Äidiltä noin vuonna 2015 perimäni parveketuolit olivat olleet omalla partsillani jo kauan. Joka vuosi olin tavalla tai toisella putsannut muovituolit ja kelpuuttanut ne aina vuoden kerrallaan. Pari kertaa olin ostanut istuin- ja selkänojapehmusteet. Yleensä rumat.
Joten: Nyt päätin tehdä jotain kaunista - siitä huolimatta, että tiesin auringon haalistavan työni jäljen jo yhdessä kesässä. Niin muuten kävi. Mutta. Asioilla on aina joskus toinen puoli.
Kaksi tuolia, jokaisessa kaksi tyynyä,
tyynyillä kaksi puolta.
Tein sekä selkänojaan että istuimeen leveät "hihnat", joiden päissä on nauhakuja. Niiden läpi menevät punotut narut kiinnittävät pehmusteen tosi lujasti. Mikään tuulen tuiverrus ei sitä irrota.
Selkänojaa ja istuintyynyä voi kääntää. Tänä kesänä 2025 kaikki aurinkoa vasten olleet puolet haalistuivat tosi paljon. Mutta ensi kesää odottavat erilaiset maisemat, kirkkaat värit.
Sain käytettyä työhön kaikki farkunlahteet, joita ikinä olen säilynyt. Paljon myös muuta materiaalia, joka ei näy päällepäin. Lisäksi vanhan jumppapatjan (120 cm leveä) siivua. Vielä siis voi sillä halutessaan jumpata.
Selkätyynyt valmiina
Istuintyyny
Näitä tein neljä samalla tekniikalla, vähän erilaisia.
Tekstiilien pintakäsittely, kuivatteluvaihe
Työvaihekuvia
Gaudin inspiroimaa tekniikkaa.
Kerros kerrokselta. Läheskään kaikki vaivannäkö ei näy.
