maanantai 18. joulukuuta 2017

Suomen suurin joululahja Lahti 2017


Kirahvi

Olin polvileikkauksessa lokakuun lopussa ja jännitin vähän, ehtisinkö toipua niin paljon, että voisin osallistua taas Suomen suurin joululahja PHKS -keräykseen. Aloitin siksi virkkaamalla kirahvin. Pinterest oli noita täynnä ja ohjekin löytyi lopulta ihan suomen kielellä Elinan blogista. Sovelsin sitä hieman.


Surunsyöjä

Jumpparin mukaan nilkan pumppausliike olisi mitä parhainta kuntoutusta, joten uskalsin 1,5 kk leikkauksesta aloittaa ompelun. Pinterest oli täynnä huolisyöppöja eli surunsyöjiä. Päätin kokeilla.

En käyttänyt valmista kaavaa, vaan tein ihan oman versioni. Kaikki materiaalini olivat kierrätettyjä. Mutta.

Kun näytin surunsyöjäni kuvaa vieraalle henkilölle fyssarin odotushuoneessa, hän halusi osallistua kampanjaan. Sain 5 euroa, jonka kiikutin heti Eurokankaaseen. Ostin kunnollista täytettä ison pussillisen, josta riittää vielä seuraavaksi vuodeksikin. Vanhojen tyynyjen pesty mutta muhkurainen täyte ei vain enää tyydytä. Päätin lopettaa sen käytön. Ihan kaikkea ei tarvitse kierrättää. Vanhat tyynyt energiajätteeseen.


Suun sisällä on avaruuskangas.
Sinne ne huolet katoavat maailman ääriin.

Pikkunorsu

Pikkunorsun kaava on piirretty näppärästi suoraan Pinterestistä tietokoneruudun ja voipaperin läpi.

Lumiukkokangasta oli jäljellä vain pieni pala, mutta se on suloisen pehmeää ja ehdottomasti ihana lelumateriaali. Pikkunorsun erikoisuus on sen häntä, jonka sisus on pehmeää silkkilankaa. Tosin en tiedä, miten se käyttäytyy pesussa. Mutta ainakaan mikään osa ei irtoa, sillä ompelen lelut aina kaksinkertaisella, pienellä tikillä. Jos kangas on ohutta, vuoritan sen vaalealla lakanakankaalla. Hännän ompelin erityisen lujasti, sillä se on tehty hypistelyä varten.



Sammakkoprinssit

Myös sammakon kaavan piirsin Pinterestistä. Ompelin sen kuitenkin omalla tyylilläni, sillä minulla sattui olemaan paljon pieniä vihreitä tilkkuja. Tilkkutyötekniikka sopii sammakon jalkoihin hyvin. Applikoin ensin silmät kaksipuolisen liimakankaan avulla.

Harmillisen työlästä, mutta kaikki raajat joutui kiinnittämään käsin vartaloon, siis jokainen piti ommella kolmesti ympäri ( x 2 sammakkoa). Sydämessä on tarranauhan palasen karkea puoli ja sammakon masussa pehmeä.

Täyte vielä puuttuu.
Suu vaikuttaa niin paljon ilmeeseen,
että se kannattaa ommella viimeiseksi.
Tämä kuva pääsi Pinterestiin ilmoituksena,
että olen kokeillut ideaa. Sain monta kivaa palautetta.

Me olemme valmiita leikkimään!
Vielä perhepotretti ennen matkalle lähtöä.


tiistai 12. joulukuuta 2017

Ristipistokortit

Joka joulu täytyy kehitellä uusia ideoita. Jouluna 2017 keksin kyllä niin työläät joulukortit, että olisi kannattanut aloittaa heinäkuussa. Törmäsin nimittäin kirjastossa Anniina Walliuksen kirjaan Anniinan iloiset ristipistot. Ihana kirja ja siitä se lähti. Vietin lisäksi Pinterestissa tuntikausia ja ensi vuotta varten on kerättynä melkoinen ideapankki. Yhden ristipiston tekemiseen meni minulta noin yksi päivä. En ole aloittelija.

