perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulukortti-ideoita

 


Ostin Wexlerin kangaskaupasta metrin palan joulukangasta. Se riitti yhteen tyynynpäälliseen ja kymmeniin kortteihin.




Toisen idean, joulukuusen, sain Harjulan tilkkukurssilta. Tilkkuminiatyyrejä olin ommellut aiemminkin, mutta joulukuusi oli uusi teema. 

Tilkut ommeltiin ensin tietyssä järjestyksessä kuitukankaalle. Silityksen jälkeen työ kiinnitettiin silittäen kaksipuoleisen liimaharson avulla korttipohjaan. Reunat olisi voinut huolitella jotenkin, mutta en keksinyt hyvää tapaa. Vinojen oksien ompelu vaati paljon aikaa. Tein näitä vain muutaman. 

Nopeuttaakseni korttien valmistusta keksin, että suorat oksat voisi ommella ns. matonkudetekniikalla. Tämä tarkoittaa, että ommellaan suikaleita yhteen jatkuvalla syötöllä, katkaisematta lankaa välillä. Koneen taakse kertyvät tilkut leikataan langan kohdalta paloiksi ja niihin liitetään uusi suikale. Kun koossa on neljä suikaletta, on kuusen vihreä osuus valmis. Samalla tavalla ompelin rungon kätevästi: Kahden valkoisen suikaleen väliin liitin kapean ruskean runkosuikaleen. Lopuksi  leikkasin poikittain monta runkopalaa kerrallaan. Kuitukangastakaan ei enää tarvittu.




Kortteja valmistui niin paljon parissa tunnissa, että niitä riitti seuraavaksi vuodeksi.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tupsupipo lapsen isälle

Kun on tehnyt yhden tupsupipon, syntyy toinen helposti lapsen isälle. Tupsun valmistuksen mieleen palauttaminen oli suurin työ.

Pipossa on samanlainen nallevuori kuin lapsen myssyssä, suloisen pehmeää puuvillaa.





torstai 28. marraskuuta 2013

Joulusukka

Teini ei enää halunnutkaan perinteistä joulutaskuadventtikalenteria. Hän halusi joulusukan. (Siihen mahtuu enemmän...) Etsin lehdistä ja netistä, mutta ei löytynyt sopivaa tilkkusukkaa. Lopulta piirsin kaavan vapaalla kädellä. Idea "ikkunaan", josta lelut kurkistavat, löytyi valmiina.

Wexlerin metrisestä joulukankaasta riitti tilkkuja myös tähän työhön. Punainen päällikangas on kierrätetty jostain, muut tilkut maalasin silkkimaaleilla ja paistoin uunissa. Vuori on valkoista lakanakangasta, täytteenä jämäpala aiemmista tilkkutöistä. Sukan suuhun halusin jotain prameaa - ja onneksi kaapista löytyi vuosia vanha, kiiltävä vinonauhan pätkä. Myös kulkunen on (iki)vanhaa perua, varmasti omasta lapsuudestani.








Meritähti

Halusin tehdä suvun nuorimmalle jouluksi jonkin lelun, joka olisi pehmeä, mielikuvituksellinen ja helisevä. Sen piti olla sellainen, johon pikku sormien olisi helppo tarttua. Mielellään myös käytännöllinen eli mutusteltava ja pestävä.

Ensin ajattelin kalanruotoa, johon laatikoiden uumenista löytyi vuosikymmeniä sitten kerran käytetty kaava. Tyttäreni mielestä se oli pelottava ja aloimme tutkia Googlen kuvahausta, mitä muuta olisi tarjolla. Törmäsimme meritähteen, jonka tieteellinen nimi on Fromia indica. Se siis on oikeasti olemassa oleva punainen kaunistus, joka elää suurissa merissä 1 - 25 metrin syvyydessä hiekkapohjalla, koralliriutalla tai kivien päällä.


 



Piirsin ensin meritähden näköisen, viisisakaraisen kaavan. Neulasin sen joulunpunaiseen, kaksinkertaiseen puuvillaplyysipalaseen ja ompelin sentin päästä reunasta joustavalla siksakilla. Jätin pienen kääntöaukon.

