maanantai 21. joulukuuta 2015

Dino - tai pari

Lähipiirissä oli dinosauruksista kiinnostunut pikkupoika. Törmäsin kirjaston käsityöhyllyn ääressä mukavan näköiseen malliin. Mutta ei se nyt niin helppo ollutkaan - enkä ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen. Opin silti paljon. Toivottavasti leikeissä pikku yksityiskohdat eivät niin haittaa. Vastaanottajaperhe voi minun puolestani kierrättää lelut esim. energiajätteeseen ;)

Kankaan leikkaus kaavojen mukaisesti sujui hyvin.

Vihreät ja oranssit kankaat sain sisareltani, joka oli batiikkivärjännyt ne upeiksi. Värjäämiseen voi käyttää vanhojakin kankaita tai vaatteita. Niiden elinikä saattaa jatkua vuosia.

Tärkein oppi tässä työssä kuitenkin oli: Älä koskaan käytä leluihin vanhoja värjättyjä kankaita! Nukenvaattteita niistä voi ommella.

Aiemmin olin oppinut, ettei myöskään vanhoja resoreita kannata laittaa uusiin vaatteisiin. Elastaani/kumi hapertuu vanhetessaan, vaikka kangasta/vaatetta ei käyttäisi. Samoin tietysti käy, jos pesee liian kuumassa vedessä.

Nyt täytyi vain tyytyä siihen, että en tehnyt kestäviä leluja sillä kertaa. 


Harjaosan sovitus. Tähän asti kaikki hyvin.

Ongelmallisin kohta lelussa oli tietysti harja. Puuvillakangas oli täysin joustamatonta. Kaava oli tarkoitettu toisenlaiseen valmistusmateriaaliin (pörröinen kangas) eikä mutka dinon selässä onnistunut helposti toisellakaan yrittämällä, puhumattakaan harjan jämäkkyydestä. Koska harja piti ommella selkäkappaleiden väliin, ei sitä oikein pystynyt ommellessa hallitsemaan.

Jalkapohjat olivat samasta syystä hankalat: kangas ei joustanut. 

Minun piti motivoida itseäni pitkään ennen kuin jaksoin ommella ilmeet. Ne kyllä onnistuivat.

Ensimmäinen enkeli
Toinen tonkeli
Valmiit vihdoin!
Sivukuva, jossa lerputtavat harjat näkyvät hyvin.


Ylhäältä katsottuna, kun harjat on aseteltu.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Rintasyöpädiagnoosi

Heinäkuuun 21. sain tietää, että minulla on edessä rintasyöpäleikkaus ja sen jälkeen tulisi sietää oheishoidot. Tieto ei ollut minulle hirveän iso järkytys, mutta se oli, etten kykenisi olemaan työelämässä pitkään aikaan.

Ainakin äidillä ja serkulla oli ollut rintasyöpä. Kuuluin monella tavalla muutenkin riskiryhmään:
  • Pituus (176 cm)
  • Ikä 58 v
  • Varhaiset menkat (11 - 12 v)
  • Myöhäinen ensisynnyttäjä (42 v)
  • Hormonikorvaushoito: estrogeenin käyttö yli 5 v
  • Alkoholin reipas käyttö ajoittain
  • Lievä ylipaino
  • Pitkäaikainen stressi, sisältäen haastavan työn, YT-neuvottelut, äidin hoidon: kaksi muuttoa samana vuonna ja lopulta kuolema, lapsuuden kodin tyhjentämisen 16 kk:n aikana (92 neliötä, äiti ei koskaan heittänyt mitään pois), tyttären opintojen aloittamisen, koulukiusatun tukemisen ym.
Lopulta kirjoitettiin sairauslomaa peräti 9 kuukautta. Minulla on syövän lisäksi isona riesana sairaalafobia. Sain trauman 4-vuotiaana, jolloin olin pahassa autokolarissa. Hoitojen ohessa saan psykiatriselta poliklinikalta tukea, jotta uskallan käydä sairaalassa lukuisia kertoja.

Eka ilta kaljuna 16.11.2015.
Lapsuuden kallovedosta saadut arvet koristavat kalloa.

Olen aika energinen selviytyjätyyppi. Nytkin aloin miettiä, millä strategialla saisin ajatukseni pois rintasyövästä. Mitä muuta elämässäni voisi olla lähes vuoden ajan? Totesin nopeasti, että keskittymiskyvyttömyys, unettomuus ja erinäiset lääkkeet aiheuttavat niin paljon ongelmia, etten voi tehdä opetustyötä, en edes etänä.

