ja silkkiväreillä lakanakangastilkkuja. En ostanut uusia värejä, vaan käytin kaikenlaiset vuosia vanhat purkinpohjat. Sekoittelin koko päivän coctaileja ja sitten rohkeasti kokeilin. Olohuoneen lattia tuli täyteen pukku tilkkuja. Olipa se ihanaa!

Silkkimaaleista viimeiseksi jäi jäljelle turkoosi, joka sattui olemaan tulevan äidin mieliväri. Päätin maalata sillä peittoon vuorin.

Aurinko oli erityisen haastava, sillä en ensin keksinyt, kuinka saisin säteet suuntautumaan maahan ilman että vaikutelmasta tulisi sotkuinen.

Tein peiton blokkeina. Silmiä siristämällä ne erottuvat selvästi. Lopuksi täytin välit sinisillä tilkuilla. Applikoituihin enkeleihin löysin kirjoista valmiit kaavat, samoin puihin. Kaiken muun kehittelin omasta päästä.

Valmis enkelipeitto

Tilkkupeitto "Rakkauden sanat"

1 - 3/2013

Olin aina halunnut tehdä yhden tilkkupeiton kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, niin hyvin kuin vain osaisin. Otin ideointiin mukaan 13-vuotiaan tyttäreni. Hän päätti värimaailman ja aiheen: rakkauden sanat eri kielillä.

Värisuunnitelma. Jokainen tilkku leikataan viiteen osaan. Ajatuksena on, että värit liukuvat punaisesta siniseen. Ensin ajattelin, että nurkasta nurkkaan, mutta siitä ei tullut mitään. Ympärille tulisi kehys, jonka nurkkiin aplikoisin sydämet. Kehykseen tikkaisin käsin perheenjäsenten kädet ja sanan "rakkaus" eri kielillä. Työhön ja toimeen.

Ei luulisi, että tämän järjestyksen pohtimiseen ja kokeiluun meni tunti- ja päiväkausia. Vielä voisi jotain siirtää, mutta sitten pitäisi siirtää myös tuota ja tuota...

Vuori ja vanu harsittuna. Pientä mittaongelmaa harmikseni (vuori on hieman pienempi kuin päällinen), mutta se korjaantuu kantilla, joka ommellaan ensin päälliseen ja kiinnitetään käsin vuoriin.

Tilkkupeittoni pääsi Harjulan kansanopiston kevätnäyttelyyn. Se sijoitettiin paraatipaikalle sisääntuloaulaan.

Tilkkukissat nro 1 - 3

Tilkkupeitosta jääneet pikku tilkut voi käyttää vaikkapa tilkkukissan (korkeus 25 cm) valmistamiseen, myös täytteen reunat. Kaavan löysin Kaffe Fassettin kirjasta, mutta tein ihan oman naamaversion. Samalla harjoittelin kirjomista. 

Ensimmäinen kissa oli hieman myöhempiä pienempi. Tein kaikki kolme kissaa ystäville, jotka rakastavat kissoja, ensimmäisen hyvälle kollegalleni Venlalle.

Näin kissa eteni:

Seuraavat kaksi kissaa olivat hieman isompia - ja vielä maireampia.

Joulukortti serviettitekniikalla

Kuteella virkkaus

 6/2012

Vanhoja trikoita en enää heitä pois. Lyhyessä ajassa 1 cm leveästä kuteesta voi virkata WC:n maton, korin tai pannunalusen. Ison työn virkkaus tosin on fyysisesti hieman raskasta, joten ei kannata tehdä koko mattoa yhdeltä istumalta.

Kuvassa WC:n matto vielä hieman keskeneräisenä. Tämä oli ensimmäinen t-paitakuteesta tehty kokeilu, joka onnistui aika hyvin. Keltapilkullinen materiaali on vanha yöpaitani. Väristä toiseen siirtymistä en vielä tässä osannut oikein.

5/2013

Kolme kulahtanutta t-paitaa ja virkkuukoukku nro 4.

Silkkimaalaus

Villan yhdistäminen silkkiin oli mahdollista. Olin nähnyt sen sekä kirjoissa että opettajan työnäytteissä. En siis antanut periksi.

Aloitin silkin maalaamisesta. Sekoitin neljää eriväristä silkkimaalia (punaoranssi, oranssi, tumma lila, vaalea lila), asetin silkin kehykseen ja yhdessä pikku toipilaani kanssa maalasimme ”märkää märälle”
-tekniikalla 900 x 900 mm kokoisen alueen. Iisa sirotteli paikka paikoin kosteisiin paikkoihin rakeista merisuolaa. Kohtiin muodostui kauniita kukkasia.

