keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Käsin maalattu tilkkutakki

Sain tekstiilitaiteilijalta lahjoituksena valtavan määrän tilkkuja ja ihan käyttämättömiäkin kankaita. Kierrätin suuren osan, mutta hienoimmat, maalatut tilkut otin säästöön. Kenties jonain päivänä uskaltaisin tehdä niistä jotain ihmeellistä. Tarvitsisin vain inspiraation. Ei tarvinnut odottaa kauan. Ottobre design kevät/kesä 2/2017 osui ruokakaupassa silmääni ja siitä löytyi sopiva kaava (jota Harjulan opettajani vähän korjasi minua varten).

Aloitin tilkkujen lajittelun ja sommittelun epämääräisin tuntein.



Ihmettelyssä kului ilta sun toinenkin. Ensin lajittelin materiaalin, joka oli pääasiassa yhteen suuntaan venyvää pellavaa. Poistin joustamattomat palat pinosta. Leikkasin tilkut järkevän muotoisiksi: poistin ihan pienet tai ohuet suikaleet.

Materiaalia ei voinut pestä. Se tuoksahti hieman koiralle, mutta päätin, että jos haju ei häipyisi tuulettamalla, niin pesisin takin vasta valmiina.


Halusin laittaa johonkin näkyvään paikkaan pitsiliinan. Ensin mietin toista olkapäätä. Löysin lahjoitusten joukosta pellavainen, käsin tehdyn pitsiliinan. Se loisti luonnonvaaleana eikä istunut väriltään, mutta muodoltaan oli hyvä. Päätin maalata pitsin mustaksi kangasvärillä. Lisäsin vähän lilaa virkattuihin kohtiin, ompelin hauraat kohdat muliinilangalla kestäviksi ja työn kuivuttua silitin tilkkutöissä käyttämääni kaksipuoleista liimakangasta taakse. Liima ei kestänyt juuri lankaan, joten ompelin liinan kauttaaltaan lilalla koneompeleella.





Selkäosa onnistui hienosti. Maalattu pinta kuultaa pitsin läpi ja kerää katseita. Sain kaikki tilkut riittämään, kun käytin muutamissa paikoissa muutaman tilkun joustamatonta, mustaa pellavaa. Ihan kaikkeen joustava pellava ei riittänyt. 

Työmäärä oli suuri. Kaikki tilkut on tikattu päältä. Vuoriin käytin osin itse värjättyä puuvillaa, osin Wexlerin itse värjätyn näköistä puuvillaa, joka pesussa haalistui mukavasti. Sivusaumoissa on syvät taskut ja vetoketjullinen povitaskukin on kunnioitettavan suuri. Ajattelin tuolloin passia ja lentolippuja. 

Huppu on suuri ja myös vuorillinen. Sitä jouduttiin hieman pienentämään. Vetoketju voisi olla parempi. Hätiköin sen kiinnittämisessä ja etukaistale hieman kupruilee. Joustava pellava vain on niin kerta kaikkiaan haastava materiaali.


Viimeistelin takin itse tehdyllä lautanauhalla. Ostin tähän projektiin ainoastaan vetoketjun. Kaikki muu on kierrätettyä tai löytyi omista kaapeista.