Löysin blogin, jonka kirjoittaja oli suunnilleen samassa tilanteessa ja oli postannut mitä hienoimpia käsitöitä. Päätin tehdä samoin. Nyt en enää löydä blogia, mutta lisään linkin tähän, jos jonain päivänä löytyy.

Huomasin pian valinneeni ihan oikein. Tein ensin nuppupeittoja Päijät-Hämeen Keskusssairaalan keskosille (olen tehnyt ennenkin) ja sen jälkeen pehmoleluja Lasten Suomen suurin joululahja Päksiin -keräykseen. Sain molemmista suurta tyydytystä. Minulla on myös 2-vuotias tyttärenpoika, jolle voin ommella, mitä haluan.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Amiguruminukke

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKS 2015


Laatikollinen joutavia puuvillalankoja ja Suuri Käsityölehti nro 11 - 12/2009 inspiroivat kokeilemaan pikku amigurumitytön virkkausta. Ideana oli, että sairaalan pikku potilas voisi letittää ja laitella nuken hiuksia joutessaan.


Nukessa on hiusten lisäksi 7 osaa. Sytostaattien turvottamat tolppasormet yhdistettynä arkoihin sormenpäihin tekivät projektista haasteellisen ja epämieluisan.

Nukke silti valmistui vähä vähältä ja ennätti hyvin projektin kuudenneksi leluksi. En suosittele heikkohermoisille.

 

Työkuvia

 

Langanpäitä riitti!
Osat on ommeltu.
Tästä näkyy mittakaava: noin 14 cm pitkä.
Paljon työtä ja keskinkertainen lopputulos.
Muut tosin kehuivat.



tiistai 24. marraskuuta 2015

Tilkkunorsu

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKS 2015


Olen jo vuosia halunnut valmistaa norsun tilkuista. Taustalla mielessä pyörivät David McKeen Elmeri-kuvakirjat, joita luin tyttärelleni noin 15 vuotta sitten. Ne kuuluvat ikivihreisiin. Muutenkin nuo viisaat, isokorvaiset ja hienot eläimet kuuluvat suosikkeihini.

Löysin kirjastosta Special Burdan nro 31/93. Siinä on runsaasti lelujen kaavoja, mutta melkein kaikki ovat pörröisiä. Päätin ottaa lehdestä kaavat parempien puutteessa ja muokata niistä sopivat tilkkutyöhön. Ompelin osan pikkutilkuista ensin lakanakankaaseen (korvat, sivut ja mahan alusen).


Tilkkutyön rispaavan luonteen vuoksi huolittelin kaikkien palojen reunat tiheällä siksakilla, samoin täyttöaukon mahan alla.

Työssä oli useita haastavia kohtia, joihin sain ideointiapua kaverilta: korvien kiinnitys, suun kokoaminen, kärsän pää, silmien kirjonta, täytteen määrä eri kohdissa, jotta norsun tasapaino säilyisi, ja torahampaat. Lopulta jätin hampaat pois, koska ne olisivat tuoneet päähän aivan liikaa painoa ja norsuparka olisi kellistynyt jatkuvasti nenälleen.


Norsun nenänpään istutin lopulta useiden muiden yritysten jälkeen käsin ompelemalla ulkokautta. Neulaa ja lankaa ja pienen pieniä pistoja käyttäen tuli lopputuloksesta miltei hyvä. Isot korvat ideoin Dumbolta. Sain Dumbolta idean siihenkin, että saatoin jättää torahampaat pois hyvällä omatunnolla. Norsulapsella torahampaat eivät vielä ole kehittyneet.



Näin kovasti vaivaa norsunsilmätutkimukseen. Silmät ovat ruskean oranssit ja kapea osa suuntautuu kärsää kohti (kuvassa vasemmalla). Silmäripset ovat harvat mutta pitkät. Pohjakankaana on musta lakanakangas, jonka ensin applikoin huolellisesti pohjaan 3-säikeisellä muliinilangalla. Iiris on kaksivärinen tyttäreni ehdotuksesta ja keskusta on viimeiselty mustalla. 