Kankaan kuivuttua kiinnitin värin silittämällä nurjalta puolelta. Parin päivän päästä huuhtelin vielä ylimääräisen värin ja silitin huivin kuivaksi. – Tulos oli hohtavan upea, ja oli hieman sääli leikata kangas kahtia.

Valitsin syksyn lämpöiset värin myös villoista. Jaoin villat kahteen osaan, jotta ne riittäisivät molemmille puolille. Pesuhuoneeni lattialla asettelin villoista geometrisen kuvion, jonka olin hahmotellut aiemmin väriliiduin kartongille. Taitavat kädet -ohjelmasta tv:stä sain vinkin, että muoto on kätevä sommitella, jos villat kastaa kuumaan Marseille-saippuaveteen jo sommitteluvaiheessa. Asettelin silkin villojen päälle ja yritin kohdistaa toisen puolen villat täsmälleen samoihin kohtiin. Tarkoituksena oli, että villakuidut sitoutuisivat toisiinsa silkin läpi.

Seuraavaksi käärin kaiken tiukalle rullalle siten, että alimmaiseksi tuli solumuovi ja päällimmäiseksi kaislamatto. Rullasin ja avasin, saippuoin, käänsin ja korjasin asetelmaani vielä 5 – 6 kertaa, kunnes olin melko tyytyväinen. Vanutuksen tein saamieni ohjeiden mukaisesti aloittaen kuumasta. Vuoroin kuumalla, vuoroin kylmällä vedellä annettiin tuotteelle shokkihoito. Samalla huuhdottiin saippuavesi pois.

Prässäsin ja muotoilin tuotetta vielä rätin ja höyryn avulla ja lopuksi ripustin sen kuivumaan toivoen parasta.

Vasta seuraavana aamuna saatoin tehdä tärkeät havainnot: silkin pinta oli kuumassa vedessä menettänyt hohtonsa, silkkivärit olivat haalistuneet ja monessa kohdassa villat eivät olleet pysyneet täsmälleen kohdistettuina, joten ne eivät olleet kiinnittyneet silkin läpi.

Ainoa keino korjata työtä olisi kirjoa irti oleviin kohtiin muutamia pistoja villalangalla. Myönteistä oli, että huivi oli iloinen ja kevyt. Minun herkälle hipiälleni se tosin oli aivan liian karhea. Ankaran 7 tunnin työskentelyn tulos oli myös kipeä kroppa. En ollut arvannut, että huovuttaminen olisi niin fyysistä työtä.

Silkkimaalaus oli tuttu tekniikka, mutta silkin
ja villan yhdistämnen ei ollutkaan niin helppoa...

 

Tähän asti kaikki sujui hyvin, mutta koska
silkki ei kestä kuumaa pesua, ei loputulos
tyydyttänyt: Tuote siirtyi Patinaan.

Lohikäärme kultasarvi

Opiskelin käsityökoulu Velmassa syksyn 2006, kun olin vuorotteluvapaalla 1. kerran. Huovutin tuolloin ensimmäistä kertaa elämässäni ja muutaman harjoitustyön jälkeen innostuin yhdistämään vesi- ja neulahuovutusta leikkieläimiin. Syntyi vihreä lohikäärme, jonka tarinan dokumentoin muistiin. Se on tässä.

Lohikäärmeitä on internetissä niin monta kuin on mielikuvitusta, ei kuitenkaan ollut yhtään huovutettua. Myöskään kolmiulotteisen leikkieläimen työstämisestä sisärakenteista ulospäin ei löytynyt neuvoja.

Ideointi

Ideoinnin lähtökohtana käytin
Rudolf Koivun
hahmoa sadusta Vihreä lohikäärme.

Kuva on linkki alkuperäiseen dokumenttiin (Dropbox, public)

Lohikäärmeen päätä muotoillessa täytyi pitää mielessä, että on kyse käärmeestä, ei siis hevosesta. Ensimmäisestä versiosta tuli aasi. Yritin hahmottaa pään muodon kolmioksi sekä edestä että sivusuunnasta katsottaessa. Yhdistin pieniä kappaleita. Porkkanan osat ovat: pää, vartalo, kaksi häntäpalaa, harja kolmesta palasta, neljä jalkaa, joissa kussakin on erikseen kantapää ja rautalankanilkka varpaineen, sekä siivet, joita yhdistää rautalanka vartalon läpi. Sarvet on tehty niin, että otsalohko on jaettu kuuteen osaan ja kutakin osaa on jatkettu villalla. Lisäksi on käytetty täytepaloja.

