maanantai 19. joulukuuta 2016

Ikuisuusprojekti: Ristipisto, osa II

Ristipisto valmistui pikku hiljaa syksyn myötä erilaisten astman pahenemisvaiheiden aikana. Sain valmiiksi verhoillun tuolin jouluksi vihdoin kotiin.

Vaiheita


Reunuksen parsiminen
En ymmärtänyt 22 vuotta sitten, että kangas kutistuu ompeleiden myötä. Verhoilija Saida Korkan kanssa teimme reunaan uudet rajaukset, noin 1,5 cm lisää ristipistoa.

Jouduin miettimään valitessani jäljellä olevista langoista sopivat. Muutamia värejä ei enää ollut jäljellä. Langathan ovat kolmen sukupolven jämälankoja: isän äidin, oman äitini, sisareni ja minun.

Reunuksen värien pohdintaa.

Kaulus alkuvaiheessa

Päätin tehdä istuimen kauluksen erillisenä kappaleena. Saida mittasi koon tarkasti. Ristipistoa piti tehdä kaksi 90 cm pitkää kaitaletta, leveys 10 cm. Kun kaitaleet olivat valmiit, tein vielä ompeluvaraa toiseen reunaan muutaman kerroksen.

Valmiit kauluspalat

Verhoiluvaihe

Verhoilutin tuolin Saidan Verhoomo & Vintagessa

Päällisestä tuli juuri oikean kokoinen. Kuvassa verhoilija Saida Korkka.

 

Valmis tuoli

Lisätty reunus erottuu, mutta ei mielestäni haittaa.

Kaulus istuu hyvin. Mitoitus osui oikein.
Täytyy sanoa, että 50-luvun tuoli näyttää nyt hienolta. Ikuisuusprojektikin voi joskus valmistua.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

tiistai 6. joulukuuta 2016

Unikettu

Suomen suurin joululahja 2016 -> LAHTI PHKS


Uniketun idea syntyi käsityölehden kuvasta. Kehittelin mallia ja yritin päästä mahdollisimman vähällä käsin ompelulla. No oli haastavaa. Voin taata, että tätä ketsua saa riepotella hännästä mielin määrin.

Värjäsin oranssiksi pikkuserkkuni lahjoittamaa valkoista puuvillaa ison määrän ihan kettua ajatellen. 


maanantai 5. joulukuuta 2016

Avaruusolioita ja tilkkukissoja

Suomen suurin joululahja 2016 -> LAHTI PHKS

Tästä kirjasta sain idean avaruusolentoihin. Muokkasin ohjetta oman pään mukaan.
Kasvot olivat haastavin osuus, kuten yleensä.
Kirjailin suun kolmesäikeisellä muliinilangalla niin, että kaava on tilkun alla ja ommellessani katsoin aina välillä valoa vasten.

Silmät tein kahdella eri tavalla: pienemmän silmät on tehty ennen vartalon ompelua ja sen vuoksi "tuntosarvissa" ei ole silmiä: työtä ei olisi saanut kapeasta kohdasta käännettyä.

Kolmisilmäiselle ompelin silmät "tuntosarviin" vasta muun pää valmistuttua. Oikeaan kohtaan asettelu sujuu yleensäkin parhaiten, kun kasvot tekee viimeiseksi.

Pienen olion täyttöaukko on jalkojen välissä, ison sivussa.

Käsiä vaille valmis.
Kaverukset poseeraavat.
Tilkkukissoja tein taas pari lisää.
Minä ja kisut marraskuun lopussa 2016.