Inspiraation lähde

Tonttu ja kisu kummipojalle

Lumiukko ihanalle siskolleni
Kukka rakkaalle ystävälleni
Huomaa helmikirjonta kukan keskellä.
Kuusi kivalle tyttären perheelle
(idea muokattuna Pinterestistä)

Laitoin kankaan taakse hieman liimaa, jotta kuva pysyisi paikallaan. Ompelin satiininauhan (kaksi tikkiä rinnakkain) kuvan ympärille. Kadun sitä, että käytin pieniä kiinnitystarroja tonttukortissa.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Pad-laukku

Olin menossa sairaalaan polvileikkaukseen ja kuulin kaverilta, että mukaan kannattaa ottaa laukku tai reppu padia varten. Lataushuone sijaitsee jossain muualla ja sinne pitäisi kävellä itse apuneuvon kanssa.

Kaikkea sitä osaa, jos yrittää. Kaupasta ei löytynyt, joten ompelin padille täsmäkokoisen, vetoketjullisen pehmoisen pesän. Vuori on kirkas punainen. Ulkotasku piuhalle. Olkahihna vain kaulalle ja pääsen kyynärsauvojen kanssa lataamoon.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Muisto työkaverille

Joskus kohtaa ihmisen, josta ei haluaisi päästää irti. Kun työkaveri muutti toiselle paikkakunnalle, halusin antaa hänelle mukaan jotain itse tehtyä, värikästä, pehmeää ja syliin sopivaa. Tällainen siitä tuli.


Keräsin facesta kuvia, joiden arvelin olevan merkityksellisiä. Yhden sieppasin kaverin työhuoneen taululta (otin kuvan siitä). Muutin kuvat mustavalkoiseksi ja tulostin ne tekstiilikankaalle.

Beatles-kangas liittyy perheen musiikkijuttuihin. Sen olin joskus ostanut Wexleriltä. Kuvasta ei erotu, mutta tilkut ovat tosi pieniä, koska kangasta oli niin niukalti. Kaikki meni!



keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Käsin maalattu tilkkutakki

Sain tekstiilitaiteilijalta lahjoituksena valtavan määrän tilkkuja ja ihan käyttämättömiäkin kankaita. Kierrätin suuren osan, mutta hienoimmat, maalatut tilkut otin säästöön. Kenties jonain päivänä uskaltaisin tehdä niistä jotain ihmeellistä. Tarvitsisin vain inspiraation. Ei tarvinnut odottaa kauan. Ottobre design kevät/kesä 2/2017 osui ruokakaupassa silmääni ja siitä löytyi sopiva kaava (jota Harjulan opettajani vähän korjasi minua varten).

Aloitin tilkkujen lajittelun ja sommittelun epämääräisin tuntein.



Ihmettelyssä kului ilta sun toinenkin. Ensin lajittelin materiaalin, joka oli pääasiassa yhteen suuntaan venyvää pellavaa. Poistin joustamattomat palat pinosta. Leikkasin tilkut järkevän muotoisiksi: poistin ihan pienet tai ohuet suikaleet.

Materiaalia ei voinut pestä. Se tuoksahti hieman koiralle, mutta päätin, että jos haju ei häipyisi tuulettamalla, niin pesisin takin vasta valmiina.


Halusin laittaa johonkin näkyvään paikkaan pitsiliinan. Ensin mietin toista olkapäätä. Löysin lahjoitusten joukosta pellavainen, käsin tehdyn pitsiliinan. Se loisti luonnonvaaleana eikä istunut väriltään, mutta muodoltaan oli hyvä. Päätin maalata pitsin mustaksi kangasvärillä. Lisäsin vähän lilaa virkattuihin kohtiin, ompelin hauraat kohdat muliinilangalla kestäviksi ja työn kuivuttua silitin tilkkutöissä käyttämääni kaksipuoleista liimakangasta taakse. Liima ei kestänyt juuri lankaan, joten ompelin liinan kauttaaltaan lilalla koneompeleella.





Selkäosa onnistui hienosti. Maalattu pinta kuultaa pitsin läpi ja kerää katseita. Sain kaikki tilkut riittämään, kun käytin muutamissa paikoissa muutaman tilkun joustamatonta, mustaa pellavaa. Ihan kaikkeen joustava pellava ei riittänyt. 

