Syksyn haastavin lelu oli kettu, valkoisen kanin hyvä ystävä. Sain lahjoituksena toiselta tilkkuilijalta palan huonekalutekstiiliä, juuri ketun ihon värisen ja tuntuisen. Kangas oli kuin keinonahkaa. Se osoittautui erittäin tiiviiksi. Ompelukone kyllä ompeli sitä, mutta kaikki käsin ommeltava oli työlästä. Tarvittiin tonget ja kunnolla voimaa, jotta neula meni kankaan läpi.
Kettuja olen tehnyt ennenkin, samalla kaavalla. Ne löytyvät täältä.
Ommellessa piti käyttää luovia menetelmiä. Esim. nenän
väritin pesun kestävällä kangasvärillä.
Ilmeestä tuli lopulta oikein ystävällinen.
Häntä tulee kätevästi ulos pöksystä, koska
takasaumassa on aukko. Vyötärössä on kuminauha.