Tekniikan opettelua

Vaahtomuovin veisto on työlästä, koska materiaali on erittäin sähköistä. Myöhemmin opin, että vaahtomuovi kannattaa kastella työstövaiheessa. Rautalangan tulee olla muovipäällysteistä, sillä huovutuksessa sisustuksetkin kastuvat läpimäräksi eikä lanka saa ruostua. Kuumaliima on käyttökelpoista, mutta huovutusneula ei läpäise sitä (eikä rautalankaa). Villaa on neulattava ainakin neljä kerrosta, mieluiten eri suuntiin. Jokaisen kerroksen neulaamiseen meni minulta 3 – 4 tuntia.

Koekaniinina minulla oli kaniini. Huomasin, että villa liikkuu märkähuovutusvaiheessa ja vaahtomuovi pilkahtaa helposti esiin. Jälkikäteen ohuita kohtia voi paikkailla neulalla. Käytin Porkkanan eri kerroksissa värejä, joista osa ei edes näy lopputuloksessa. Halusin kokeilla eri villalaatuja ja sitä, miten ne sekoittuvat märkähuovutuksessa.

Huovutusvillan kilohinta vaihtelee paljon riippuen maahantuojasta, laadusta ja ostopaikasta. Kalleinta on ostaa askartelukaupan pieniä, valmiita pakkauksia. Ennen märkähuovutusta Porkkana oli suloisen villava ja halittavan pehmoinen, mutta haisi niin lampaalta, ettei Iisa (7 v) halunnut leikkiä sillä. Lampaan haju jäi ikävä kyllä myös lopputulokseen.

Märkähuovutus

Märkähuovutuksessa hieroin Porkkanan tarkasti yltä päältä Marseille-saippualla ja lämpöisellä vedellä moneen kertaan. Jouduin myös hieman lisäämään villaa rintaan neulalla. Lopuksi annoin puhdistavan ja vanuttavan loppushokkihoidon: kylmää ja kuumaa vettä vuoronperään.

Märkähuovuttamiseen kului 6,5 tuntia eli yksi kokonainen päivä. Porkkana ja pupu pääsivät perheen kanssa saunaan kuumiin löylyihin kahdestikin kolmen päivän aikana.

Vihdoin ne olivat kuivaa sisuksiaan myöten ja lohis pääsi käsityökoulu Velmaan ihailtavaksi. Opettaja pyysi, että Porkkana tulisi käsityökoulun esitteeseen ja Kätevä-messuille. Vastasyntynyt oli kuitenkin vielä hieman ujo, eikä uskaltautunut julkisen yleisön silitettäväksi.

Pohdintaa...

En ole pitkään aikaan tuntenut niin syvää käsillä tekemisen tyydytystä kuin valmistaessani Porkkanaa omia aivojani vaivaten. Se on melkein virheetön; jopa siivet ovat juuri niin hivenen läpikuultavat kuin olin ajatellut. Muutamat asiat olisin ehkä tehnyt toisin: varpaiden ympärille oli turha kieputtaa vaahtomuovia kun olisi voinut laittaa villaa, sarvet olisi voinut tehdä hieman jämäkämmiksi, rintakarvat voisivat olla hieman tasaisemman väriset…

Miksi huovutetut lelut ovat hinnakkaita? Työtunteja menee valmistamiseen valtavasti!

Pieni olkalaukku

Valitsin elämäni ensimmäiseksi huovutustyöksi kolmiulotteisen muodon. Toivoin, että voisin huovuttaa lampaanvillan kiinni silkkivuoriin.

Totesin, että huovutus on hidas ja työläs prosessi. Ilmeisesti työn sisällä ollut muovinen kaava esti vuorin kiinnittymisen. Kaavan idea on, että voi tehdä saumattoman tuotteen, sillä se estää puoliskoja takertumasta toisiinsa.

Vanutusvaiheessa työtä oli mukava muovailla, mutta tasapaksua pintaa oli vaikea saada aikaiseksi. Jouduin paikkailemaan työtä paljon neulan avulla. Korjatut kohdat katosivat näkymättömiin prässäyksen avulla. Neulasin sapluunan läpi työn somisteeksi jousella ampuvan naisen.

Ompelin pussin sisälle vuorin, jonka olin maalannut silkkiväreillä tummanpunaisin sävyin.

Kantohihnan pyörittelin saippuaisissa käsissäni. Tavoitteena oli tasapaksu, melko ohut hihna.

Viimeistelynä ompelin ylijäämäpalasta pussiin napinreikäläpän ja kiinnitin poronluisen napin. Vielä jäi pieni pala huopaa, josta barbie sai lämpimän talviliivin.

 

Tilkkupeitto vauvalle

Kuva on linkki alkuperäiseen työselostukseen.