Työmäärä oli suuri. Kaikki tilkut on tikattu päältä. Vuoriin käytin osin itse värjättyä puuvillaa, osin Wexlerin itse värjätyn näköistä puuvillaa, joka pesussa haalistui mukavasti. Sivusaumoissa on syvät taskut ja vetoketjullinen povitaskukin on kunnioitettavan suuri. Ajattelin tuolloin passia ja lentolippuja. 

Huppu on suuri ja myös vuorillinen. Sitä jouduttiin hieman pienentämään. Vetoketju voisi olla parempi. Hätiköin sen kiinnittämisessä ja etukaistale hieman kupruilee. Joustava pellava vain on niin kerta kaikkiaan haastava materiaali.


Viimeistelin takin itse tehdyllä lautanauhalla. Ostin tähän projektiin ainoastaan vetoketjun. Kaikki muu on kierrätettyä tai löytyi omista kaapeista.



sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kevään 2017 nuppupeitot




Joulun alla innostuin sinivalkoisesta teemasta. Halusin kokeilla nopeaa tilkkutyötekniikkaa, joka osoittautui kuitenkin aika hitaaksi. Ehkä kokeilen myöhemmin uudelleen. Tässä lopputulos.




Miniatyyripurjeveneiden ompelu helpottaa työstressiä. Näitä voi sommitella omaksi ilokseen. Blokki valmistuu nopeasti ja tulos on usein hienompi kuin osaa arvatakaan. Käsin maalatut kankaat sopivat näihin hyvin.


Sain lahjoituksena pikkuserkultani Hilkalta puuvillaa, johon oli painettu lintuja. Tiesin heti, että halusin siirtää niitä nuppupeittoihin ja jotenkin yhdistää purjeveneisiini.




Aiemmista tilkkutöistä minulle oli jäänyt kissojen jämäpaloja. Olin juuri syksyllä saanut ison värjäysprojektin valmiiksi: turkoosia, punaista, oranssia ja lilaa. Oli niin pimeää, että halusin jotenkin tuoda valoa maailmaan.


perjantai 20. tammikuuta 2017

Pupu ja porkkana

Valmiit amigurumit.

Toteuttamattomien ideoiden pinosta löytyi pupun ja porkkanan ohje. Tein vielä alastomalle jussikalle jämälangasta lämpöisen kaulaliinan. Kasvot on kirjottu 3-säikeisellä muliinilangalla.

Pupun pituus kantapäästä päälakeen on noin 23 cm, porkkanan keltainen osa 9 cm.

Keskeneräinen vaihe.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Tyttövauvan vaunupeitto

Kollega saa alkuvuodesta tyttövauvan. Halusin piristää lähinnä itseäni ja tarjouduin tekemään iloisen, tuikkivan peiton. Mielessäni oli jo pitkään ollut malli, jota sitten sovelsin. Tähden kaava on jostakin tilkkukirjasta skannattu ja muutettu sopivaan kokoon.

Tilkkujen valinta ja koko työ oli helppoa sen jälkeen, kun olin ottanut uuden Husqvarnani haltuun. Tämä on ensimmäinen applikointityöni sillä. Etukäteen olin selvittänyt viisaalta opettajaltani, miten tähden sakaran pää kannattaisi taiteilla: piston leveyttä täytyy säätää kapeammaksi.

Piirsin tähden kaksipuoliselle liimakankaalle ja silitin kiinni tilkkuun leivinpaperin läpi, jotta liima ei tarttuisi silitysrautaan. Sen jälkeen olikin mukava sommittelutyö edessä.

Kaikki kankaat ovat jämätilkkuja tai kavereilta saatuja. Punaiset ja oranssin värjäsin aivan äskettäin Dylon-pesukoneväreillä.

Sommittelua

Peiton vuori on paksua flanellia ja lopullinen koko noin 65 x 53 cm.
Kuvassa näkyy nimikointinauhani: Made with love by Sirkku Aro.


Yksityiskohtakuvia, joissa näkyy, miten tikki kavennetaan ja miten suunta vaihtuu sakaran juuressa.