Olisi ehkä kannattanut tyytyä johonkin lelumpaan ratkaisuun. Toivottavasti lapsi ei näe painajaisia.





sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Tilkkukissat 4 - 6

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKS 2015

 


Farkkunalle sai kaverikseen kolme tilkkukissaa. Kissoja olen tehnyt ennenkin ja ne löytyvät myös tästä blogista. Haasteellisinta oli jälleen kasvojen kirjonta. Kun kirjontaa ei tee jatkuvasti, siihen menettää jotenkin otteensa. Pitäisi periaatteessa aina onnistua ensimmäisellä kerralla, sillä purkamisesta jää ikävä jälki.









lauantai 31. lokakuuta 2015

Farkkunalle

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKK 2015



Farkkunalle syntyi oikeastaan kaverini haasteeseen: tee denimistä mahdollisimman hieno nalle. Sunnittelu lähti liikkeelle kirjastosta: sieltä löytyi pörröisten, teknisten nallejen kaavoja useita, samoin teollisen näköisiä versioita. En edes kuvitellut, että veisin sairaalaan pehmolelun, josta voisi irrottaa osia tai pistää niitä suuhunsa.

Valitsin nallen, jonka ensikertalainen voi toteuttaa ilman hermojen menetystä. Materiaali sinänsä on jo tarpeeksi haastava. Vanhoja farkkuja jäi runsaasti penaaliprojektista, jossa opin, miten farkku venyy juuri väärään suuntaan ja rispaantuu reunoista helposti.

Leikkasin kaavat ohjeen mukaan ja huolittelin kaikki osat siksakilla. Palautin lähdekirjan ottamatta tietoja ylös. Harmi. Lisään ne tänne, jos kirja löytyy. Ehkä teen vielä toisen farkkunallen joskus...


Kokosin nallen käyttäen kaksinkertaista saumaa. Ompelin muuten kahteen kertaan kaikki sairaalaan menevät lelut. Ne on tehty ahkeraan halauskäyttöön.



Kasvot ompelin muliinilangalla. Yhteistyössä sisareni kanssa kudoimme ja virkkasimme nallelle liivin, jota voi riisua ja pukea.




maanantai 28. syyskuuta 2015

Junapeitto



Junapeitto oli helppo toteuttaa. Sain Harjulan tilkkukurssin opiskelijalta vaihdossa junakuosista puuvillaa ja sen kun vain sitten surruuttelin. Peitosta tuli iloinen. Hieman mietin kohderyhmää, mutta poikien siniseen yhdistettynä punainen kyllä menettelee, vai mitä.

Yksityiskohta ja nimikointinauha

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Toinen koirapeitto

Wexleriltä kauan sitten ostamastani pikku tilkusta syntyi useita koirapeittoja. Yritin taas käyttää pikkuisetkin tilkut ja tavoitella iloista fiilistä omien murheiden vastapainoksi. Mielestäni onnistuin.

Valmis peitto

Yksityiskohta

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lumiukkolakana

Lumiukkolakanan tein Peruun lähettämäni nuppupeiton lahjapaperiksi. Vanha, lakanasta purettu pitsi on maalattu pensselillä ja silkkimaalilla. Istutin sen lakanaan siten, että se somistaa pikku prinsessa päälakea.




"Perulainen" tilkkupeitto

Ystävä odotti tyttövauvaa Perussa 11 000 km:n päässä. Hänen mielivärinsä olivat oranssi, lila, tummanpunainen ja punaiset sävyt muutenkin. Toivoin, että oikean väriset tilkut löytyisivät kotoa. Lopputuloksessa näkyy monta erilaista värjäystapaa. Yritin myös tavoittaa mielikuvaani perulaisten tekstiilien värimaailmasta. Vuori on luonnonvalkoista flanellia ja välissä on amerikkalaista ekopuuvillaa, sitä parasta vauvoille.

Asiakas oli tyytyväinen. Pitää kysyä lupa, saanko laittaa kuvan tyttövauvasta peittoon kietoutuneena.

Valmis työ

Työn etenemisvaiheita

 






perjantai 18. syyskuuta 2015

Leikkivät pupuset


Valmis peitto

Leikkivät pupuset toteutin ennestään tutulla tekniikalla.  Idea oli yhdistää pupukuosiin "epäonnistuneita" tilkkumaalauksia.

Koko 45 x 50 cm. Välissä on polyestervanu. Fleece ei ole minua varten, mutta kokelin sitä pariin peittoon. En suosittele. Taustalla on pupukangasta.

Luonnos

Yksityiskohta

Yksityiskohta