perjantai 20. tammikuuta 2017

Pupu ja porkkana

Valmiit amigurumit.

Toteuttamattomien ideoiden pinosta löytyi pupun ja porkkanan ohje. Tein vielä alastomalle jussikalle jämälangasta lämpöisen kaulaliinan. Kasvot on kirjottu 3-säikeisellä muliinilangalla.

Pupun pituus kantapäästä päälakeen on noin 23 cm, porkkanan keltainen osa 9 cm.

Keskeneräinen vaihe.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Tyttövauvan vaunupeitto

Kollega saa alkuvuodesta tyttövauvan. Halusin piristää lähinnä itseäni ja tarjouduin tekemään iloisen, tuikkivan peiton. Mielessäni oli jo pitkään ollut malli, jota sitten sovelsin. Tähden kaava on jostakin tilkkukirjasta skannattu ja muutettu sopivaan kokoon.

Tilkkujen valinta ja koko työ oli helppoa sen jälkeen, kun olin ottanut uuden Husqvarnani haltuun. Tämä on ensimmäinen applikointityöni sillä. Etukäteen olin selvittänyt viisaalta opettajaltani, miten tähden sakaran pää kannattaisi taiteilla: piston leveyttä täytyy säätää kapeammaksi.

Piirsin tähden kaksipuoliselle liimakankaalle ja silitin kiinni tilkkuun leivinpaperin läpi, jotta liima ei tarttuisi silitysrautaan. Sen jälkeen olikin mukava sommittelutyö edessä.

Kaikki kankaat ovat jämätilkkuja tai kavereilta saatuja. Punaiset ja oranssin värjäsin aivan äskettäin Dylon-pesukoneväreillä.

Sommittelua

Peiton vuori on paksua flanellia ja lopullinen koko noin 65 x 53 cm.
Kuvassa näkyy nimikointinauhani: Made with love by Sirkku Aro.


Yksityiskohtakuvia, joissa näkyy, miten tikki kavennetaan ja miten suunta vaihtuu sakaran juuressa.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Ikuisuusprojekti: Ristipisto, osa II

Ristipisto valmistui pikku hiljaa syksyn myötä erilaisten astman pahenemisvaiheiden aikana. Sain valmiiksi verhoillun tuolin jouluksi vihdoin kotiin.

Vaiheita


Reunuksen parsiminen
En ymmärtänyt 22 vuotta sitten, että kangas kutistuu ompeleiden myötä. Verhoilija Saida Korkan kanssa teimme reunaan uudet rajaukset, noin 1,5 cm lisää ristipistoa.

Jouduin miettimään valitessani jäljellä olevista langoista sopivat. Muutamia värejä ei enää ollut jäljellä. Langathan ovat kolmen sukupolven jämälankoja: isän äidin, oman äitini, sisareni ja minun.

Reunuksen värien pohdintaa.

Kaulus alkuvaiheessa

Päätin tehdä istuimen kauluksen erillisenä kappaleena. Saida mittasi koon tarkasti. Ristipistoa piti tehdä kaksi 90 cm pitkää kaitaletta, leveys 10 cm. Kun kaitaleet olivat valmiit, tein vielä ompeluvaraa toiseen reunaan muutaman kerroksen.

Valmiit kauluspalat

Verhoiluvaihe

Verhoilutin tuolin Saidan Verhoomo & Vintagessa

Päällisestä tuli juuri oikean kokoinen. Kuvassa verhoilija Saida Korkka.

 

Valmis tuoli

Lisätty reunus erottuu, mutta ei mielestäni haittaa.

Kaulus istuu hyvin. Mitoitus osui oikein.
Täytyy sanoa, että 50-luvun tuoli näyttää nyt hienolta. Ikuisuusprojektikin voi joskus valmistua.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Unikettu

Suomen suurin joululahja 2016 -> LAHTI PHKS


Uniketun idea syntyi käsityölehden kuvasta. Kehittelin mallia ja yritin päästä mahdollisimman vähällä käsin ompelulla. No oli haastavaa. Voin taata, että tätä ketsua saa riepotella hännästä mielin määrin.

Värjäsin oranssiksi pikkuserkkuni lahjoittamaa valkoista puuvillaa ison määrän ihan kettua ajatellen. 


maanantai 5. joulukuuta 2016

Avaruusolioita ja tilkkukissoja

Suomen suurin joululahja 2016 -> LAHTI PHKS

Tästä kirjasta sain idean avaruusolentoihin. Muokkasin ohjetta oman pään mukaan.
Kasvot olivat haastavin osuus, kuten yleensä.
Kirjailin suun kolmesäikeisellä muliinilangalla niin, että kaava on tilkun alla ja ommellessani katsoin aina välillä valoa vasten.

Silmät tein kahdella eri tavalla: pienemmän silmät on tehty ennen vartalon ompelua ja sen vuoksi "tuntosarvissa" ei ole silmiä: työtä ei olisi saanut kapeasta kohdasta käännettyä.

Kolmisilmäiselle ompelin silmät "tuntosarviin" vasta muun pää valmistuttua. Oikeaan kohtaan asettelu sujuu yleensäkin parhaiten, kun kasvot tekee viimeiseksi.

Pienen olion täyttöaukko on jalkojen välissä, ison sivussa.

Käsiä vaille valmis.
Kaverukset poseeraavat.
Tilkkukissoja tein taas pari lisää.
Minä ja kisut marraskuun lopussa 2016.


maanantai 21. marraskuuta 2016

Videokokeilu

video

Videosta näkyy, että minulla on menossa useita tilkkutöitä kerrallaan, eri vaiheissa. Huom. Video latautuu hitaasti tai ei ollenkaan kaikilla selaimilla.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Tyttövauvan kissapeitto

Kollegan tyttövauvalle ommeltu leikkipeitto sai alkunsa Wexlerin loppuunmyynnistä ostamastani kissaflanellista.

Kuosissa oli kuvien reunuksena mustaa. Mietin myös Lucy Cousins -nimisen kirjailijan vahvaa viivapiirrostyyliä Maisa-kirjoissa, joita luin tyttärelleni 15 vuotta sitten.

Yläosaan sain "upotettua" paljon aivan pikkuruisia jämätilkkuja. Iso osa taustaa on sisareni värjäämää batiikkia. Muumikangas on värjätty Dylon-pesukonevärillä.

Sisus on lahjoituksena saatua, paksua, luonnonvalkoista flanellia.

Reunustin kisut mustalla puuvillalakanan kaitaleella.

Seuraavaksi kisuille piti rakentaa koti. Tikkasin talojen, ikkunoiden, puiden sun muiden reunat mustalla niin, että tikki selvästi erottui ja rajasi kuvaa.
 
Peiton koko oli etukäteen sovittu ja täytyi pitää mielessä suunnitteluvaiheessa: noin 120 x 80 cm.

Alaosaan ompelin satumetsän.
Valmis peitto. Lopulliseksi kooksi tuli 117 c 81 cm.