Pohdin, miten kulkusen saisi turvallisesti lelun sisälle. Sen pitäisi helistä, mutta ei tuntua kovalta. Eurokankaan kulkuspussissa muuten lukee, etteivät kulkuset kestä vesipesua. Käytin vanhaa kulkusta ja päätin unohtaa tuon tiedon.

Ompelin ensin kulkusen käsin pieneen puuvillapussiin. Tämän ompelin vähän isompaan pehmustepalaseen. Käänsin tähden, täytin sakarat sopivan täyteen ja ängin pussukan keskelle lelua. Täytin vielä hieman keskustaa joka puolelta ja ompelin käsin täyttöaukon kiinni.

Täytteenä käytin koneessa 60 asteessa pestyä ikivanhaa tyynyä, joka tuoksui nyt raikkaalta ja puhtaalta. Aivan mainiota ja riittoisaa lelun täytettä.

Eniten aikaa lelun tekemisessä meni pohdiskeluun, onko lelumeritähdellä kasvot vai ei. Jos on kasvot, ovatko ne sakarassa vai tähden keskellä. Kun aloin leikkiä, lelu ikään kuin heräsi eloon. Se liikkui sormien välissä ja mielikuvitus alkoi luoda sille ilmeitä ja eleitä. Päätin unohtaa kasvot. Hänellä kuitenkin on jalat, kädet, pää, vartalo ja pieni ääni, joka ei oikein ole kilinää, mutta jotain jutustelua silti.



keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pikku tiikerin villa-asu

Minusta tuli mummo 12.9.2013. Vähän tuon jälkeen jouduin sairauslomalle, jonka aikana en saanut tehdä oikeita töitä. Päätin käyttää pariviikoisen hyödyksi ja kutoa pikkuruiselle pojalle talvikamppeita. Viidestä mohairlankakerästä sain värkättyä villapuvun, parin ihan oikeaoppisesti tehtyjä villasukkia sekä vielä nallekankaalla vuoritetun tupsumyssyn.












Purjeveneitä tilkkupeitoissa

Syksyllä 2013 tutustuin Harjulan kansalaisopistossa lahtelaisiin nuppupeittojen ompelijoihin. Peittoja kerätään iso kasa ja ne lahjoitetaan Päijät-Hämeen keskussairaalan keskososastolle.

Nuppupeiton tekemiseen löytyy hyvin netistä ohjeita. Tärkeää oli muistaa, että peitoista pitää tehdä tarpeeksi pieniä. Paksuja kanttauksia, koristenappeja tai muita ulokkeita, joihin piuhat tai pikkuiset sormet voisivat tarttua, ei saa peittoon ommella.

Ystäväni hankki äskettäin purjeveneen. Innostuin teemasta ja päätin opetella miniatyyritekniikan teemana purjevene.Suuri osa kankaista on itse värjättyjä tai silkkiväreillä maalattuja.






torstai 17. lokakuuta 2013

Joulukoriste


Joulun odotus alkoi jo lokakuussa päivän pimetessä. Kaivoin helmiaskartelulaatikon esiin. Selailtuani toisten blogeja löysin "kehikon" - ja mieleen tuli, että osaisin tehdä sellaisen itsekin. Kolme paksumpaa metallilankaa ristiin rastiin ja keskusta ohuella metallilangalla kiinni. Sitten vain pujottelemaan mitä tahansa helmiä sattui löytymään. Päädyt pyöristin renkaaksi. Tein näitä puoli tusinaa erilaista ja sitten kyllästyin.



lauantai 8. kesäkuuta 2013

Salsahameita





Salsahameita pikku prinsessoille. Pitsin on lahjoittanut Ulla Koskinen-Laine.

Vanha hameeni oli 12 vuotta vanha ja löytyi laatikon pohjalta, kaapin perältä. Miksi ihmeessä sitä siellä säilytin? Yhdestä tuli siis kaksi.




keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Amigurumit


5/2013




Amigurumeja olen tehnyt vaikka kuinka paljon, mutta näköjään en ole dokumentoinut niitä...

