Ikuisuusprojekti: Ristipisto, osa II

Ristipisto valmistui pikku hiljaa syksyn myötä erilaisten astman pahenemisvaiheiden aikana. Sain valmiiksi verhoillun tuolin jouluksi vihdoin kotiin.

Vaiheita

Reunuksen parsiminen

En ymmärtänyt 22 vuotta sitten, että kangas kutistuu ompeleiden myötä. Verhoilija Saida Korkan kanssa teimme reunaan uudet rajaukset, noin 1,5 cm lisää ristipistoa.

Jouduin miettimään valitessani jäljellä olevista langoista sopivat. Muutamia värejä ei enää ollut jäljellä. Langathan ovat kolmen sukupolven jämälankoja: isän äidin, oman äitini, sisareni ja minun.

Reunuksen värien pohdintaa.

Kaulus alkuvaiheessa

Päätin tehdä istuimen kauluksen erillisenä kappaleena. Saida mittasi koon tarkasti. Ristipistoa piti tehdä kaksi 90 cm pitkää kaitaletta, leveys 10 cm. Kun kaitaleet olivat valmiit, tein vielä ompeluvaraa toiseen reunaan muutaman kerroksen.

Valmiit kauluspalat

Verhoiluvaihe

Verhoilutin tuolin Saidan Verhoomo & Vintagessa. 

Päällisestä tuli juuri oikean kokoinen. Kuvassa verhoilija Saida Korkka.

 

Valmis tuoli

Lisätty reunus erottuu, mutta ei mielestäni haittaa.

Kaulus istuu hyvin. Mitoitus osui oikein.

Täytyy sanoa, että 50-luvun tuoli näyttää nyt hienolta. Ikuisuusprojektikin voi joskus valmistua.

Suomen suurin joululahja 2016 Lahti

Paljon saimme aikaiseksi tänäkin vuonna!
Kiitos kuvasta, Sanna-Mari. :)

Unikettu

Suomen suurin joululahja 2016 -> LAHTI PHKS

Uniketun idea syntyi käsityölehden kuvasta. Kehittelin mallia ja yritin päästä mahdollisimman vähällä käsin ompelulla. No oli haastavaa. Voin taata, että tätä ketsua saa riepotella hännästä mielin määrin.

Värjäsin oranssiksi pikkuserkkuni lahjoittamaa valkoista puuvillaa ison määrän ihan kettua ajatellen. 

Avaruusolioita ja tilkkukissoja

Suomen suurin joululahja 2016 -> LAHTI PHKS

Tästä kirjasta sain idean avaruusolentoihin. Muokkasin ohjetta oman pään mukaan.

Kasvot olivat haastavin osuus, kuten yleensä.

Kirjailin suun kolmesäikeisellä muliinilangalla niin, että kaava on tilkun alla ja ommellessani katsoin aina välillä valoa vasten.

Silmät tein kahdella eri tavalla: pienemmän silmät on tehty ennen vartalon ompelua ja sen vuoksi "tuntosarvissa" ei ole silmiä: työtä ei olisi saanut kapeasta kohdasta käännettyä.

Kolmisilmäiselle ompelin silmät "tuntosarviin" vasta muun pää valmistuttua. Oikeaan kohtaan asettelu sujuu yleensäkin parhaiten, kun kasvot tekee viimeiseksi.

Pienen olion täyttöaukko on jalkojen välissä, ison sivussa.

Käsiä vaille valmis.

Kaverukset poseeraavat.

Tilkkukissoja tein taas pari lisää.

Minä ja kisut marraskuun lopussa 2016.

Tyttövauvan kissapeitto

Kollegan tyttövauvalle ommeltu leikkipeitto sai alkunsa Wexlerin loppuunmyynnistä ostamastani kissaflanellista.

Kuosissa oli kuvien reunuksena mustaa. Mietin myös Lucy Cousins -nimisen kirjailijan vahvaa viivapiirrostyyliä Maisa-kirjoissa, joita luin tyttärelleni 15 vuotta sitten.

Yläosaan sain "upotettua" paljon aivan pikkuruisia jämätilkkuja. Iso osa taustaa on sisareni värjäämää batiikkia. Muumikangas on värjätty Dylon-pesukonevärillä.

Sisus on lahjoituksena saatua, paksua, luonnonvalkoista flanellia.

Reunustin kisut mustalla puuvillalakanan kaitaleella.

Seuraavaksi kisuille piti rakentaa koti. Tikkasin talojen, ikkunoiden, puiden sun muiden reunat mustalla niin, että tikki selvästi erottui ja rajasi kuvaa.

 

Peiton koko oli etukäteen sovittu ja täytyi pitää mielessä suunnitteluvaiheessa: noin 120 x 80 cm.

Alaosaan ompelin satumetsän.

Valmis peitto. Lopulliseksi kooksi tuli 117 c 81 cm.

Sammakko

Suomen suurin joululahja -> LAHTI PHKS

Projekti alkoi v. 2016 tästä:

Tämä sammakko nostaa peukun ja antaa virtuaalihalin.

Voi pakastaa, saunottaa, imeä ja pestä. Ei kutita kuin leikillään. Osiakaan ei takuulla irtoa ilman teräasetta.

Puuvillalangat ovat systerin lahjoituksia (jämälankoja) ja vanhan, pestyn tyynyn sisuksia käytin täytteenä.

Idea: Moda 5/2010

Ja sitten tein tuolle myös iloisen kaverin.

 

Lähikuva

Lituskaisuus näkyy parhaiten ylävinkkelistä.

Muovikorttikukkaro

Piti kokeilla, millaista on virkata muovikorttikukkaro vetoketjun ympärille. No ei ollut vaikeaa, kun alkuun pääsi. Olisi ehkä kannattanut valita tuoreempi ketju. Tuo on tyttären loppuun käytetyistä farkuista. Lanka on ohutta, kaksinkertaista, merseroitua puuvillaa. Koko noin 13 x 10 cm.

Sisäpuoli: Aloitin ympäröimällä vetoketjun tikkipistoilla. Viimeistelin ompelemalla vetoketjun reunat pussin sisällä. Siirsin vanhasta pussista tahrasaippualla kuuratun kissan uuteen kotiin. Mitään ei taaskaan tarvinnut ostaa. 

Idea löytyi tästä blogista: http://mieiteblogi.blogspot.fi/2016/02/vetoketjusta-aloitettu-pussukka.html 

Pipo

Sytostaattihoitojen seurauksena hiukset lähtivät tyystin. Sain erään Facebook-ryhmän kautta idean, että voisin virkata kalotin tapaisen pipon. Työ tuntui ensin aika haastavalta, mutta sitten systeri löysi aiheeseen liittyvän kirjan ja lähetti bambulankaa. Kun vähän pinnistelin muistiani, löytyi taito näpeistä. Mallia ei ollut, vaan virkkasin oman mielen mukaan, paitsi että piti muistaa levennykset säännöllisin välein.

En pitänyt kaljuaikana peruukkia lainkaan (tosin yritin), joten jonkinlainen päähine oli kesäaikana pakollinen.

Tähän asti oli helppoa.

Hankin (tarpeettoman) sovituspäänkin.

Lähikuvasta näkyy, miten levennykset
hankaloittavat kuvion tekemistä.

Valmis myssy näyttää sovituspäässä isolta,
mutta minulle se oli juuri sopiva.