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Tilkkupenaali



Luonnostelua

Materiaalit valittu







Vastasin luovuuden haasteeseen. Tein kollegalleni tilkkupenaalin, sillä hän sijaisti minua urhoollisesti kevään ajan, kun olin vuorotteluvapaalla. Melkein kaikki tilkut ovat itse värjäämiäni. Penaali on vuoritettu mustalla lakanakankaalla.



torstai 2. toukokuuta 2013

Enkelipeitto




Kun sain alkuvuodesta 2013 tietää, että minusta tulee mummo, päätin heti, että teen lapselle (tai hänen äidilleen) ajatuksella tilkkupeiton. Sen tulisi olla lattialle sopiva, kulutusta kestävä ja väreiltään harkittu asiakkaan toivomusten mukainen. Halusin ottaa lapsen ja äidin huomioon: jotain kirkasta, tuttua ja turvallista, kuten suojelevat enkelit, rakkaus, koti, puutarha, aurinko...

Ensimmäinen luonnos


Aloitin siitä, että maalasin pensselillä ja silkkiväreillä lakanakangastilkkuja. En ostanut uusia värejä, vaan käytin kaikenlaiset vuosia vanhat purkinpohjat. Sekoittelin koko päivän coctaileja ja sitten rohkeasti kokeilin. Olohuoneen lattia tuli täyteen pukku tilkkuja. Olipa se ihanaa!

Silkkimaaleista viimeiseksi jäi jäljelle turkoosi, joka sattui olemaan tulevan äidin mieliväri. Päätin maalata sillä peittoon vuorin.




Aurinko oli erityisen haastava, sillä en ensin keksinyt, kuinka saisin säteet suuntautumaan maahan ilman että vaikutelmasta tulisi sotkuinen.







Tein peiton blokkeina. Silmiä siristämällä ne erottuvat selvästi. Lopuksi täytin välit sinisillä tilkuilla. Applikoituihin enkeleihin löysin kirjoista valmiit kaavat, samoin puihin. Kaiken muun kehittelin omasta päästä.


Valmis enkelipeitto




perjantai 15. maaliskuuta 2013

Tilkkupeitto "Rakkauden sanat"


1 - 3/2013


Olin aina halunnut tehdä yhden tilkkupeiton kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, niin hyvin kuin vain osaisin. Otin ideointiin mukaan 13-vuotiaan tyttäreni. Hän päätti värimaailman ja aiheen: rakkauden sanat eri kielillä.





Värisuunnitelma. Jokainen tilkku leikataan viiteen osaan. Ajatuksena on, että värit liukuvat punaisesta siniseen. Ensin ajattelin, että nurkasta nurkkaan, mutta siitä ei tullut mitään. Ympärille tulisi kehys, jonka nurkkiin aplikoisin sydämet. Kehykseen tikkaisin käsin perheenjäsenten kädet ja sanan "rakkaus" eri kielillä. Työhön ja toimeen.

Ei luulisi, että tämän järjestyksen pohtimiseen ja kokeiluun meni tunti- ja päiväkausia. Vielä voisi jotain siirtää, mutta sitten pitäisi siirtää myös tuota ja tuota...












Vuori ja vanu harsittuna. Pientä mittaongelmaa harmikseni (vuori on hieman pienempi kuin päällinen), mutta se korjaantuu kantilla, joka ommellaan ensin päälliseen ja kiinnitetään käsin vuoriin.




Tilkkupeittoni pääsi Harjulan kansanopiston kevätnäyttelyyn. Se sijoitettiin paraatipaikalle sisääntuloaulaan.



tiistai 5. helmikuuta 2013

Tilkkukissat nro 1 - 3


Tilkkupeitosta jääneet pikku tilkut voi käyttää vaikkapa tilkkukissan (korkeus 25 cm) valmistamiseen, myös täytteen reunat. Kaavan löysin Kaffe Fassettin kirjasta, mutta tein ihan oman naamaversion. Samalla harjoittelin kirjomista. 

Ensimmäinen kissa oli hieman myöhempiä pienempi. Tein kaikki kolme kissaa ystäville, jotka rakastavat kissoja, ensimmäisen hyvälle kollegalleni Venlalle.

Näin kissa eteni:






Seuraavat kaksi kissaa olivat hieman isompia - ja vielä maireampia.